| |  | |
Navigaatio:
| | | | |
Kuvaraportti Tavastialta 22.1.2012 (02. helmikuuta 2012 klo 20:43 / Mari)
Anssi oli Tavastialla juhlistamassa presidenttiehdokas Pekka Haaviston pääsyä vaalien toiselle kierrokselle 22.1.2012. Vaalivalvojaiset alkoivat noin klo 19 ja Tavastia täyttyi nopeasti. Ohjelmassa oli ääntenlaskennan seurantaa, haastatteluita ja tietysti hiukan musiikkiakin. Yleisön joukossa vilahteli eri alojen artisteja, tv-kameroita, poliitikkoja ja samppanjalaseja, jotka huhun mukaan loppuivat Tavastialta kesken illan. Eikä ihme, sillä Urho Kekkosen kadun legendaarisella rock-klubilla vietettiin sunnuntai-illan riemukkaimpia juhlia humaanimman Suomen ja ihmeiden teon kunniaksi.
Tässä pieni kuvakatsaus illan tunnelmiin.
Pertti Jarla luovutti Anssille tätä varta vasten piirtämänsä kakkosoriginaalin Fingerpori-sarjakuvasta, jossa Kelan Anssi kannattaa Haaviston Pekkaa. Katso sarjakuva.
Suurena Fingerporin fanina Anssi oli erittäin otettu. Hänen mukaansa tämä menee vähintään Aku Ankan Antti Relan kanssa tasoihin, tai ehkä jopa ohi!
Vaalituloksen selvittyä ja Haaviston marssiessa musiikkitalolta kohti Tavastiaa muusikot pelmahtivat Anssin johdolla lavalle esittämään kampanjan tunnusbiisiksi noussutta kappaletta Jäähyväiset aseille.
Yleisö oli vahvasti mukana! Olavi Uusivirta villitsee juhlakansaa ja kappaleen lopuksi Paula Vesala käänsi viimeisetkin laulumikit yleisöä kohti.
Muusikot kiittävät ja kumartavat. Taustalla suorasta TV1:n kuvasta näkyy, että Pekka lähestyy. Kertosäettä laulettiin, kunnes...
...yhtäkkiä 18,8 % suomalaisten äänistä saanut presidenttiehdokas olikin lavalla ja yleisö hurrasi kuin rock-konsertissa! Joka suunnasta lavan eteen ja ympärille rynnisti kameroita seuraamaan ja taltioimaan hetkeä.
Pekan mukana lavalle saapui myös Antonio, joka rutisti jättimäistä sinivalkoista kukkakimppua silminnähden onnellisena.
Pekka kiitti kannattajiaan, jotka uskovat siihen, että ihmeitä tapahtuu kun niitä tehdään.
Tunnelma oli katossa. Siellä lensi myös hauska harmaapäinen ilmapallomies.
Nämä kuvat ja muutama lisäotos täällä.
Lunttaa Anssin Jäähyväiset aseille -muistilappu ja osaat laulaa mukana! Katso Anssin ja kumppaneiden esitys eturivistä taltioituna.
Lisää Tavastian tunnelmia voit lukea foorumilta.
________________________________________________________
Anssi tiukalla vaalikeikkakiertueella (01. helmikuuta 2012 klo 18:42 / Mari)
Presidentinvaalikampanjan kiihtyessä kohti sunnuntaita Anssi lähtee tien päälle soolona sekä bassoineen Presidentin Miehet -yhtyeen kanssa. Mainittu poppoo soitti housebändinä mm. maanantaina 30.1. Helsingin Jäähallissa järjestetyssä Kokoaan suurempi Suomi 2012 -jättikonsertissa, jossa Ultra Bra teki näyttävän paluun 7000 ihmisen yleisön edessä. Soundiltakin irtosi kehuja Presidentin Miehille. Katso maanantain esiintyjä- ja biisilista täältä.
Bongaa keikat alla olevasta listasta! Päivitämme aikataulua sitä mukaa, kun tietoa tihkuu lisää.
Keskiviikko 1.2. 2012, Haavisto-konsertti Tampereen Klubilla. Soitto alkaa klo 19.30, mukana Irina Björklund, Tokela, Anssi Kela & Presidentin Miehet, Timo Rautiainen, Heikki Salo, Risto, Yona, Tuure Kilpeläinen, Samae Koskinen, Ville Leinonen, Finnish Blonde Burlesque Troupe, Edorf & Historiallisen Miekkailun Seura sekä Inde, Vainoharha & Jamico. Katso Klubin sivut.
Torstai 2.2.2012, Haavisto-tilaisuus Lohjan ravintola Opus K:ssa. Ohjelma alkaa klo 18.30, osoite Kauppakatu 6. Esiintymässä Anssi Kela, Erin Anttila ja kansanmusiikkiyhtye Tuima sekä Helena Ranta.
Perjantai 3.2.2012, Haavisto-tilaisuus Kotkan Kairossa. Klo 20-22 lavalla paikallisia muusikoita, näyttämötaiteilijoita, Anssi Kela ja Pekka Haavisto. Katso Kairon sivut.
Lauantai 4.2.2012 Anssi pohtii Facebook-sivullaan: "Pitäisiköhän lauantainakin mennä johonkin?"
Sunnuntai 5.2.2012 Vaalivalvojaiset Helsingin Tavastialla. Alkamisaika klo 18.30. Presidentin Miehet ja kumppanit jälleen lavalla...
Presidentin Miehet soittivat Jäähallissa tällä kokoonpanolla:
Janne Haavisto & Sami Kuoppamäki (rummut)
Mikko Kosonen & Jussi Jaakonaho (kitarat)
Olli Haavisto (steel-kitara)
Matti Kallio & Jiri Kuronen (kosketinsoittimet)
Anssi Kela (basso)
________________________________________________________
Juhlakiertue Anssin omin sanoin (16. tammikuuta 2012 klo 22:38 / Mari)
 Viime syksyn Pieni juhlakiertue oli sen verran mainio, että sen pariin kelpaa palata. Kiertueessa oli yksi pieni kauneusvirhe, nimittäin se, että 28.9.-10.12.2011 välisenä aikana armoitettu levylaulajamme ehti raapustaa blogiinsa vain yhden keikkaraportin ja yhden kuvareportaasin. Tämän harmillisen tilanteen korjaamme tässä ja nyt, vieläpä artistin omin sanoin ja kaiken huipuksi ilman artistin itsensä apua!
Vastaus löytyy tietysti Anssin tien päältä Facebookiin lähettelemistä päivityksistä. Harhaa.com esittelee nyt tuon keikkaraportoinnin parhaat palat. Jokaisen kommentin mukana seuraa Facebookista saatu päivämäärä – huom. kyseiset päivämäärät eivät välttämättä vastaa todellista kirjoitusajankohtaa, joten ne ovat vain suuntaa-antavia. Muutamaa kommenttia on lyhennetty, jotta oleellinen ajatus nousee paremmin esiin.
Lisukkeena kuvia, joissa Anssin ja bändin keikkabussi matkaa ajassa ja paikassa sateisesta syksystä kohti talvea. Aloittakaamme aikamatka keikkabussin kyydissä!
Kiertue alkaa tänään. Bändin kanssa on treenattu niin paljon, että Saara sanoi eilen "hyi saatana". Sormenpäät ovat kovettuneet runsaasta soittamisesta, olemme mainiossa iskussa. Keikoista tulee varmasti hyviä. Toivottavasti yleisölläkin riittää mielenkiintoa saapua katsomaan niitä. "Yleisö on outo ankka" sanoi Danny minulle kerran. (27.9.2011)
Kiertue on virallisesti alkanut: keikkabussi liikkuu. Ville aateloitiin kiertuemanageriksi. Hän ei tosin vielä itse tiedä tätä, koska saapuu Heinolaan omia polkujaan. Kiertuemanageri valittiin perinteiseen tyyliin: hän on se, joka on viimeisenä kyykyssä. Ville ei tiettävästi ole vielä tänään kyykistynyt. (28.9.2011)
Tiesittekö, että kuuluisalla Manneken Pis -patsaalla on vähemmän tunnettu sisarteos Manneken Kak? (28.9.2011)
Ensimmäinen keikka pitkän tauon jälkeen on aina hieman hapuileva, Heinolassa tämä näkyi erityisesti kitaranvaihtoihin liittyvän koreografian kömpelyytenä. Mutta avaus oli kuitenkin mainio, kahden uuden kappaleen ensiesityksetkin sujuivat yllättävän hyvin. Olen tyytyväinen. (29.9.2011)
Askarteluhommaa: printtaan latauskoodiarkkeja, joista sitten saksin satoja koodilappusia. Nämä siis illan Virgin Oilin keikalle, toivottavasti lappuja riittää kaikille. Jos saat sellaisen illalla käteesi, niin ei kannata laittaa kielen päälle – printterin mustekasettiin ei ole lisätty mitään jännää. (7.10.2011)
Hommat hoidettu Mikkelin Wilhelmissä. Oli vähän levoton meininki, mutta lopulta ihan hauskalla tavalla — nyt nauru maittaa takahuoneessa. Eihän tällaisissa esiintymisajoissa ole mitään järkeä, mutta toisaalta yleisökin syttyi kunnolla vasta noin kahden aikaan yöllä. Outoa minusta. (8.10.2011)
Välillä keikkatallenteiden kuunteleminen tärvelee keikkoihin liittyvät hyvät muistot: sitä on kuvitellut vetäneensä kuin Freddie Mercury, mutta nauhoite paljastaakin, että on itse asiassa vetänyt kuin Frederik. (9.10.2011)
Olemme Ähtärissä. Matka sujui rattoisasti, järjestimme bussissa levyraadin. Paul McCartneyn Jenny Wren -kappale voitti yhtä vaille täysillä pisteillä, vain Ketonen antoi sille ysin. Typerys. (28.10.2011)
Ähtärin hotelli Mesikämmen on mielenkiintoinen ajasta irrallaan oleva vyöhyke: täällä kalenteri on pysähtynyt 70-luvulle. Lujan graniitin poveen louhituissa katakombeissa astellessa odottaa jokaisen kulman takana törmäävänsä Hannu Karpon karvahattuun. Se elää! Vielä pari tuntia keikkaan. (28.10.2011)
Esitys Ähtärissä ei mennyt aivan käsikirjoituksen mukaan. Korvamonitorimme rutisivat jo hiukan soundcheckissä, mutta arvelimme, että kyllä niillä voi vetää. Eihän niillä voinut. Lavalle astuttuamme osoittautui, että pieni rutina oli eskaloitunut infernaaliseksi särömyrskyksi. Kuulimme omasta soitostamme vain pieniä kaikuja kolmannen maailmansodan läpi. Vedimme silti. En kyllä yhtään osaa sanoa miltä se kuulosti. Kärkkäri oli jostain syystä meidän aika- ja avaruusvyöhykkeemme ulkopuolella: hänellä oli kuulemma törkeän hyvä kuuntelu ja hän vain ihasteli keikan hyvyyttä. Todella outoa. (28.10.2011)
Bussi liikkuu kohti Kaustista. Mittasimme pulssit: Anssi 74, Ville 76, Saara 68, Kelly 58, Antti 90, Roope 58 (miksaaja) (29.10.2011)
Teboil Kaustinen. Alempi ilmoitus, WTF??? (29.10.2011)
Pulssit ennen keikkaa: Anssi 76, Antti 80, Kelly 64 (kivesepisodi!), Ville 64, Saara 80
Keikan jälkeen: Anssi 110, Antti 110, Kelly 62 (ei kivesepisodia), Ville 76, Saara 80
Keikan jälkeiset pulssit ovat yllättävän matalat. Normaalia riehakkuutta hiukan söi se, että esiinnyimme tänään n. kynttilänvaloa vastaavissa luxeissa. En tiedä miksi valoa tarjoiltiin niin kitsaasti. Kuuntelu toimi kuitenkin eilisestä poiketen loistavasti. Ehkä se on joko tai: joko kuulemme tai sitten näemme – molempia emme saa. (29.10.2011)
Rukalla on mustaa. Olemme matkustaneet, pystyttäneet, tehneet soundcheckin ja nyt saavuimme majapaikkaan. Voisi vaikka hiukan huilata ennen konsertointia, mutta täytyy vielä käydä toimittajien kuultavana. Kelly on oksentanut kahdesti, nyt häntä närästää. Saaraakin närästää. Syynä matkan varrelta ostamani laatikollinen kirpeitä mansikkaremmejä. (11.11.2011)
Pohjoisesta on kotiuduttu. Hauska reissu. Nyt olen hyvin uupunut. Taidanpa ruveta sohvalle ja ottaa pikku tirsat. (13.11.2011)
Kuopiossa. Odottelemme ruokaa Memphisissä. Täsmennettäköön, että olemme kuitenkin Kuopiossa, emme Memphisissä. Illalla meillä on täällä keikka. Siis Kuopiossa. Vaikka kyllä Memphisissäkin on varmasti tänään keikkoja - onhan kyseessä maineikas musiikkikaupunki. (18.11.2011)
Matkalla Leppävirralle. Bussissa järjestettiin juuri turneen ensimmäinen onginta. Palkintoina mm. mineraalitärpättiä, ilmakiväärin hauleja ja Saaralle tradition sanelema polkupyörän pumppu. Hänellä on niitä jo kymmenittäin. (26.11.2011)
Väsyttää. Hetken päästä pitäisi ryhdistäytyä ja konsertoida Leppävirran Vesileppiksessä. Soundcheck jäi tyystin tekemättä, koska salissa vietettiin samanaikaisesti paikallisen firman pikkujouluja. Antilta yritettiin tinkiä bassosäestystä tanssikilpailun taustalle. Ei suostunut, vaikka hänelle jopa laulettiin ääneen bassolinja, joka olisi pitänyt soittaa. Ihan groovaava linja, ei siinä mitään. (26.11.2011)
Vesileppiksessäkin on nyt konsertoitu. Oli erikoinen keikka. Muutaman ensimmäisen biisin aikana yleisö hiihteli paritansseja. Se on mielestäni aina tosi omituista, kun ei tämä nyt kuitenkaan mitään varsinaista hiihtoliiton musiikkia ole. Ehkä ns. tanssikansa ei osaa suhtautua musiikkiin muulla tavalla? Vaikka lavalla olisi Napalm Death, niin ei muuta kuin emäntä kainaloon ja mosh pittiin tapailemaan foxtrotin askeleita.
Loppukeikka kuitenkin sujui selvästi rokimmissa merkeissä ja tunnelmakin kohosi ihan kelpo mittoihin. Hyvää vääntöä, hauskojahan nämä soittohommat tänäänkin olivat.
Tupakkapaikalla käynyt Antti kertoi paikallisen yleisön edustajan kertoneen, että biisini kuulostavat radiossa paljon paremmilta, ja että Popeda on paljon kovempi bändi. Pate Mustajärvikin ottaa yleisönsä eikä ole tyhmän näköisesti heiluva hippi. En väitä vastaan. Popeda on ehkä Suomen kovin livebändi.
Juuri parhaillaan Antti tosin kertoo löytäneensä tupakkapaikalta myös keikkaa kehunutta jengiä. Kaikki ovat kuitenkin olleet poikkeuksetta sitä mieltä, että minun pitäisi leikata tukkani. En leikkaa. (26.11.2011)
Keikan odottelua Jyväskylän Cumuluksessa. Tunnelma enteilee räjähtävää rock'n'roll-spektaakkelia. Kärkkäri nukkuu ja minäkin taidan seuraavaksi jyristä pienet tirsat ennen showta. Tulkaahan herättelemään meitä parin tunnin kuluttua ravintola Londoniin! (2.12.2011)
Jos tässä nyt vielä analysoi, mihin tämän iltainen menestyksemme perustui, niin syytä ei tarvitse hakea omaa nenää kauempaa: tietysti VIIKSET. Niiden kanssa ei yksinkertaisesti voi mennä pieleen. (2.12.2011)
Matka jatkuu kohti Espoota. Meidän keikkabussimme ei pysähdy ABC!:lla, vaan suosimme mieluummin tällaisia Karoliinan Kahvimyllyn tapaisia taukotupia. Jos liikut nelostiellä, niin Joutsan kieppeillä kannattaa pysähtyä täällä. Laaja valikoima herkullisia piiraita ja kakkuja - ja ISOINA viipaleina. (3.12.2011)
4000 tykkäystä! Keikkabussissa tätä juhlistetaan riehakkaasti Mika Kojonkosken tyyliin. Nyt bailataan! (3.12.2011)
4000 tykkäystä! Tätä on vähän juhlittava! Kuten sitäkin, että Antti täyttää tänään 40! Miten sattuikin! Tätä nautiskellaan kaikessa rauhassa! (3.12.2011)
Antille luovutettiin esityksen aikana komea pokaali merkkipäivän johdosta. Sitä myös juhlistettiin lavalla Mika Kojonkoski -tyyppisillä tuuletuksilla. Tämä railakas juhlinta kesti kieltämättä hiukan liian kauan. Tästä pahoittelut. Onneksi itse juhlakalu säästi komeimmat ja erootillisimmat tanssiaskeleensa takahuoneeseen. (3.12.2011)
Tänään itsenäisyyspäivän etkot Hyvinkään Hopealyhdyssä. Jos pidät ainoastaan Meshuggah-tyyppisestä matikkametallista, niin ei kannata tulla. Tai jos pidät ainoastaan Pan Sonic -tyyppisestä minimalistisesta elektrosta, niin ei kannata tulla. Muuten kannattaa. (5.12.2011)
Hetken päästä nousemme lavalle, jonka eteen on joskus 30-luvulla sijoitettu pylväs, juuri siihen kohtaan, jossa normaalisti keekoilisin. Niinpä esiinnyn tänään lavan oikealla reunalla, Antti on sijoitettu strategisesti pylvään taakse. (5.12.2011)
Rva Ruusunen oli erityisen legendaarinen. Kävin tapani mukaan haastamassa kappaleen aikana Anttia pieneen nujakkaan. Tämä pistikin vastaan sellaisen taklauksen, että lensin alas lavalta, yleisön niskaan. Hyvä mylläkkä! NYHC! (5.12.2011)
Ai niin, kiitokset vielä eilen Hyvinkäällä saamistani lukuisista joululahjoista. Avasin ne luonnollisesti heti päästyäni kotiin. Eräästä paketista löytyneet mustat villasukat tulivatkin todelliseen tarpeeseen: olen kylmänä vuodenaikana villasukkien suurkuluttaja ja molemmat omistamani sukkaparit kuluivat viime talvena kantapäistään puhki. Nuo menevät siis suoraan käyttöön, tattis! (6.12.2011)
Viikonloppuna tiedossa on Pienen Juhlakiertueen päätöskeikat: huomenna Tampereella ja lauantaina Nummelassa. Toivottavasti tunnelmat pysyvät yhtä huipussa kuin parina edellisenä viikonloppunakin. Porukkaa on ollut kuin olisi taas 2001 – mikä oli tämän kiertueen tarkoituskin. Rakentamamme aikakone toimii. Kaikki hieno valitettavasti loppuu aikanaan. Ikävää, että keikkoja on enää kaksi. Tehkäämme niistä kuitenkin sitäkin tykimmät! (8.12.2011)
Tampereella. Nelisen tuntia odottelua illan bakkanaaleihin. Ilonan tarjoilijattaren mukaan luvassa on vuoden kovin ilta. Hyvä, että rima on asetettu matalalle. Hotellin sauna olisi kuumana kymmeneen saakka, mutta enpä tiedä. (9.12.2011)
Toivottavasti yli 50-vuotias kitarani ei tykännyt kyttyrää siitä, kun lorotin se päälle juomapullosta vettä. Tuli vain jostain syystä sellainen fiilis. (9.12.2011)
Pieni Juhlakiertue on nyt valmis.  Oli mahtavaa päättää rundi Nummelaan, keikka oli yhtä juhlaa. Sain myös mitalin! Vihdin kunta halusi muistaa minua luovuttamalla komean pronssisen lätkän. Onko minut nyt aateloitu Vihdissä? Sir Anssi? (10.12.2011)
P.S. Mitähän keikkabussin paljon nähneet seinät voisivatkaan kertoa, jos niillä olisi kyky puhua?
Hurjaa menoa!
________________________________________________________
Nummelan keikka päättää juhlakiertueen (07. joulukuuta 2011 klo 18:24 / Mari)
Anssin Pientä juhlakiertuetta on jäljellä enää kahden keikan verran. Perjantaina 9.12. keikkabussi pysähtyy Tampereen Ilonan eteen ja lauantaina 10.12. on vuorossa odotettu Nummelan ilmaiskeikka Kuoppanummen koululla. Nummelan keikan piti alun perin avata kiertue, mutta esiintyminen peruuntui. Kaikki yksityiskohdat on vihdoin saatu kohdilleen ja Anssi nousee lavalle!
Nyt korvat hörölle, jos olet menossa Nummelaan! Kuoppanummen koulukeskus sijaitsee Nummelan keskustassa, katso kartta. Tapahtuma koululla alkaa klo 12 paikallisten bändien katselmuksella, jota Anssi on mukana tuomaroimassa. Klo 18-19 soittaa nummelalainen Aikapommi, jonka jälkeen klo 19-21 esiintyy Anssi Kela bändeineen.
Tapahtumaan on ilmainen sisäänpääsy, mutta lippuja jaetaan vain 300 kpl. Lippuja saa Kuoppanummen koululta klo 17.00 alkaen ja vain lipun hankkimalla saa olla sisällä loppuillan.
Toinen keikkavinkki Nummelaan: vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto kiertää lauantaina 10.12. Länsi-Uudellamaalla ja pysähtyy Nummelan torilla klo 10.15-11.30. Vihdin uutisten mukaan Anssi esiintyy torilla. Haavisto vierailee illalla myös Kuoppanummen koulukeskuksella.
Anssille luovutettaneen Kuoppanummen koululla vasta myönnetty Vihti-mitali tunnustuksena Vihdin hyväksi tehdystä työstä. Anssin Nummela-kappale samannimiseltä albumilta olisi jo itsessään hyvä peruste Vihdin kunnan tuomisesta maailmankartalle. Tämän lisäksi Anssi on ollut tukemassa ja innostamassa mm. paikallisten nuorten musiikkiharrastusta, kuten myös Kuoppanummen koulukeskuksessa tulevana lauantaina nähdään.
Anssin voi bongata lavalla vielä Pekka Haaviston tukikonsertin merkeissä sunnuntaina 11.12., kun valtava määrä muusikoita nousee Helsingin Tavastian lavalle. Esiintymässä ovat mm. Anna Puu, Lauri Ylönen, Olavi Uusivirta ja 22-pistepirkko. Anssi on ollut mukana junailemassa tapahtumaa, soittaa illan housebändissä bassoa sekä esiintyy bändin solistina. Ennakkolippuja Tavastialle saa Tiketistä 20 eurolla ja soitto alkaa klo 20. Lisää tietoa tapahtuman esiintyjistä löytyy Facebookista ja Tavastian sivuilta.
Lue blogista, miksi Anssi halusi keikalle Nummelaan ja mihin se kaatui.
Lue lisää Vihti-mitalista.
Katso Pienen juhlakiertueen keikkojen biisilistoja. Voit lukea lisää juhlakiertueesta alla olevasta uutisesta.
________________________________________________________
Pieni juhlakiertue vie aikamatkalle (16. lokakuuta 2011 klo 19:54 / Mari)
Tänä syksynä Anssi juhlistaa kymmenvuotista soolouraansa Pienellä juhlakiertueella. Kiertueen keikoilla palataan vuoden 2001 tunnelmiin: lauteilla nähdään jälleen kaksi rumpalia, Anssi soittaa akustista kitaraa sekä ensimmäistä Gretsch-kitaraansa ja biisilistan uusin tulokas on loppuvuodesta 2001 julkaistu Milla. Mikäli mennään nuottien mukaan, jokainen keikka alkaa Kahdella sisarella ja päättyy Nummelaan. Tervetuloa aikakoneeseen!
Keikkojen toisella puoliajalla keskitytään uudempaan tuotantoon. Kolmella ensimmäisellä keikalla (Heinola, Helsinki, Mikkeli) on kuultu myös julkaisemattomia uusia kappaleita: Miten sydämet toimii?, Mitä tapahtuu?, Viimeinen yö ja Kaatua kuin puu. Anssi on luvannut huomioida keikoilla yleisön toiveita, niitä tulee esittää kyltein tai etukäteen netitse.
Yleisöä odottaa jälkikäteen vielä bonus – jokaisella keikalla jaetaan lappusilla koodeja, joilla voi muutaman päivän kuluttua lunastaa ilmaiseksi Anssin sivujen Musiikkipuodista livemateriaalia keikalta. Jokaiselta keikalta tulee erilainen setti kaupan hyllylle. Luonnollisesti muutkin kuin keikalla olleet voivat ostaa maukkaita livebiisejä euron kappalehintaan tai kolmella eurolla koko setin. Suosittelemme rekisteröitymistä puotiin, jotta musiikin lataus onnistuu varmimmin.
Kesällä 2001 bändi kiersi vimmatusti Suomea ristiin rastiin ja soitti toinen toistaan pienemmissä tikkanurkkauksissa. Syksyllä 2011 keikkabussi pysähtyy näissä paikoissa:
28.10. ÄHTÄRI, B52
29.10. KAUSTINEN, Konsta
11.11. RUKA, Zone
12.11. SUOMUSSALMI, Kiannon Kuohut
18.11. KUOPIO, Puikkari
19.11. VIITASAARI, Pihkuri
25.11. KOUVOLA, Encore
26.11. LEPPÄVIRTA, Vesileppis
02.12. JYVÄSKYLÄ, London
03.12. ESPOO, Amarillo
05.12. HYVINKÄÄ, Hopealyhty
09.12. TAMPERE, Ilona
Joulukuulle toivotaan vielä ainakin Nummelan keikkaa. Kiertueen oli alun perin tarkoitus alkaa Nummelasta, mutta ilmaistapahtuma joutui kuntabyrokratian rattaisiin ja hinnoiteltiin nurin. Vihdissä on kuuleman mukaan kiehahtanut aiheen tiimoilta oikea kunnallispoliittinen soppa. Katsotaan, kypsyykö siitä vielä keikka kiertueen lopettajaisiksi. Tarkista keikkapaikat kalenterista!
Lue Anssin keikkaraportti Helsingin ja Mikkelin keikoista.
Heinolan keikka on raportoitu täällä keskiviikon 28.9. kohdalla.
Katso Pienen juhlakiertueen keikkojen biisilistoja.
________________________________________________________
Vuoden 2010 kunniamaininnat (01. maaliskuuta 2011 klo 21:07 / Mari)
Vuonna 2010 juhlittiin Anssin uran ensimmäistä vuosikymmentä. Keväällä julkaistiin singlekokoelma "Singlet 2000-2010" jonka mukana tuli mainio livelevy samoista biiseistä, tuoreena suoraan helmikuussa hyistä merta kyntäneeltä Viking Isabella -alukselta. Sekä Harhaa.comissa että Anssin blogissa nähtiin kymmenen vuoden keikkakokemuksia ruotivia raportteja.
Vuoden mittaan viralliseen keikkamittariin rapsahti 31 esiintymistä lisää, tietojemme mukaan keikkailua on harrastettu myös erinäisillä eksoottisilla yksityiskeikoilla. Vuoden toivekonserttia emme pidä tärkeänä nimetä, koska niin monella keikalla yleisö pääsi vaikuttamaan illan kulkuun. Vuoden pisin keikka Hyvinkääsalissa kesti lähestulkoon 3 tuntia.
Monet kunniamaininnoista osuvat edellä mainituille elämän osa-alueille, mutta näiden lisäksi Anssi kunnostautui monella muullakin saralla. Alla olevasta listasta löytyy vielä läjä muita suuria ja ihan pieniäkin saavutuksia.
Kunniamaininnat vuodelle 2010, vassokuu!
Vuoden kulttuuriteko: Nolla (24.3.2010)
Perustelut: Soolouransa alkumetreillä, vuonna 1998, Anssi kirjoitti kappaleen nimeltään Nolla. Se oli mukana demolevyllä, jolla Anssi sai BMG:n innostumaan levynteosta. Tuo biisi katosi pöytälaatikon kätköihin kymmeneksi vuodeksi, kunnes muuton yhteydessä se kampesi itsensä ihmisten ilmoille. Anssi pisti levyn soittimeen ja innostui. Äänitti siitä alkuperäistä mukailevan version ja julkaisi kymmenvuotiskokoelmallaan. Oli muuten aikakin!
Vuoden innovaatio: Ilmaiskeikat (Tavastia 20.5.2010, Turun Klubi 21.9.2010, Tampereen Klubi 22.9.2010)
Perustelut: Anssi keksi uuden keikkakonseptin: päästetään yleisö ilmaiseksi keikkaa seuraamaan ja kerätään pois lähtiessä vapaaehtoinen 0-100 euron kolehti. Tavastia toimi testiympäristönä, josta jatkettiin myöhemmin Turkuun ja Tampereelle. Lopputulos oli paljon iloisia ilmeitä yleisössä, hyvä meno lavalla ja melko mukavasti kolehtia kirstussa. Elantoaan tällä konseptilla ei ihan tienaa, mutta olipahan tempaus!
Vuoden mediatapaus: Naamattu (14.1.2010)
Perustelut: Nykypäivän alati nopeutuvassa mediavirrassa kalan lailla uiskenteleva levylaulajamme päätti tammikuun puhteenaan kyhätä itselleen oman Facebook-sivuston, joka tulikin heti aktiiviseen käyttöön ja on tätä nykyä jo kotisivujen blogin veroinen kommunikointipalsta artistin ja fanien välillä.
Vuoden mediahaltuunotto: Holy Diver (Tavastia, 20.5.2010)
Perustelut: Anssi vetäisi hatustaan Tavastialla akustisen kitaraversion Holy Diver -kappaleesta edellisviikolla autuaammille laulumaille siirtyneen Ronnie James Dion muistoksi. YouTube-videon myötä tilanne ryöstäytyi täysin käsistä ja pian Anssi mainittiin jo kansainvälisillä hevimetallisivustoilla. Anssi muuten mainitsi, että biisi kuultiin häneltä ensimmäistä ja viimeistä kertaa livenä, mutta tuo lupaus ei onneksi pitänyt!
Vuoden lehtijuttu: Rokkareiden luokkaretki Lappeenrantaan (Rytmi 22.4.2010)
Perustelut: Mitä tapahtuu, kun joukko rokkareita ahdetaan karaoketaksiin ja lähetetään matkalle kohti Lappeenrantaa oppaanaan Jouni Hynynen? Harvinaisen herkullinen lähtökohta lehtijutulle. Anssin version tapahtumista voi lukea täältä.
Vuoden fakta: Mitä sekoilet, Anssi Kela?! (Hymyn nettijuorut, 30.10.2010)
Perustelut: Pahaa-aavistamaton toimittaja eksyi skuupinnälkäisenä Anssin blogiin lukemaan tarinaa, jota kuvitteli referaatiksi artistin päivästä ja kirjoitti näppis sauhuten Hymyn nettiin uutisen: "Anssi Kelan blogia lukiessaan voisi helposti päätellä, että Anssilla on vähän tekemisen puute." Faktan määrä pyörryttää toimittajaa: "Vaimolleen hän totesi aamulla: “On aamu.” Työpaikan palaverissa Anssi puolestaan otti suklaapatukan pöydältä ja totesi: “Nyt syön tätä suklaata.” Ohhoijaa!"
Vuoden maailmanparannusteko: Musiikkipuoti (16.12.2010)
Perustelut: Vuoden mittaan muusikoiden tulojen turvaamisen puolesta lippua heiluttanut Anssi rykäisi joulun alla nettisivuilleen puodin, joka antaa musiikinkuluttajalle mahdollisuuden ostaa "reilua musiikkia" – ostosummasta tilitetään jopa 77,55 % artistille itselleen, kun perinteisestä cd-levystä artisti saa vain noin 4 %. Lisäksi Musiikkipuodin hyllystä on saatavilla ennen julkaisemattomia herkkuja. Nyt maailmaa parantamaan, mars!
Vuoden biisikukkanen: Kevät tulee (16.3.2010)
Perustelut: Anssi oli vieraana NRJ:n iltapäivälähetyksessä ja pusersi parissa tunnissa biisin kuulijoiden antamista nokkelista aiheista "kevät", "ahtaajien lakko" ja "Turun notkahtanut silta". Kevät tulee -työnimellä kulkeva biisi kuultiin live-esityksenä lähetyksen lopulla ja myöhemmin keikoillakin. Kovassa paineessa ne timantitkin syntyvät!
Vuoden duetto: Take It Slow (Love Love Love) (Aquarius Records, 2010)
Perustelut: Anssin ghanalainen rastakaveri Rocky Dawuni piipahti Helsingissä kesäkuussa 2008 ja tuossa yhteydessä käväistiin äänittämässä Ghanan reissulla tehty biisi. Kappale päätyi tuossa muodossaan Rockyn vuonna 2010 julkaistulle albumille Hymns for the Rebel Soul, jonka ensimmäiset kappaleet herrat yhteistuumin kantoivat pariin helsinkiläiseen levykauppaan. Anssin kontribuutio: "Sävelsin biisin väliosan, sanoitin pari pientä riviä, soitin akustisen kitaran ja basson, napsuttelin sormia, rahistelin rytmikkäästi tulitikkuaskia ja lauloin taustalaulut. Ai niin, tuuttasin myös nokkahuilua!" Tai kuten maailmalla sanotaan, Anssia voidaan nyt tituleerata myös "Finnish folk flute"-mestariksi.
Vuoden kaunein värivirhe: valkoiset kynsikkäät (Hanki ja Sydän, Järvenpää, 21.2.2010)
Perustelut: Järvenpään hyväntekeväisyyskeikka oli alun perin suunniteltu ulkosalla soitettavaksi, mutta lumimyrskyisen yön ja hyytävän pakkaspäivän jälkimainingeissa keikka siirrettiin sisätiloihin, jossa ulko-ovien avoinna ollessa oli niin kylmä, että artistin sormet olivat kohmettua jo ensimmäisen kappaleen jälkeen. Avulias kuulija lainasi artistille valkoiset kynsikkäät, joilla soittaminen saattoi jatkua vielä neljän biisin verran. Nostamme hattua kaikille hyväntekijöille ja rohkeasti valkoiseen sonnustautuneelle muusikolle!
Vuoden tyylivinkki: Siistiä / Noloa -paita (toukokuu 2010)
Perustelut: Anssi teetti uuden fanipaitamalliston, jonka kekseliäimpänä vaatekappaleena palkitsemme paidan, jossa hienon kuvan alla lukee tunnisteena "Anssi Kela" ja sen alla on kaksi ruutua tekstein "siistiä" ja "noloa". Ostoksen mukana tulee kangastussi, jolla voi rastittaa haluamansa ruudun.
Vuoden cover-tapaus: akustiset hevicoverkeikat (7.7.2010-)
Perustelut: Rumban kesäklubille tilattiin Anssi, akustinen kitara ja läjä hevicovereita. Tämä herätti innostusta monella taholla ja keikkoja tilattiin muutamia lisääkin. Lämmöllä muistelemme, kuinka helteisessä Bar Loosessa yleisö suhisteli nummien tuulta Stonehenge-kappaleeseen.
Vuoden coverbiisi: Tästä asti aikaa (Kotka, 7.10.2010)
Perustelut: Keikan ollessa jo lopuillaan Anssi huhusi yleisöltä, paljonko hänellä mahtaa olla vielä soittoaikaa. Joku huusi "Tästä asti aikaa", jolloin Anssi alkoi tapailla tuota Pauli Hanhiniemen kappaletta basistin pyöritellessä päätään vieressä ja käskiessä lopettamaan. Kaikkien hämmästykseksi Anssi soitti ja lauloi biisin sujuvasti loppuun asti. Myöhemmin muisti palaili pätkittäin - hän oli aikoinaan treenannut kappaleen musiikkiopiston pääsykokeita varten.
Vuoden instrumentti: oskillaattori (6.10.2010)
Perustelut: Käpylän Nyyrikissä vietettiin Voodoo-klubi-iltaa, joka alkoi akustisella Jukka Orma -trion ohjelmalla. Anssille ilmoitettiin hetkeä ennen keikkaa, että hän osallistuu musisointiin sooloilemalla muinaishistoriallisella oskillaattorilla. Kyllä siitäkin ääntä lähti!
Vuoden korkeatasoisin keikkapaikka: Näsinneula (12.11.2010)
Perustelut: Anssi saavutti kiistattoman uran huipentuman marraskuussa soittaessaan firmakeikan Ravintola Näsinneulassa, joka kohoaa peräti 124 metrin korkeuteen. Harhaa.comin tietojen mukaan Suomesta, eikä ehkä Pohjoismaistakaan, löydy yhtä ylevää soittopaikkaa!
Vuoden omituisin keikkapaikka: Tallink-terminaali (11.9.2010)
Perustelut: Anssi hälytettiin yllätysesiintyjäksi Tallinnan-laivan terminaaliin viihdyttämään Radio Rockin risteilyväkeä. Setti koostui akustisista hevicovereista ja konsepti taisi mennä useimmilta hiukan yli hilseen. "Vähän Trio Erectus -fiilis...", kommentoi keikkamuusikko itse.
Vuoden keikkaraportti: Kuusamo-raportti (5.7.2010)
Perustelut: Elleivät kirjalliset tai keikalliset ansiot nosta tätä raporttia yli muiden, sen tekee viimeistään raportin karvoitettu kuvamateriaali, joka on uuvuttavan hilpeää.
Vuoden blogimerkintä: Vähäistä eloa sosiaalisessa mediassa I ja II (3.11.2010-)
Perustelut: Anssi aloitti Elias Lönnrot -tyyppisen tarinankeruumatkan omaan privaatti-Facebook-historiaansa taltioidakseen parhaita heittoja blogiinsa ja mainosti tätä blogimerkintäänsä julkisella Facebook-sivullaan. Toistaiseksi olemme kokeneet kaksi osaa tätä rulettia. Sosiaalisen median ikiliikkuja on keksitty!
Vuoden urheiluteko: Viking Isabellan keikat (4.-6.2.2010)
Perustelut: Bändin tarkoituksena oli äänittää kolme laivalla soitettua keikkaa ja koostaa niistä livelevy singlekokoelman kylkiäiseksi. Tietysti Anssi oli valtaisan flunssan kourissa juuri silloin. Ensimmäinen keikka meni enemmän tai vähemmän kakomiseksi, mutta kahdelta viimeiseltä saatiin riittävästi materiaalia levylle. Erityinen suorituslisä myönnetään siitä, että virikkeettömässä laivaympäristössä selviytyminen kolmen vuorokauden ajan vaatii äärimmäistä kykyä venyttää aikaa sekä ymmärtää rellestäviä kanssamatkustajia. Etenkin kun laiva saapui Turun satamaan vasta reilun 18 tunnin kuluttua viimeisen keikan päättymisestä.
Vuoden karvanaama: Armi (25.2.2010)
Perustelut: Huhtikuussa Anssin kotiin muutti pieni leonberginkoira, omistajansa mukaan "hellyttävä pieni karvatöllerö". Armiksi nimetty pentu on vuoden ikäisenä jo monikymmenkiloinen neiti, jolla on vauhtia välillä liikaakin. Näin edettiin kolmen kuukauden iässä: "Armilla oli hauska päivä: hän ajoi ensimmäistä kertaa raitiovaunulla ja kävi särkemässä naisten sydämiä ohjelmatoimistossa (jossa myös pissasi matolle ja otti pari spurttia päin lasiovea)." Armi-päivitykset pelastavat päivän kuin päivän!
Nämä 20 mainintaa saatiin vuodelta 2010, mutta mitä tuleekaan vastaan vuonna 2011?
________________________________________________________
Kymmenen vuotta Anssi Kelan keikkoja (31. lokakuuta 2010 klo 13:59 / Mari)
Tasan kymmenen vuotta sitten, 31.10.2000, Anssi kapusi keikkalavalle ensi kertaa sooloartistina. Paikka oli Helsingin Punavuoressa sijainnut ravintola Soda. Anssi työsti noihin aikoihin Nummela-levyään ja keikalla kutsuvieraat kuulivat liveversiot kappaleista Kaksi sisarta ja Mikan faijan BMW. Bemari ensimmäisenä singlenä keikkui jo melko tukevasti Radiomafian soittolistalla.
Näin Anssi kuvailee keikkaa Nummelan synty -päiväkirjassaan:
"Ensimmäinen keikka. Esiinnyn yhtyeeni kanssa ravintola Sodan alakerrassa Radiomafian Hyvää ja kaunista -livelevyn julkaisutilaisuudessa. Tarkoitus on soittaa vain kolme biisiä, mutta levy-yhtiöni järjestää jumalattoman hämmingin ja saa aikaan fiiliksen, että nyt on kyseessä vähintäänkin suora lähetys Wembleyn stadionilta koko maailmaan!
Ennen keikkaa minua ajelutetaan ympäri kaupunkia ja juostaan etsimässä jalkoihini juuri oikeanlaisia lenkkareita. (Loppujen lopuksi vedän keikan Askon [Kallonen] kymmenvuotiaan pojan jalkineissa...) Sitten ravataan vielä lisää ympäriinsä ja ihmetellään, että onko se nyt nahkarotsi vai kenties huppari kun sillä pitää olla keikalla yllään. Yhtyeeni pojat katsovat vierestä, että ei saatana...
Kun minulle vielä lisäksi koko ajan korostetaan kuinka tärkeä illan keikka on ja miten paikalla on tuvan täydeltä musiikkialan vaikuttajia, niin kertoohan sen maalaisjärkikin miten itse esiintyminen menee.
On se nimittäin vähän helvetin jäykkää!"
Harhaa. comin Vuosikymmenen keikkaraportti kertoo, mitä keikkarintamalla on tapahtunut tuon päivämäärän jälkeen. Aihetta lähestytään faktojen, Anssin haastattelun ja 50 keikkakuvan muodossa. Ota siis hyvä asento ja lähde aikamatkalle Anssin keikkabussiin!
________________________________________________________
Päästääkö Anssi hevihirviön kaapista? (08. heinäkuuta 2010 klo 15:55 / Mari)
Keskiviikkona 7.7.2010 Anssi esiintyi Rumban kesäklubilla Helsingin Bar Loosessa. Ohjelmassa ei ollut mikä tahansa keikka, vaan setillinen akustisia hevicovereita.
Aamupäivällä Anssi vieraili Radio Rockin ohjelmassa illan keikan tiimoilta ja kertasi, kuinka hän alun perin kiinnostui raskaammasta musiikista varhaisteininä. Anssi oli tuonut radiossa soitettavaksi kaksi mystisen Beltrose-yhtyeen raakamiksausta, joita radioisännät Jone Nikula ja Marko Annala ylistivät. Beltrose on 80-luvun tukkaheviä ihannoiva "ikuisuusprojekti, josta on puhuttu varmaan 10 vuotta". Ensin bändille keksittiin nimi, logokin kuulemma jo on. Pari vuotta sitten Anssi kirjoitti biisejäkin, jotka käytiin äänittämässä – radiossa kuullut "Leather Heather" ja "Time 2 Get Wild". Laulajana kappaleissa on Pekka Heino, rummut soittaa Ville Kela ja Anssi itse on kitaristi/basisti. Nähtäväksi jää, kaivautuuko Beltrose koskaan maan pinnalle treenikämppien kellareista.
Ohjelmassa sivuttiin myös alkusysäystä illan keikalle. Tavastian keikalla 20.5.2010 Anssi esitti akustisena välinumerona Holy Diver -coverin tribuuttina samalla viikolla menehtyneelle Ronnie James Diolle. YouTubeen päätynyt video herätti huomiota ulkomaita myöten, kun se noteerattiin Blabbermouth-sivustolla. Tästä innostuneena Rumba kutsui Anssin heittämään kokonaisen setillisen akustisia hevibiisejä. Mille nostamme hattua!
Heinäkuisen helteiseltä keskikaupungilta kerääntyi Bar Loosen täydeltä kuulijoita ihmettelemään, kuinka Anssi Kela ja hevi sopivat yhteen. (Paikalla oli mm. Lasse Kurki, jonka sanojen mukaan Lemonatorilta olisi piakkoin ilmestymässä uusi levy!)
Anssi viritteli kitaransa lavan virkaa toimittavalle oven edustalle ja vetäisi alkuun pari kaunista aiemminkin keikoilla kuultua kappaletta: All Men Play On Ten ja Wasted Years.
Keikka jatkui vaarallisemmille vesille lunttilappujen turvin. Metallican Master of Puppets -teoksen ensiesitys hieman takelteli, Anssi oli sovittanut sen aavistuksen verran countryyn vivahtavaksi. Motörheadin Killed By Death rullasi maukkaasti lähes puistobluesiksi. Molemmat olivat Anssin ensiesityksiä. Dion Holy Diver kuulosti vähintään yhtä kauniilta kuin Tavastialla.
Kun Anssi ilmoitti soittavansa seuraavaksi Slayeria, yleisö hurrasi. "Reaktio ei ole välttämättä tuo, kun kuulette version", Anssi varoitteli. Parental Advisory -keikalla viime kesänä kuultu War Ensemble ei silti saanut aikaan odotettuja vihaisia karjahduksia. Sen sijaan seuraava tv:ssäkin taannoin esitetty ja kepeäksi bossanovaksi kääntynyt Twisted Sister -cover We’re Not Gonna Take It sai yleisön hörähtelemään naurusta ja napsuttelemaan sormiaan tahdissa. Aplodit olivat valtaisat. Lisää aiemmin treenattua materiaalia oli "täysin platonisesta miehen ja naisen suhteesta kertova" laulu- ja soitinyhtye W.A.S.P.:in Animal (Fuck Like A Beast). Versio oli alkuperäiseen nähden varsin paljon kevennetty.
Keikan suurin spektaakkeli oli ehdottomasti Spinal Tapin Stonehenge. Anssilla oli vahvat epäilykset siitä, että kyseistä biisiä ei ole koskaan versioitu akustisella kitaralla. Jotta suureellisen kappaleen puheintroon saatiin oikea tunnelma, artisti pyysi yleisöään puhaltelemaan druidien nummien tuulta imitoivaa ääntä. Allekirjoittanut ei pystynyt naurultaan osallistumaan tähän hupiin täysipainoisesti. Legendaarinen esitys jo syntyessään!
Setin viimeiset lunttilaput olivat Judas Priestin (lue: praistin) Some Heads Are Gonna Roll ja hevihemmojen hyväntekeväisyyskokoonpanon Hear’n’Aidin Stars (miinus kitarasoolo), jossa yleisö hoilotti mukana kertosäettä.
Artisti kiitteli reimasti aplodeeraavaa yleisöään ja pakeni alakerran takahuoneeseen verukkeella, ettei hänellä ole enempää biisejä. Yleisö kuitenkin halusi lisää ja Anssi kipusi takaisin estradille. Kun encorebiisistä ei päästy yhteisymmärrykseen, Anssi arpoi biisin heittämällä lunttilaput ilmaan ja poimimalla lattialta yhden. "Höh, Stars, no en mä nyt sitä soita!" Seuraavana lattialta nousi Master of Puppets ja sehän kelpasi. Esitys oli huomattavasti sujuvampi kuin alkukeikasta vedetty ensiesitys – ja vieläpä sopivan pitkä biisi! Sen jälkeen artisti kiitti vielä kerran mukavasta soittorupeamasta ja sanoi lähtevänsä seuraamaan jalkapalloa.
Vaikka keikka loppuikin siihen, on varmaa, että hevicovereita kuullaan Anssin esittämänä jatkossakin. Niistä on tullut jo jonkinasteinen perinne, eivätkä tämäntyyliset keikat ole omiaan vähentämään yleisön innostusta kuulla lisää. Kenties, jos onni on myötäinen, kuulemme joskus myös Anssin omaa hevimpää tuotantoa.
Lue lisää Anssin keikoillaan esittämistä covereista.
________________________________________________________
Kokoelman livelevy: Antin kommenttiraita (09. toukokuuta 2010 klo 11:22 / Mari)
Maaliskuun lopulla julkaistun Singlet 2000-2010 -kokoelmalevyn varsinainen herkkupala on kokopitkä keikka-cd, jolla kuullaan ne kaikista ikivihreimmät anssikelat taltioituna Viking Isabellalla 5.-6.2.2010. Elossa ruotsinlaivalla on näppärä nimi levylle, koska se kuvannee myös bändin tunnelmia tuossa kolmen vuorokauden mittaisessa Itämerellä suoritetussa ihmiskokeessa, jossa "etanolilla kyllästetyt alkueläimet törmäilivät toisiinsa vaappuvassa, punavalkoisessa petrimaljassa".
Edellinen lainaus on peräisin Anssin bändin mainion basistin, Antti Karisalmen, näppäimistöltä. Harhaa.com halusi antaa Antille vapaat kädet kommentoida livelevyn biisejä yksi kerrallaan. Kesti joitakin viikkoja, ennen kuin bassomajurin postilaatikkoon kolahti oma kopio levystä. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Antin päästyä avaamaan sanaisen arkkunsa ilmoille ei tullutkaan tilitystä ruotsinlaivan puuduttavista olosuhteista vaan mielenkiintoinen pitkän linjan luotaus siitä, miltä tuntuu soittaa näitä kappaleita keikkalavalla – vaikka vähän keinuvallakin.
Elossa ruotsinlaivalla soittimeen ja kuulokkeet korville! Antin kommenttiraita tulee tässä:
"Kuuntelen livetaltioinnin siis ensimmäistä kertaa ja raportoin samanaikaisesti huomioitani (paljoakaan) sensuroimatta ja raakaan, väkivaltaiseen tyyliini. Katsotaan, onko aihetta itseruoskintaan vai ojennanko bändille suorituksesta henkisen kukkakimpun.
Milla
Kappale, joka lienee säilynyt samankaltaisimpana koko historiansa ajan. Milla ei tarjoa varsinaisia yllätyksiä, vaikka loppuun onkin tullut ujutettua kaikenkirjavia sovitusratkaisuja Iron Maidenista stadionhoilotukseen. Muusikon kannalta yllätyksettömyys on joskus huojentavaa: kappaleen aikana voi musisoidessaan käydä läpi vaikkapa yhdeksän kertotaulua tai miettiä mitä tekisi, jos keikkailemalla pääsisi esimerkiksi Mick Jaggerin liksoille. Tämä versio ei varsinaisesti tee poikkeusta kaikkien Millojen jatkumossa, mutta yllättää kuitenkin nopeudellaan: ollaanko me näin "tempoisia"?
Aamu
Aamun aikuinen kasarimeininki ilahduttaa aina livetilanteessa. Biisi on basistin näkökulmasta jotenkin hankala: en ehkä ole vielä saanut sormien ja suun yhteiskoordinaatiota täydelliseen synkroniin. Mutta hitto vie, tässä versiossahan meininki on lyömätön. Kaikki soi niin kuin pitääkin. Ei hävetä.
Puistossa
Näitä ikivihreitä on yllättävän pelottavaa kuunnella kuulokkeilla ja analyyttisin korvin. Puistossa on kuitenkin uinut mukana setissä niin kauan, että homma on hioutunut tiukaksi kuin kaksivuotiaan suljettu kita hammaslääkärin tuolissa. Kappaleen kaikki improvisaatiolta kuulostavat nyanssit ja rytmiset ratkaisut ovat tulosta bändisoitannan progression ja erilaisten keikkatilanteiden mukanaan tuomasta evoluutiosta. (Äskeinen virke oli hiukan hauruinen, pyydän anteeksi.) Muita huomioita: Anssin Nasolin ei ole yltänyt ihan nenän pohjalle asti, laulusuoritus on siis sairaan hyvä.
Jennifer Aniston
Onpas maltillinen tempo. Soitto jopa toimii, vaikka useimmiten Anistonia livenä soitettaessa tuntuu joltain ihan muulta. Saaran piano-osuudet (joita harvemmin kuulee lavalla tarpeeksi) sisältävät yllättävän paljon sekä jylhiä että leikkisiä sävelkulkuja. Rautainen meininki.
Kaivos
Kappaleen uutuuden vuoksi ei ns. sinunkauppoja ole vielä tullut tehtyä basistin ja sävellyksen kesken. Mutta tämä versio tuntuu futaavan ihan hyvin näin teitittelytasollakin: tempo on rivakka, mutta se ei jostain syystä häiritse lainkaan, stemmat lävähtävät niin kuin pitääkin ja bändi on pöyristyttävän hyvin tilanteen tasalla. Kappaleen studioversiossa Anssin kitaransoitto muistuttaa paljon ihailemani Tommi Vikstenin soitantaa ja tässä liveotoksessa Anssi pääsee jopa vielä lähemmäs autenttista Narttu-sooloilua. (Mainittakoon, että Narttu oli Kauko Röyhkän 80-luvun klassikkoyhtye, jossa Viksten toimi kitaristina.) Summa summarum: hyvää bluussia!
Kaksi sisarta
Tähän kappaleeseen pätevät oikeastaan samat sanat kuin Millaan: versio on pysynyt turvallisesti samanlaisena vuodesta 2001. Kaksi sisarta on useimmin tahkottu soundcheck-ralli sekä idioottivarma keikanaloitusbiisi varmaankin siksi, että se kyetään soittamaan silmät sidottuina, raajat amputoituina, myrskyssä, kaatosateessa tai selällään lavalla maaten. Tämä uusin versio sisältää päivityksen: jäljittelemme lopussa muutamia tahteja senegalilaista tunnelmaa.
Laulu petetyille
"Pete" on kaikkien aikojen suurimpia livesuosikkejani, joka toimii lähes kaikissa olosuhteissa: sisältää useimmiten hyvää rokkimeininkiä, sekoilua, hämyilyä ja loistavan kertosäkeen samassa paketissa. Tavallisesti yhtye nautiskelee ja nousee täyteen mittaansa ko. kappaletta esitettäessä ja luulisin, että tämä välittyy myös yleisölle. Upea versio.
Karhusaari
Karhusaari on mielestäni sävellyksenä vähän liian aikuiseen makuun tehty, mutta en kärsi siitä enää niin paljon kuin kappaleen alkuaikoina; ehkäpä minusta on vihdoin tullut riittävän aikuinen. Livepäivityksen ansiosta tästäkin männäkeikkojen pakkopullasta on tullut ilahduttavan raikas ja kivasti etenevä viisu. Kyseinen versio toimii pelottavan hyvin. Eihän näiden näin hyviltä pitänyt kuulostaa, hä?
1972
Biisin alku on kuin suoraan Eppu Normaalin alkuaikojen legendaariselta livelevyltä "Elävänä Euroopassa", jota luonnollisestikin nuorna poikana diggasin erkkinä. Toinen säkeistö juuri ennen ensimmäistä kertosäettä sisältää vakiovitsin: Anssi on keskeyttävinään kappaleen, toivottaa yleisölle muka hyvää yötä ja bändiä naurattaa niin maan tulen saatanasti. Tai sitten ei. Mutta yleisö hämääntyy joka kerta ja mikäs sen hauskempaa. Tämä versio 1972:sta on sieltä rauhallisimmasta päästä; joskus livetempot nousevat sietämättömän nopeiksi, jolloin itkussa on pidättelemistä, kun sormien askelmerkit eivät millään tahdo loksahtaa kohdilleen. Kappaleen väliosan rumpalin ja basistin muodostama hoilotuskuoro-osuus johtaa usein vaivaantuneisiin katseenvaihtoihin ja tässä osuudessahan Ketonen paikkaa laulusuoritustaan parilla osuvasti valitulla voimasanalla.
Älä mene pois
Tämä on kipale, jota on livenä yllättävän hauska soittaa. Hieno slovari, jonka aikana voi kuvitella tanssilavan vahtimestarin kylvämässä perunajauhoa parketille ja Lauantaitanssien vakioparien törmäilemässä toisiinsa lakerikengissään. Älä mene pois muistuttaa meitä kaikkia turvallisesta 70-luvusta, Pepe Willbergistä ja mm. siitä, miten mies saadaan kyyneliin.
Mikan faijan BMW
Kestohitti, joka villitsee maalla, merellä ja ilmassa. Tästä taltioinnista on aistittavissa hiukan sitä riehakkuutta mitä biisi parhaimmillaan yleisössä aiheuttaa. Ko. BMW:n sovitus on kompromissi niistä kaikista hurjista kokeiluista, mistä kappale on livetilanteissa joutunut kärsimään. Kyseessä on kuitenkin hyvä kompromissi. Anssin tavaramerkiksi on tullut tiedustella tämän kappaleen aikana yleisön keikkavointia sanoin: "Onks ____________:ssa kaikki kohdallaan?", mihin kohtelias yleisö tavallisesti vastaa: "ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ!".
Rakkaus on murhaa
Minulla on aina tätä soittaessa ollut tuntuma siitä, että biisi kuulostaa hyvältä muuallakin kuin vain lavalla. Bändi saa rauhallisen säkeistön jälkeen ladattua kertosäkeeseen mahtavan paineen, joka tutisuttaa ainakin allekirjoittaneen puntteja. Ja ollakseen kolmea tavallisinta sointua jauhava styge, Rakkaus on murhaa ei sorru tosiaankaan tylsyyteen. Anssin ja Saaran simuloidessa viimeisessä kertosäkeistössä P. Kuusiston uhkaavaa viulusovitusta, on musiikin ystävän viimeistään noustava seisomaan ja otettava lakki päästä. Loppuun vähän Black Sabbathia ja homma onkin sitä myöten selvä. Avot!
Suomalainen
Harvinaisempi livenä, mutta kuulokuvan perusteella varsin toimiva pala. Sisältää sopivasti asennetta, punkkia, meininkiä, poliittista saarnaa ja vastapainoksi kaunista, melodista osaamista. Kappaleen arveluttavuus nousee esiin kuunneltaessa pelkkää "bridgen" eli kertosäettä edeltävän osan sanoitusta: ihme, ettei ole ropissut kutsuja Pekka Siitoinin White Power -pirskeisiin.
Suuria kuvioita
Kappale on muuttunut varhaisvaiheittensa Crazy Horse -formaatista uudelleenlämmitetyksi aor-rypistykseksi. Suuria kuvioita tasapainoilee vaappuen huumorin ja varteenotettavan hittimusiikin välillä, mutta onnistuu (ehkä) lopulta kallistumaan sinne musiikin puolelle. Tämän version julkinen esittäminen ei naurata enää niin paljon kuin uuden sovituksen alkutaipaleella, jolloin soittaminen oli vedet silmissä hohottamiselta liki mahdotonta.
Nummela
Virallisen setin viimeinen kappale, jonka alussa Anssi etsii huuliharppuaan ja käy läpi läpän gallialaisesta pikkukylästä ja bändi valmistautuu etsimään nopeimman poistumisreitin takahuoneeseen odottelemaan mahdollista encorea. Nummelaakin on tullut versioitua useammalla eri tyylillä, kyseinen versio on pääpiirteittäin ollut voimassa muutaman vuoden. Itse kappale sisältää paljon stadionpotentiaalia. Se kasvaa hienosti, sisältää paljon yhteislaulun mahdollistavia elementtejä ja huudatusosion. Tämän otoksen lopussa eturivin yleisö heittäytyy vähän liiankin kanssa interaktiiviseksi ja riistää meikäläisen mikin vaatiakseen artistia takaisin lavalle. Yleensä tällaista käytöstä ei katsota suopein silmin, tuskin talonmieskään ilahtuu, mikäli huomaa vaikkapa lumikolansa kadonneen väärinkäyttäjän käsiin. Palattaessamme takaisin lavalle näky oli kuitenkin sen verran absurdi, että asetelma meni hilpeän tilannekomiikan piikkiin.
Rva Ruusunen
Ei liene tyyliä, johon tätä biisiä ei olisi yritetty änkeä. Kappaleen johtoajatus on kuitenkin pitkään ollut Iggy Popin "Lust for Life" höystettynä Saaran Jerry Lee Lewis -tyylisellä pianismilla. Välillä versiointi on lipsahtanut tuhdisti pelleilyn puolelle, mutta tämä piiloraita on yllättävän strukturoitu, vaikka sisältääkin reilusti improvisaatiota, kaahausta ja lennosta arpomista. Basistin ja rumpalin näkökulmasta Ruususta on aina hauska soittaa, kappaleella mitataan myös komppiryhmän keskimääräinen pulssin toimivuus sekä kommunikaation taso. Yleensä me Ketosen kanssa nyökkäillään tyytyväisinä: nyt toimii.
Joko se loppui. Olisihan tätä kuunnellut mielellään enemmänkin. WE WANT MORE!"
Lisää kuvia Viking Isabellan lauantain keikalta galleriassa.
Anssin raportti kolmen päivän risteilyrupeamasta blogissa.
________________________________________________________
Kokoelman avausraidat: Nolla ja Vanha biisi (24. maaliskuuta 2010 klo 16:41 / Mari)
 Anssi Kela -tuplakokoelma on tänään saapunut kauppojen hyllyille. Nimeä Singlet 2000-2010 kantava paketti sisältää 15 tutun hittibiisin lisäksi kaksi uutta kappaletta, runsaat kansitekstit sekä levyllisen livemusiikkia Viking Isabellan helmikuisilta keikoilta. Julkaisulla juhlistetaan Anssin 10-vuotista soolouraa. Tässä hiukan levylaulajan kommenteilla höystettyä ruodintaa kokoelman ykköslevyn avaavista kappaleista Nolla ja Vanha biisi.
Nolla on syntynyt jo vuonna 1998. Kappale oli mukana viiden biisin demolevyllä, jolla Anssi lähestyi levy-yhtiöitä Pekan ja Suden hajottua. Anssi sai levytyssopimuksen BMG:ltä, mutta Nolla ei kuitenkaan päätynyt Nummela-debyyttialbumille. Niinpä yksi vanhimmista tunnetuista Anssin soolobiiseistä unohtui arkistojen kätköihin aina syksyyn 2009, jolloin vanhoja laatikoita penkoessaan Anssi törmäsi cd-levyyn, jonka kannessa luki "Nolla". Nimi ei soittanut mitään kelloja, mutta laitettuaan levyn soittimeen, artisti innostui. Kappale äänitettiin keväällä 2010 Ripa Eskolinin studiolla, kuten Mikan faijan BMW aikoinaan – jopa samalla laulumikillä. Nyt Nolla on onnellisesti levyllä ja hyvällä onnella siihen voi ihastua radionkin välityksellä. Ilmassa on vahvaa hitin hajua!
Miten paljon muokkasit alkuperäistä Nollaa ennen levytystä?
Levytetty versio on perusasioiltaan täysin samanlainen kuin vuonna 1998 tekemälläni demo. Rakenne ja sovitus noudattelevat demoa, tehdyt muutokset liittyvät lähinnä soundeihin ja lopussa kuultavaan syntikkariffiin, jota ei ollut alkuperäisellä demolla.
Miksi tuollainen timantti hautautui pöytälaatikkoosi?
En minä tiedä, asioita vain unohtuu. Muistaakseni silloin aikanaan työstin biisiä hiukan eteenpäin, mutta en kuitenkaan ollut siihen lopulta tyytyväinen. Nyt kuitenkin löysin sen alkuperäisen demon, jonka olin tehnyt ennen tätä lisätyöstöä. Ilmeisesti olin silloin lähtenyt haahuilemaan kappaleen kanssa aivan väärään suuntaan ja kyllästynyt siihen. Nyt osoittautui, ettei lähtöruudussa ollutkaan mitään varsinaista vikaa.
Mikä oli ensireaktiosi kuultuasi biisin 10 vuoden jälkeen?
Kyllähän minä biisin heti sen kuullessani muistinkin: "Niin joo, täähän oli tää!"
Minkä verran kirjoitat biisejä, jotka jäävät syystä tai toisesta julkaisematta?
Aika vähän. Luokkaa yksi kymmenestä, ehkä vieläkin vähemmän.
Vanha biisi on nimensä mukaisesti myös vanhempaa tuotantoa ja tarkoituksellisen 80-lukulainen musiikilliselta ilmeeltään. Keväällä 2006 Unicefin Tukijoukko-kampanjassa soinut The Hulatonesin Dance Like It Was ’85 sai suomenkielisen sanoituksen ja kääntyi Vanhaksi biisiksi. Alkuperäisissä lyriikoissa törmätään nuoruuden ihastukseen ja muistot heräävät henkiin tanssilattialla. Vanhassa biisissä liikutaan anssikelamaisemmissa tunnelmissa: marketissa soiva tuttu kappale heittää kertojan ajatukset takaisin nuoruuteen. Erikoisuutena voidaan mainita, että kappale on soitettu vain rumpujen ja kahden basson voimin!
Millä muutoksilla The Hulatonesin Dance Like It Was '85:sta tuli Anssi Kelan Vanha biisi?
Tein siihen ainoastaan suomenkielisen tekstin ja lauloin uudestaan. Teksti ei ollut suora käännös, mutta käsitteli kuitenkin samaa teemaa kuin alkuperäinenkin libretto. Miksaus piti myös luonnollisesti tehdä uudestaan, mutta muuten pohjat ovat täysin samat kuin The Hulatonesin singlellä.
Oletko havainnut, nostalgisoivatko ihmiset jo Nummelan biisejä?
Kyllähän sitä enenevässä määrin alkaa kuulla palautetta tyyliin "kuuntelin lapsena sun biisejä". Tästä tulee tietysti aika vanha olo. Nummela oli tietysti yhdeksän vuotta sitten niin järjetön suksee, että sen biisit varmaankin väistämättä ankkuroivat suuren kansanjoukon ajatukset tiettyyn aikakauteen ja elämänvaiheeseen. Ne ovat varmaankin jossain määrin osa kansakunnan kollektiivista muistia.
Mikä biisi voisi saada sinut sattumalta ruokakaupassa kuultuna sekoamaan ostoslistassasi?
Minä sekoilen arkisissa asioissa ihan ilman biisejäkin. Vanhassa lähikaupassani Punavuoressa tosin soitettiin usein Martti Servon tuotantoa, se oli hauskaa ruokaostosmusaa.
Harhaa.com ei aio unohtaa kokoelman maukasta livelevyä, vaan omistaa sille oman, tiukkaa analyysiä sisältävän reportaasin! Palaamme siis asiaan.
________________________________________________________
Tätä vanhemmat uutiset löytyvät arkistosta.
| |