| |  | |
Navigaatio:
|
Kysymys: |
| Maaliskuussa ilmestyvältä Anssin tuplakokoelmalta odotan eniten |
|
|
|
| | | | |
Anssilta tuplakokoelma tänä keväänä (15. tammikuuta 2010 klo 12:57 / Mari)
Anssin levyrintamalta kuuluu mukavia uutisia. Tänä vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Mikan faijan BMW -singlen julkaisusta ja sitä juhlistetaan Anssi Kela -tuplakokoelmalevyllä. Kokoelman on tarkoitus ilmestyä maaliskuun lopussa.
Tuplakokoelman ykköslevylle kootaan kaikki Anssin soolouran singlet. Kronologisessa järjestyksessä nämä 15 singleä ovat Mikan faijan BMW, Kaksi sisarta, Puistossa, Nummela, Milla, Suuria kuvioita, 1972, Laulu petetyille, Karhusaari, Jennifer Aniston, Älä mene pois, Rakkaus on murhaa, Suomalainen, Aamu ja Kaivos. Lisäksi levylle tulee kaksi uutta biisiä, jotka ovat Anssilla parhaillaan työn alla.
Toiselle cd:lle laitetaan samat biisit liveversioina, jotka äänitetään 4.-6.2.2010 Viking Isabellan keikoilla. "Konserttialbumin taltioiminen ruotsinlaivalla on niin härski ajatus, että se on pakko toteuttaa! Lisäksi siinä on se hyvä puoli, että soitamme kolmena peräkkäisenä iltana täysin samoissa puitteissa, jolloin jokaisesta biisistä saadaan napattua kolme eri versiota", Anssi kertoo.
Uusia livesovituksia on luvassa: "Nykyisenlaisina liveversioina kaikki biisit eivät tule mahtumaan levylle. Tämä pulma olisikin tarkoitus jotenkin ratkaista treenikämpällä ennen äänityksiä. Tarkoituksena on muutenkin hieman miettiä sovituksia niiden biisien suhteen, joiden liveversiot noudattavat eniten alkuperäisiä levyversioita."
"Livelevyn kanssa olisi tietysti voinut alkaa säätää ja vaihdella joitain biisejä toisiin, mutta minua kiinnostaa tehdä ehjä, tinkimätön paketti: kaksi levyä, joista molemmilla on samat biisit, samassa järjestyksessä - mutta täysin erilaisina versioina."
"Mietin myös kakkos-cd:n pumppaamista täyteen harvinaisuuksia, erilaisia julkaisematta jääneitä juttuja. Totesin kuitenkin, että suurin osa on jäänyt julkaisematta syystä. Tuollainen levy ei loppujen lopuksi olisi ollut riittävän tasokas."
Yllä olevat Anssin kommentit on poimittu keskustelufoorumilta, jossa kuulijat ovat äänestäneet kymmentä parasta Anssin biisiä. Äänestyksen top15-listalta löytyy 11 singleä. Lopuista singleistä Karhusaari, Suomalainen ja Aamu ovat jääneet äänestyksen häntäpäähän 1 äänellään, hännänhuippuna nollille jäänyt Älä mene pois. Suosituimmat ei-singlebiisit olivat Rva Ruusunen ja Murhaballadi, joita lähes joka toinen arvosti kymmenen parhaan joukkoon. Soolouran ulkopuolelta top10:iin kiilasi myös Karhun elämää. Äänestyksen perusteella Anssin parhaat biisit ovat Rakkaus on murhaa (15/18 ääntä), Nummela (13/18), Suuria kuvioita (9/18), Jennifer Aniston (9/18) ja Puistossa (8/18).
Tuleva kokoelma on Anssin soolouran ensimmäinen kokoelmalevy. Keväällä 2002 päivänvalon näki Anssin aiemman bändin Pekka ja Susi tuplakokoelma. Kansitekstissä naureskeltiin, että harvalta yhden albumin julkaisseelta bändiltä ilmestyy tuplakokoelma. Kokoelma sisälsi Pekan ja Suden albumin lisäksi uusia liveversioita ja vinon pinon julkaisematta jääneitä kappaleita.
________________________________________________________
Aukio kaupoissa – Anssi haastattelussa (17. syyskuuta 2009 klo 20:19 / Mari)
Viikko sitten 9.9. koitti juhlapäivä kaikille Anssin levyä odottaneille ja kauppojen hyllyt tyhjenivät K:n kohdalta. Aukio nousi ensimmäisellä viikollaan albumilistan sijalle 4, jolle hurraamme. Ansaittu paikka olisi tietysti ykkösenä, onhan levy silkkaa timanttia – eikä tämä Harhaa.comin vilpittömän mielipiteen mukaan ole edes makuasia.
Myös ensimmäiset kriitikot ovat avanneet sanaisen arkkunsa ja päästelleet näppäimistöltään silmäpuolia sammakoita tyyliin "akilleenkantapää on vilpittömyyden läpitunkevuus" ja "kerronta pelaa käytännössä ilman kertosäkeitä" (Nyt-liite 10.9.2009). Samassa arviossa tosin todetaan levyn olevan "takuuvarma kotimainen menestyjä", eli ihan hakoteillä ei kuitenkaan olla.
Levyn ensimmäinen single Aamu on soinut radioasemilla siihen tahtiin, että jossain kukkakaupassa on ollut jo ruuhkaksi asti valkoisia tulppaaneita kyseleviä asiakkaita. Levyn seuraavaa singleä ei ole vielä päätetty. Voit saada oman äänesi kuuluviin äänestämällä singlesuosikkiasi sivun vasemmassa laidassa olevalla gallupilla. Muistathan myös perustella mielipiteesi.
Harhaa.com lähetti kiireiselle Anssille muutaman kysymyksen, joten tässä artistin mietteitä viikko Aukion julkaisun jälkeen.
Ennen Aukion virallisia arvosteluita fanit tiesivät jo, että levy on kiistattomasti hyvä. Rauhoittiko tämä levylaulajan mieltä?
Fanien taholta Aukio on otettu lämpimästi vastaan, kriitikot ovat sen sijaan olleet hiukan varovaisempia arvioissaan. Minulle huomattavasti tärkeämpi palaute on se kuulijoilta tuleva: jos levy olisi lytätty täydellisesti keskustelufoorumillani, niin silloin olisin hyvin huolissani.
Mikä on ollut toistaiseksi paras palaute levystä?
Ehkä se, että olen kuullut levyn herkistäneen useammankin ihmisen kyyneliin, tällaista palautetta on tullut jopa raavailta miehiltä. On mielestäni erinomainen merkki, jos musiikki herättää tuollaisia tunteita. Edellisen kerran sain tällaista palautetta Nummelan tiimoilta.
Milloin seuraavasta singlestä päätetään?
Tästä ei ole ollut mitään puhetta. Täytyypä kysellä Sonylta, että onko jonkinlainen strategia julkaisuajankohdan suhteen laadittu.
Studiopäiväkirjoissa on käsitelty mukavasti äänitysvaihetta, mutta liittyikö biisien tekovaiheeseen mitään erityistä dramatiikkaa? Hioitko jotain biisiä toisia enemmän tai oliko sinulla siinä vaiheessa erityistä suosikkia?
Haaveilua oli muistaakseni erityisen vaikea: sanoituksen perusidea on pyörinyt päässäni jo useita vuosia, mutta vasta nyt päätin tuon ajatuksen sopivan hyvin tälle levylle. Idean muuttaminen lopulliseksi tekstiksi oli työlästä, kirjoitin rivit uusiksi moneen kertaan. Sanoitus oli työn alla loppuun asti, kuten studiopäiväkirjan jaksossa Sanat hukassa voidaan nähdä.
Biisejä tehdessä keskityin niin totaalisesti kokonaisuuteen, ettei minulla ollut siinä vaiheessa erityisiä suosikkeja. Valjastin vain kaikki laulut palvelemaan suurempaa päämäärää.
Levyllä on kappale nimeltään Ihme, eikä tarinan päähenkilö usko ihmeen tapahtuvan. Uskotko itse ihmeisiin?
Kyllähän maailmassa tapahtuu paljonkin asioita, joiden ei pitäisi olla mitenkään mahdollisia.
Tarinan loppuratkaisu on uskomattoman kaunis. Missä vaiheessa keksit ja päätit sen? Oliko olemassa muita loppuvaihtoehtoja?
Lainasin loppuratkaisun Tim Burtonilta: olin juuri kirjoittamassa Aukio-kappaletta, kun päätin työn lomassa katsella Corpse Bride -elokuvan. Sitä katsoessa koin valaistumisen ja pöllin levyn lopussa mainitut perhoset suoraan tuosta elokuvasta. Ne eivät kuuluneet alkuperäiseen käsikirjoitukseen, joten kyseessä oli mielenkiintoinen yhteensattuma: filmi oli ollut hyllyssäni jo useita vuosia, mutta päätin katsoa sen juuri tuolla hetkellä.
Tarvitseeko teidän enää treenata keikkoja varten, kun olette jo soittaneet kaiken yhdessä äänitysstudiossa?
Ainakin vanhoja biisejä täytyy hiukan muistella. Niiden soittamisesta on jo niin kauan aikaa, että kaikkien biisien nimetkään eivät välttämättä enää soita mitään kelloja. Uusissakin lauluissa on vielä hommaa, esim. stemmoja ei olla missään vaiheessa harjoiteltu. Koreografioista puhumattakaan: minulla on paljon uusia tanssiaskelia.
Keikkoja tässä enää odotellaankin! Katso keikkakalenterista paras paikka tutustua Anssin huippuunsa hiottuihin tanssiaskeliin. Seuraava keikka on Helsingin Ryhmäteatterissa lauantaina 19.9. ja Anssi on luvannut esittää siellä akustisesti Aukion alusta loppuun!
________________________________________________________
Kissojen Yö -kilpailun tulokset (06. syyskuuta 2009 klo 13:38 / Mari)
Vastausaika Kissojen Yö -kilpailuun on päättynyt ja nyt on aika julistaa tietovisan oikeat vastaukset sekä onnettaren suosikit.
Oikeat vastaukset:
1. C Kysymyksessä tiedusteltiin, mitä Aamu-kappaleen päähenkilö tekee joka aamu töihin lähtiessään. Oikea vastaus löytyy kuuntelemalla Aamu, jossa lauletaan "teen saman jutun joka aamu, jätän keittiön pöydälle viestin". Biisissä ei puhuttu mitään päivän lehdestä vaan käytetyt uutiset tulivat radiosta ja juomaksi keitettiin nimenomaan vahvaa kahvia. Valkoisia tulppaaneja aiottiin ostaa myöhemmin samana päivänä.
2. B Seuraavaksi kysyttiin, mikä ei ole Aukio-albumin biisi: Huuto, Uneton, Haaveilua vai Ihme. Tähän kaikki vastasivat oikein, eli Uneton. Rakkaus on murhaa -levyltä löytyy biisi Insomnia ja Aukiolta kappale nimeltään Uni. Aukion biisilistan voi tarkistaa vaikkapa täältä.
3. B Aukion kaivoksessa louhittiin kuparia, kukaan ei erehtynyt ehdottamaan kultaa, suolaa saati kivihiiltä. Tämä tiedonjyvä on tullut ilmi joissakin haastatteluissa ja foorumin sekä blogin kirjoituksissa.
4. D Neloskysymys ei kovasti päänvaivaa aiheuttaneesta kysymyksen asettelusta huolimatta harhauttanut ketään. Anssin pedaalijalusta ei valitettavasti ole Star Trekin Enterprise, Miinakenttä eikä Stadionkiekko, vaan Ruotsinlautta. Anssi mainitsi sen hiljattain myös studiopäiväkirjassaan.
5. A Viimeinen kysymys testasi Anssin tuotannon tuntemusta, eikä se ollut ihan kaikilla hallussa. Tosiasia on, että Anssin neljästä sooloalbumista ja yhdestä romaanista vain Nummelalla ei esiinny minkäänsorttista kummitusta tai ihmisen muotoista näköharhaa. Suuria kuvioita -levyllä on Faijan haamu, Rakkaus on murhaa -levyllä Hakaniemen harmaa mies ja Kesä Kalevi Sorsan kanssa -romaanissa mm. Kalevi Sorsan näköinen ja oloinen mielikuvitushahmo.
Oikeita vastausrivejä löytyi kahdeksan. Tämän jälkeen allekirjoittanut joutui tiukan paikan eteen - mikä olisi tilanteeseen sopiva ja vähintään puolitieteellinen tapa arpoa kolme keikkalipun voittajaa näistä kahdeksasta?
Näin se sitten tapahtui. Numeroin oikeat vastaukset saapumisjärjestyksessä numeroilla 1-8. Leikkasin ruutupaperista tismalleen saman kokoiset paperinpalat, joihin kirjoitin numerot lyijykynällä. Sekoitin lappuset kahteen kertaan samaan tapaan kuin Anssi Semifinalissa - heittämällä ne lattialle. Järjestin laput satunnaiseen rivimuodostelmaan lattialle numeropuoli alaspäin ja avasin Harhaa.comin biisilistasivun, josta etsin kolme edellistä tiedossa olevaa Anssin oman keikan biisilistaa. Keikat olivat 22.5.2007 Tampereen Henry's Pub, 19.5.2007 Helsingin Hangout 10 ja 17.5.2007 Helsingin Semifinal. Näillä keikoilla soitettujen biisien lukumäärien mukaan laskin rivistä kolme voittajaa.
Tampereen keikan biisien määrän jälkeen sormi osoitti lappua nro 6, jonka takaa löytyi ensimmäinen voittaja nimeltään Jirka. Hangout 10:n biisien avulla voittoon ylsi lappu nro 3, joka kuului Terolle. Semifinalin keikan ansiosta viimeinen voittajalappu oli 1 - se oli Nooran onnennumero.
Kiitokset ja peukunnostot kaikille tietovisaan osallistuneille ja onnittelut voittajille! Jirkalle, Terolle ja Nooralle lähtee jokaiselle kaksi Kissojen Yö -lippua postitse, perillä niiden pitäisi olla viimeistään keskiviikkona. Ilman lippua jääneiden ei kannata jäädä kotiin suremaan - ostakaa Kissojen Yö -lippunne ennakkoon, niin tuette Amurin kissapetojen suojelua ja pääsette kuuntelemaan hienoa musisointia.
Tunnelmallista Kissojen Yötä ja Anssin akustista triokeikkaa!
________________________________________________________
Ensikurkistus Anssin Aukiolle (01. syyskuuta 2009 klo 00:08 / Mari)
Maanantaina 31.8.2009 kellon lähestyessä kuutta Urho Kekkosen kadulle alkoi kertyä sekalaista seurakuntaa sille kohdalle, jossa suljettu ovi merkkasi Semifinalin sisäpihan paikkaa. Anssi oli julistanut blogissaan, että näissä koordinaateissa uusi levy Aukio olisi mahdollista kuulla ennakkoon ja se jos mikä oli houkutellut kaikenlaiset vanhat jäärät (itseni mukaan luettuna) kömpimään ulos koloistaan.
Oven avauduttua jonomuodostelma siirtyi Semifinalin ovelle ja siitä lopulta hyvässä järjestyksessä sisälle. Semifinalin koko hämmentää aina pienuudellaan. Penkit aseteltiin keskilattialle hyvään järjestykseen ja kun nettilähetystekniikka saatiin vihdoin suosiolliseksi, kuuntelu pääsi alkamaan. Lavan ylle heijastettiin Sami Makkosen upeaa levynkansitaidetta kunkin biisin kohdalla.
Tässä joitakin pohdintoja kappaleista:
Huuto on yleisestä harhaluulosta poiketen kirjoitettu levylle viimeisenä – Anssihan väittää haastatteluissaan, että biisit on tehty tarinan mukaisessa järjestyksessä. Soundissa kuitenkin paljastettiin, että levyn tarinaa ennakkoon kuunnellut Jarkko Martikainen toivoi jotain päähenkilön taustojen esittelyä alkuun. Olisiko Jarkon pitänyt pitää suunsa kiinni vai ei? Joka tapauksessa kyseessä on vivahteikas kuvaus päähenkilöstä höystettynä hitusella The Hulatonesin musiikillista tyyliä.
Uni alkaa studiovideoiden alussa kuultavalla teemalla, jota laulaa Erin Anttila. Kaunista, kaunista! Biisiin liittyvä piirroskuva muistutti kovasti levynkansikuvaa, tosin ilman levylaulajan aristokraattista profiilia. Itselleni tästä kappaleesta tuli ensin mieleen Dingon Kaunotar ja kulkuri. Biisi on kuin loistava intro tulevaan, kaikki jää vielä auki.
Aamu kuulosti kolmantena biisinä kovastikin jytäävältä. Tässä vaiheessa on enää paha mennä kiistämään singlepotentiaalia, jos keikkayleisökin osaa todistettavasti laulaa sitä (Anssi kertoi kokemuksestaan yksityiskeikalla Vanajanlinnassa). Hyvä se on, myös Kellyn mielestä. Hauska yksityiskohta: tuottaja Tommi Viksten keksi, soitti ja äänitti kitaranostatuksen ennen kertsiä ja lisäsi sen kappaleeseen vielä masteroinnin jälkeen.
Kaivos-biisistä nousee päällimmäisenä esiin maukas kitarakuvio. Kovasti bluessahtava kokonaisuus ja tarina, joka herättää ajatuksia. Studiovideoissa kuultu Saaran kosketinsoitto kuului vain kovin hiljaisena. Silti erittäin hyvä. Vikstenin vaikutus sovitusvaiheessa nk. suosta nostajana myönnettiin.
Albin Stenman on pieni vihainen biisi. Kuin Pikku Myy. Se käy päälle ja tarttuu kiinni kuin takiainen, mistä todistaa myös se, että biisi voitti illan singleäänestyksen. Tämä varmasti toimisi singlenä, mutta tässä suurien ja kauniiden biisien seurassa se hieman kalpenee. Anssin mukaan laulun tarina vaati folk-henkistä toteutusta ja sellaisen se myös sai. Ellet ole kuullut vielä tarinaa Anssin papan synttäreistä, terästä korviasi, kuulet sen varmasti jossain haastattelussa. Hieno tarina elävöittää tätä biisiä.
Haaveilua on se levyn pakollinen slovari. Sokerinen teksti on kuorrutettu sokerisella musiikillisella toteutuksella. Anssikin myöntää, että hieman imelähän siitä tuli. Mutta myös todella kaunis. Yllättävää oli se, että Kellyn mielestä tämä oli yksi vaikeimmista äänitettävistä, koska se purkitettiin lähes yhdessä pätkässä livenä. Kuulemma toinen otto valittiin levylle, vaikka ottoja oli useampia.
Romahdus on juuri sellainen kuin nimensä, muttei mitenkään huonossa mielessä. Itse olin tarinan perusteella kuvitellut, että tässä biisissä kaivos romahtaa niskaan. Todellisuus oli kuitenkin vielä dramaattisempi. Pelkästä kaivoksen romahtamisesta niskaan ei olisi saanut näin pysäyttävää kappaletta. Jopa hyytävää. Musiikillisessa toteutuksessa on apulantamaista tykitystä ja epätoivoa.
Loukussa alkaa Romahduksen jälkeensä jättämästä hiljaisuudesta kauniina kuin unelma. Biisissä kuuluu Pink Floydia, siinä on hämyisiä kitarakohtia ja se kasvaa jopa hymnimäiseksi. Itse en osannut kuulla tässä Anssin lainauksia Puistossa ja Kaksi sisarta -kappaleista, kuulin vain osuvan sointukulun. Sulavalinjainen otus on tämä biisi.
Ihme alkaa epäilyttävällä kulkusten äänellä. Kaikki sen jälkeen tuleva lähentelee täydellisyyttä. Jotenkin erittäin täysipainoinen biisi, jossa kaikki on kohdallaan. Teksti sisältää sen verran jykevää ja osuvaa symboliikkaa, että äkkinäinen luokittelisi tämän biisin gospel-kategoriaan. Vähän samaan tyyliin, kuin albumin kannen voi halutessaan nähdä todisteena ulkoavaruudesta saapuvista kidnappaajista tai Anssin huonosta suuntavaistosta matkallaan esiintymislavalle.
Paluu kertoo tarinan loppuun, eikä ehkä sen vuoksi toimi yksittäisenä biisinä. Loppuratkaisua emme tietenkään halua paljastaa, mutta täytyy ihailla Anssin taitoa tarinankertojana. Kappaletta säestää kovin Dire Straits -henkinen kitara. Ja kyllä, loppusuoralla ovat mukana myös ne valkoiset tulppaanit!
Aukio päättää albumin mykistävän kauniisti Uni-kappaleen aloittaman teeman myötä. Anssin mukaan loppuratkaisu on Tim Burton -henkinen ja peräti lainaus eräästä elokuvasta. Saattaapa tässä herkemmän ihmisen silmäkulmakin kostua.
Kuinka tässä malttaa enää odottaa 9.9. saakka?!
________________________________________________________
Voita liput Kissojen Yöhön! (29. elokuuta 2009 klo 20:24 / Mari)
Anssin Aukio-albumin julkaisu ja odotettu päivämäärä 09.09.09 lähestyy. Levyn julkaisun jälkeen alkaa myös keikkailu. Edellisestä oikeasta Anssi Kela -keikasta onkin jo ehtinyt vierähtää pari vuotta, joten livenälkä alkaa olla melkoinen. Harhaa.com tarjoaa lukijoilleen mahdollisuuden voittaa liput ensimmäiselle tämän syksyn keikalle!
Kaksi päivää levyn julkaisun jälkeen eli 11.9. Anssi esiintyy Korkeasaaren Kissojen Yössä. Luvassa on akustinen triokeikka kokoonpanolla Anssi-Antti-Saara, eli akustinen kitara, basso sekä kosketinsoittimet. Artistin mukaan kokoonpanolla on esiinnytty aiemmin vain kerran ja se toimi niin hyvin, että sitä halutaan kokeilla uudestaan.
Kissojen Yö karjahtelee uhanalaisten Amurin kissapetojen puolesta. Amurinleopardien tilanne on erityisen huolestuttava - luonnossa elää enää noin 40 yksilöä. Amurintiikerit on saatu pelastettua samasta tilanteesta ja aktiivisen suojelutyön tuloksena luonnonkanta on jo noin 500 tiikeriä. Kissojen Yössä yleisö voi osallistua kissapetojen suojelutyöhön mm. soittamalla keräysnumeroihin tai ostamalla lippunsa ennakkoon - jokaisesta ennakkolipusta menee 2 euroa suojeluun.
Korkeasaari on Kissojen Yönä avoinna klo 16-24. Kissapedot ovat liikkeellä hämärän aikaan ja yleisö pääsee seuraamaan miten kissalaakson asukit ottavat illan herkkupalat vastaan. Karhulinnan AMUR-festareilla 11.9. esiintyvät Anssin lisäksi mm. Emmi, Daisy, Automatic Eye ja Hollow Heart. Katso tarkempi ohjelma osoitteesta www.kissojenyo.fi.
Ja kuinka ne liput voi voittaa? Alla on joukko kiperiä kysymyksiä, joissa testataan Anssi-tietouttasi. Lähetä vastauksesi Harhaa.comin palautelootaan tai sähköpostitse yllapito(at)harhaa.com postiosoitteellasi varustettuna. Vastausaikaa on sunnuntaihin 6.9. klo 12 asti, jonka jälkeen arvomme oikein vastanneiden kesken kolme kahden lipun pakettia Kissojen Yöhön. Onnea ja menestystä kilpailuun!
Kysymykset:
1. Mitä Aamu-kappaleen kertojahahmo tekee joka aamu ennen töihin lähtöä?
a) lukee päivän lehden
b) keittää laihaa kahvia
c) jättää keittiön pöydälle viestin
d) ostaa valkoisia tulppaaneja
2. Mikä näistä ei ole Aukio-albumin biisi?
a) Huuto
b) Uneton
c) Haaveilua
d) Ihme
3. Aukion kappaleet nivoutuvat yhdeksi tarinaksi, jonka keskeinen tapahtumapaikka on kaivos. Mitä kaivoksessa louhitaan?
a) kultaa
b) kuparia
c) suolaa
d) kivihiiltä
4. Anssin kitarapedaalit asustavat suurella roudareille harmaita hiuksia aiheuttavalla jalustalla, joka tunnetaan myös nimellä
a) Enterprise
b) Stadionkiekko
c) Miinakenttä
d) Ruotsinlautta
5. Aukio-albumilla kummittelee Albin Stenman. Minkä Anssin julkaisun teksteissä ei esiinny yhtään kummitusta tai ihmishahmon muotoista näköharhaa?
a) Nummela
b) Suuria kuvioita
c) Rakkaus on murhaa
d) Kesä Kalevi Sorsan kanssa
________________________________________________________
Esimakua Anssin neloslevystä Aukio (25. toukokuuta 2009 klo 22:56 / Mari)
Anssin neljäs sooloalbumi tekee vahvasti tuloaan. Viime perjantaina 22.5. Anssi ilmoitti foorumillaan, että kaikki levyn 11 biisiä on jo äänitetty ja miksattu, jäljellä on enää masterointivaihe. Levyn nimeksi on päätetty Aukio ja se julkaistaan syyskuun alkupuolella. Ensimmäinen single tulee digikauppoihin jo kesäkuussa, tarkempi ajankohta varmistuu piakkoin.
Erikoisen uudesta albumista tekee se, että se on ns. konseptialbumi, eli kaikki levyn kappaleet sopivat juoneltaan samaan tarinaan. Suomessa tällaisen albumin on 2000-luvulla julkaissut ainakin CMX. Heidän Talvikuningas-albumistaan puhuttiin yhtenä biisinä, joka on jaettu 12 osaan – käytännössä lyriikan scifi-teemaa ja joitakin riffejä kierrättämällä.
Anssi puolestaan puhuu levystään kokonaisuutena, joka on "jonkinlainen laulun ja novellin välimuoto" ja "tarina, jossa yksittäiset laulut ovat tavallaan kirjan lukuja." "Kaupallinen itsemurhahan tämä varmasti on, mutta elämme toisaalta myös luultavasti viimeisiä aikoja musiikkibisneksessä, jolloin tällaista isoa albumikokonaisuutta edes kannattaa harkita."
Aukion tarinan päähenkilö on kaivosmies, joka joutuu onnettomuuteen ja hautautuu elävältä. Levyltä löytyy Aamu-singlen lisäksi kappaleita nimeltään Loukussa, Ihme ja Albin Stenman. Viimeksi mainitussa kuvataan kaivosonnettomuudessa menehtyneen mainarin haamu. Edellisten levyjen kummitustarinat Faijan haamu ja Hakaniemen harmaa mies saavat siis jatkoa! Aiemmissa Anssin levyissä on myös onnettomuus poikineen, joten levylaulajamme jatkaa konseptialbumin kunnianhimoisuudesta huolimatta tyylilleen uskollisena.
Kokonaisuuden kruunaa se, että Anssi kuvailee 11 biisin mittaista levyään traagiseksi rakkaustarinaksi "joka hapuilee todellisuuden ja unien sekä haaveiden ja harhanäkyjen välillä. Ja esittää kysymyksen: mikä lopulta on totta?" Harhaa.com hurraa tälle!
Anssi ei lähtenyt tällä kertaa soittamaan kaikkea itse, vaan soittamassa on koko bändi eli Antti, Ville, Kelly ja Saara. Levyn toisena tuottajana levylaulajan itsensä lisäksi toimi Tommi Viksten, joka on tuottanut mm. J. Karjalaisen ja Kauko Röyhkän levyjä.
Tässä vielä joitakin poimintoja Soundista 5/2009, jonka toimitus sai ensimmäisen kuuden biisin raakamiksaukset kuunneltaviksi ja jolle Anssi lausui joitakin kommentteja:
"Ehkä kirjan kirjoittamisesta todellakin jäi jonkinlainen rallivaihde silmään, sillä lähdin ihan tietoisesti kirjoittamaan koko albumin mittaista tarinaa."
"Olen pohtinut jo pidempään konseptialbumin tekemistä ja nyt siihen tuli lähdettyä. [...] Jotkut laulut eivät edes itse asiassa toimi kokonaisuudesta irrotettuna."
"Pohjoisamerikkalaiseen lauluntekijäilmaisuun on hiipinyt tähän projektiin sopivasti jokusia uusia vaikutteita."
"Paikoitellen on menty melko tuhdeissa kasaripäissä ja joissakin biiseissä on turskeja AOR-vaikutteita. Teesi on kuulunut että 'rokkia se on softrokkikin'. Toisaalta albumilta löytyy myös aika vahvaa hämyilyä. Siellä mennään Dire Straitsista Pink Floydiin."
"Levyllä kuullaan Anssin bändin jäseniä sekä teeman laulajan osassa vierailevaa Erin Anttilaa."
"Tämä on nyt vihdoin se bändilevy, josta olen vaahdonnut jo Nummelasta saakka."
"Aikaisemmin minulla on ollut tapana mennä studioon puolivalmiiden biisien kanssa ja niistä on sitten syntynyt jotain. Nyt homehduimme bändin ja Vikstenin kanssa viikkokaupalla Kaapelitehtaan kellarissa."
Lue levystä lisää foorumilta ja anssikela.comin uutisista.
________________________________________________________
Vuoden 2008 kunniamaininnat (22. helmikuuta 2009 klo 16:52 / Mari)
Harhaa.com on perehtynyt kirjavaan aineistoon vuodelta 2008 ja haluaa nostaa sieltä erinäisiä merkkitapauksia historian lehdille talletettavaksi. On siis jälleen vuoden kunniamainintojen aika!
Vaikka vuoteen 2008 mahtui paljon omituisia asioita, musiikillisesti elettiin melkoisen kuivaa aikaa. Kalenterista löytyi vain kuusi keikaksi luokiteltavaa tapausta ja äänitepuolellakin jäätiin pariin hassuun levytykseen. Tämä johtui tietysti siitä, että armoitettu levylaulajamme keskittyi uuteen aluevaltaukseensa eli romaanikirjallisuuden luomiseen. Kesään asti Anssi hioi tekstiä teokseensa "Kesä Kalevi Sorsan kanssa" ja syksyllä hän laukkasi kymmenissä tilaisuuksissa eri puolilla maata markkinoimassa sitä. Kirja menestyikin varsin hyvin esikoiseksi ja julkisuusmylläkkä oli melkoinen.
Vuodelle 2008 myönnettiin yhteensä 18 kunniamainintaa. Niiden joukosta ei löydy Anssin kirjailija-kikkarakampausta eikä Kotikaupungin tähtiä, vaikka yleisö näitä hartaudella vaatikin – molemmat palkittiin asianmukaisesti jo edellisvuonna. Lehti- ja muiden haastatteluiden paljoudesta huolimatta niiden saralla ei tänäkään vuonna löytynyt yhtä ylitse muiden. Raati on vahvasti sitä mieltä, että kaikki jauhoivat samaa tarinaa, toiset hiukan värikkäämmin, toiset oleelliseen keskittyen. Siitä on paha ammentaa kunniamainintaa. Myös ansiokkaimman kirja-arvostelun valinnassa raati joutui nostamaan tassut kohti taivasta – niitä oli liikaa.
Sen enempiä turisematta, mennään asiaan. Harhaa.comin kunniamaininnat vuodelle 2008, olkaapa hyvät!
Vuoden kulttuuriteko: Kesä Kalevi Sorsan kanssa (14.8.2008)
Perustelut: Anssi havainnoi, että "kulttuuripiirit suhtautuvat kirjan kirjoittamiseen aivan eri lailla kuin musiikin tekemiseen. Kirjaileminen noteerataan jotenkin korkeammalle, se on merkittävää taidetta siinä missä laulujen tekeminen ja laulaminen on vain huokeaa viihdettä." Näin ollen erittäin syvällä kulttuuripiireissä uiva Harhaa.com myöntää Anssin romaanille kaiken mahdollisen kylttyrellin kunnioituksen tämän maininnan muodossa.
Vuoden kansi: Aamulehden Ihmiset-sunnuntailiite (10.8.2008)
Perustelut: Kutrit ja sulkakynä ojennuksessa. Muuta ei sitten tarvitakaan!
Vuoden mediatapaus: Anssi Kelan nettisoppa (elokuu 2008)
Perustelut: Oivallinen oppitunti siitä, miten median ihmeellinen pyörä pyöri vuonna 2008. Pahaa-aavistamaton julkkis päästää iltapäivälehden haastattelussa suustaan sammakon, josta vedetään suuret otsikot. Otsikoista suivaantunut julkimo kirjoittaa vastineen omalle nettisivulleen, jossa ilmoittaa harkitsevansa kunnianloukkaussyytteitä. Lehdet nyökyttelevät, mutta julkkis intoutuu lieventelemään sanojaan, mistä saadaan taas aihe kirjoittaa sopan sakenemisesta. Kun soppa oli vihdoin kiehahtanut kasaan, jäljelle jäi vain pieni pohjaan kärvähtänyt maku ja eräiden piirien innostus heidän asiansa esille nostamisesta. Vastaavanlainen keitos syntyi siitä, kun Anssi meni tökkäämään lusikkansa Kirsi Pihan Lukupiiri-blogin kirja-arvostelukeskusteluun. Tämänkin vesilasista nousseen mediamyrskyn Uusi Suomi raportoi asiantuntevasti.
Vuoden fakta: "Anssi Kela pelkää: AIVOHÄIRIÖ VARJOSTAA LOPPUELÄMÄÄ!" (Iltalehden kansi, 2.8.2008)
Perustelut: Anssin kirjahaastattelussaan vapaaksi laskema "määrittelen itseni leikkimielisesti rajatapaus-aspergeriksi" –sammakko otti vauhtia ja loikkasi Iltalehden viikonloppulööppiin. Anssin näkemyksen otsikon faktapitoisuudesta voit lukea täältä.
Bubbling Under: Ilta-Sanomien kunnian ylläpitämiseksi on lausuttava, että he onnistuivat 31.5.2008 painamaan lehteensä Anssin nimmarin nurin päin. Onnittelumme, ette tosin olleet ensimmäisiä tuon signeerauksen harhauttamia!
Vuoden innovaatio: Anssin Jumittelua-blogi (27.10.2008)
Perustelut: "Blogi" on sanana lähes yhtä kulahtanut ja ankea kuin "innovaatio". Tässä tapauksessa blogi on kuitenkin osoittautunut varsinaiseksi Anssin temmellyskentäksi, jota on ilo seurata. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi on luvassa! Blogin alkuperästä sen verran, että eräissä nettikeskusteluissa viitattiin Anssin hauskaan blogiin jo kuukausia ennen kuin sellaista oli olemassakaan. Kenties ideasta onkin kiittäminen kyseisiä kommentoijia.
Vuoden yllätys: The Hulatones
Perustelut: Siinä ei ole mitään uutta, että herrat Kela-Karisalmi-Ketonen soittelevat yhdessä, mutta että tällaista musiikkia kahdella bassolla ja rummuilla - ja kutsuvat sitä vielä rokiksi?! Lisämaininnat annetaan bändin toistaiseksi ainoassa yhden biisin playback-keikassa mukana tanssahdelleesta robotista sekä varsin hämärästä bändin perustamistarinasta!
Vuoden faniraportti: Milla Paloniemen blogin sarjakuva (Turun kirjamessuilta, 4.10.2008)
Perustelut: Vaikka Kiroilevan siilin piirtäjä ei uskaltautunut ikuistamaan Anssin yleviä kasvonpiirteitä – tai ehkä juuri siksi – sympaattinen sarjakuva on tavoittanut täysin kirjamessujen ja fanitapaamisen hengen, joten nostamme ehdottomasti lipun salkoon Millan kunniaksi!
Vuoden muistelma: Kalevi Sorsan pohdinta Nummela-kappaleesta (Jami Kananen)
Perustelut: Anssin romaani toi Jamin mieleen Sävelradiossa vuonna 2001 tai 2002 sattuneen tapauksen, jossa Kalevi Sorsan ja Anssin välille löytyi hauska yhteys. Tarinan voit lukea foorumilta.
Vuoden urheilusuoritus: Anssi F1:n ratissa (Ranska, Magny-Cours, 19.9.2008)
Perustelut: Jos on jotain 26 vuotta odottanut ja vihdoin saavuttanut, niin maininta ropsahtaa! Tämä olkoon rohkaisevana esimerkkinä kaikille unelmoijille!
Vuoden maailmanparannusteko: Tukijoukko (kevät 2008)
Perustelut: Muusikot voivat parantaa maailmaa, sen todistivat Anssi, Jonna, Tidjan ja Kim Unicefin Tukijoukko-kampanjassa. Yhteensä he keräsivät yli tuhat kuukausilahjoittajaa Unicefille, joiden lahjoituksilla saadaan paljon hyvää aikaan nyt ja jatkossa, vaikka ohjelma loppui jo aikapäiviä sitten.
Vuoden ihmeteko: Tavastian Unicef-illan valmistelut (9.-12.6.2008)
Perustelut: Luotettavien lähteiden mukaan Anssilla ja bändillä oli neljä päivää aikaa opetella soittamaan 24 uutta biisiä. Keikalla kaikki Scatmanista Enter Sandmaniin meni kuulijoiden mukaan kunnialla!
Vuoden keikka & cover-teko: Tavastian Unicef-ilta (12.6.2008)
Perustelut: Tämä keikka pomppasi vuoden laihasta keikkatarjonnasta selkeästi keskivertoa korkeammalle. Anssin bändin seurana lavalla oli kymmenen kovaa kotimaista vierasta sekä ihan aito Afrikan Tähti Rocky Dawuni. Pelkästään Rockyn tuominen ensimmäiselle Suomen keikalle tuo maininnan keikan organisaattorille eli A. Kelalle. Covereitakin soitettiin niin että heikompaa hirvitti. Katso vaikka!
Vuoden cover-biisi: Kunnian kentät (levyllä Melkein vieraissa - Nimemme on Dingo, 9.7.2008)
Perustelut: Coverin vetäiseminen levylle ei ole jokapäiväistä puuhaa, vaikka sellaista Anssi tekikin vuonna 2008 kaksi kertaa. Näistä kahdesta Dingon versioiminen vetää pidemmän korren, koska biisi oli artistin itsensä valitsema ja sitä hiottiin bändin kanssa treeneissä, siis sen bändin, joka ei koskaan treenaa. Ja sitä kenties esitetään samaisen bändin keikoillakin, koska versio oli onnistunut. Badding-cover "Bensaa suonissa" oli lähinnä sattumusten ja päähänpistojen kautta levylle tallentunut spontaani keitos.
Vuoden single: Dance Like It Was ’85 (The Hulatones, maaliskuu 2008)
Perustelut: Taas vuoden aikana putkahti maailmaan yksi single, jota ei tietenkään taaskaan kauppojen hyllyillä näkynyt, eikä oikein missään muuallakaan, mikä oli harmillista. Näitä läpysköitä on kuitenkin todistettavasti olemassa. Onneksi biisi löytyy myös The Hulatonesin MySpace-sivustolta!
Vuoden video: Tukijoukko: Anssi Kela Ghanassa 1-3 (24.3.2008)
Perustelut: Painavaa asiaa ja hupia oikeassa suhteessa. Upea käsikirjoituksen ja näyttelijäntyön taidonnäyte. Klassisin kohtaus oli sarjan aloittanut salmiakkiepisodi. Myönnämme tästä ghanalaisille osallistujille sivuosa-Oscarit!
Vuoden fiktiivinen hahmo: Markus (kirjassa "Kesä Kalevi Sorsan kanssa")
Perustelut: Kirjan nimi "Kesä Kalevi Sorsan kanssa" antaa harhaanjohtavasti olettaa, että Kalevi Sorsa on kirjan päähenkilö. Päähenkilöksi on kuitenkin kirjoitettu Johannes, joka viettää kesän Kalevi Sorsan kanssa. Todellisuudessa Johanneskin jää kakkoseksi, kun kuvaan astuu hänen hulvaton ystävänsä Markus. Jos kaipaat lisäperusteluita, sinun pitää lukea tuo kirja.
Vuoden klooni: Sipe Santapukki
Perustelut: Onnistui Hillosipuleita ja maailmantuskaa -videolla näyttämään Anssilta melkein koko videon ajan. Vasta aivan otoksen lopussa Sipen keskittymiskyky kuitenkin herpaantui hetkeksi ja karmiva yhdennäköisyys paljastui! Spuuki!
Vuoden symboli: Viikset – idän ja lännen yhtymäkohta (14.8.2008-)
Perustelut: Mitä enemmän kuuli Ruben Stillerin haastattelevan Anssia syksyllä 2008 kaiken maailman kirja-aiheisissa kissanristiäisissä, sitä varmemmaksi tuli siitä, että kyseessä on jotain paljon moniulotteisempaa kuin haastattelu. Sen mitä Ruben on esittänyt ensimmäisessä haastattelussa omana pohdintanaan, muuttui nopeasti Anssin mielipiteeksi ja seuraavassa hetkessä maailmassa vallitsevaksi totuudeksi. Viikset ne olivat joka tapauksessa. Magnumin viikset.
Kunniamainintojen loppukevennykseksi nimimerkin "Vilkkku" kommentti Hevitalkoot-videoon: "On se hienoo, että maailmassa on tollasii hippejä naurattamassa meitä.."
Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuita vuonna 2009!
________________________________________________________
Tribuutteja laidasta laitaan eli Baddingista Dingoon (15. joulukuuta 2008 klo 22:15 / Mari)
Lokakuussa julkaistiin Dingon ja Rauli Badding Somerjoen kappaleita sisältävät tribuuttilevyt, joista molemmilla kuullaan yksi Anssin tulkinta.
Kuun alussa kauppoihin ilmestyi vähin äänin Tähdet tähdet – tribuutti Rauli Badding Somerjoelle, josta löytyy pääasiassa jo aiemmin julkaistuja versioita Badding-hiteistä, kuten Ville Valon "Ikkunaprinsessa". Varta vasten levylle on tehty vain kolme uutta versiointia, joista vastaavat Anssin lisäksi Jani Wickholm ja Juha Tapio.
Aloite Anssin saattamisesta tribuuttilevylle tuli Sony BMG:ltä: "Siellä oli keksitty kuningasajatuksena, että kun minulla kerran on jonkinlaista autourheilutaustaa, niin minunhan pitäisi tietenkin laulaa Bensaa suonissa. Suhtauduin hankkeeseen melko skeptisesti, kappale ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Pyysin kuitenkin, että se lähetettäisiin kuunneltavakseni", levylaulaja kertoo.
Anssi järkyttyi kuultuaan biisin: "Sehän oli humppaa! Vain haitari puuttui – totaalisesti kamalaa. En pystynyt edes kuuntelemaan kappaletta loppuun, vaan aloin kirjoittaa levy-yhtiöön kielteisen kantani ilmaisevaa sähköpostia. Sitä kirjoittaessani mieleeni kuitenkin tuli, että entä jos biisin meiningin kääntäisi täysin nurinpäin: mitä jos humppapoljennon sijaan tekisikin erittäin tummasävyisen slovarin? Ajatus alkoi tuntua miellyttävän kierolta, joten hetken mielijohteesta kirjoitinkin sähköpostiin, että mikäs siinä – tehdään vain."
Seuraavan kerran Anssi kuunteli biisiä vasta studiossa. Mukana oli joukko tuttuja soittajia: Ville Kela, Antti Karisalmi ja Saara Metsberg. "Studioon mennessä minulla oli mielessä vain epämääräinen poljento, jonka mukaan lähdettiin soittamaan. Biisi treenattiin studiossa pari kertaa ja sitten painettiin äänitysnappulaa. Sessio oli hyvin nopea ja spontaani."
"Mielestäni on hiukan arveluttavaa ja falskiakin, että olen ylipäätään mukana kyseisellä tribuuttilevyllä. Minulla ei tietenkään ole mitään Baddingia vastaankaan – eiköhän hän ilman muuta ansaitse tämänkin tribuutin – mutta näkisin kuitenkin, että minun olisi sittenkin ollut järkevämpää kieltäytyä hankkeesta", pohtii Anssi ratkaisuaan.
Lokakuun lopulla julkaistusta Dingo-tribuutista Melkein vieraissa – Nimemme on Dingo pidettiin sitäkin enemmän ääntä. Levyn puuhamiehenä toimi Neumann itse, joten tribuutin tarkoituksena taisi olla Dingon esiin nostaminen, kun kokoelmia on jo julkaistu ihan riittävästi. Vaikka mikäpä siinä, onhan Dingo mainio yhtye.
Anssi myöntää, että Dingoon ei tohtinut tarttua heppoisesti: "Kunnian kenttiin panostettiin hiukan enemmän kuin Baddingiin, sitä käytiin oikein erikseen harjoittelemassa. Sovitus syntyikin bändin kanssa treenikämpällä. Pelasimme alkuperäisversion palikoilla, mutta asettelimme niitä uuteen järjestykseen."
Studion uumenissa työskenteli koko Anssin bändi viimeisimmässä kokoonpanossaan eli Ville kitarassa ja Kelly rummuissa. "Mielestäni versiomme on onnistunut ja voisi toimia hyvin livenäkin", Anssi väläyttää kuulijoiden riemuksi ja paljastaa, että sooloversio on kuultu jo: "Osallistuin Dingo-tribuutin julkaisutilaisuuteen, jossa esitin Kunnian kentistä akustisen version. Se kirvoitti Neumannilta erittäin lämpimät kiitokset."
Anssi kertoo virallisilla nettisivuillaan valinneensa Kunnian kentät, koska se teki häneen heti ensikuulemalta vuonna 1985 suuren vaikutuksen. Kappale kertoo sotilaasta, joka kirjoittaa rintamalla viimeistä kirjettä rakkaalleen. Aihe muistuttaa kovasti Anssin Kaatuneiden muistolle -kappaleen tarinaa. Mutta ainakaan tietoisesti Anssi ei ole ottanut vaikutteita Dingolta: "Huomasin itsekin Kunnian kenttiä laulaessani, että biisien teksteissä on yhtäläisyyksiä, mutta kyse on puhtaasta sattumasta. Tehdessäni Kaatuneiden muistolle -biisiä, ei Kunnian kentät käynyt kertaakaan mielessä."
Näitä tribuutteja voidaan maistella pienenä välipalana, sillä ensi vuonna on luvassa jälleen täysi kattaus. Anssi on koko syksyn keskittynyt uusien omien biisiensä kirjoittamiseen. Viimeisimpien huhujen mukaan kappaleita olisi kynäiltynä jo ainakin kahdeksan, joten neljäs Anssi Kela -albumi tekee vahvasti tuloaan!
________________________________________________________
"Erikoiselta tuntuu", sanoo Anssi Kesästä Kalevi Sorsan kanssa (13. elokuuta 2008 klo 20:29 / Mari)
 Suurella jännityksellä odotettu Anssin romaani Kesä Kalevi Sorsan kanssa tuli painosta kaksi viikkoa sitten. Kirjaa löytyy jo kauppojen hyllyjen lisäksi monen sivustomme lukijan kätösistä. Harhaa.com onnittelee levylaulajaa esikoiskirjastaan, jossa on lähes 300 sivua ja jossa ainakin lukijat matkustavat ajassa!
Kirjan virallinen julkaisupäivä on huomenna torstaina 14.8., jolloin myös ensimmäisiä kriitikoiden arvioita alkaa tupsahdella. Anssin lausuntoja ja niistä virinneitä keskusteluita on saatu jo lueskella lehdistä ja netistä. Lisää on luvassa. Viimeisimmät mediapelin käänteet kannattaa tarkistaa foorumilta, jossa voi käydä keskustelua myös kirjasta.
Lähiviikkoina Anssi kiertää kirjakaupoissa ja muissa tapahtumissa haastateltavana, ajat ja paikat löytyvät kalenterista. Mainioita tilaisuuksia hakea kirjaansa omistuskirjoitus ja tekijän signeeraus!
Kesä Kalevi Sorsan kanssa -kirjan päähenkilö on Johannes, joka on menettänyt muistinsa kahden viikon ajalta auto-onnettomuudessa ja joutuu selkärangan vaurioiden takia pitämään tukikauluria kesähelteillä. Hänen ainut ystävänsä Markus on varsin värikäs persoona, jonka jutut ovat toinen toistaan uskomattomampia, eikä vähiten siksi että hän on kova valehtelemaan. Eräänä päivänä ihmisiä karttavan Johanneksen viereen puiston penkille istahtaa mielikuvitusystävä, Suomen pitkäaikaisin pääministeri Kalevi Sorsa. Muille näkymätön poliitikko ei jätä Johannesta rauhaan vaan tarjoaa sinnikkäästi apuaan. Kalevin avulla Johannekselle alkaa vähitellen valjeta yksi jos toinenkin asia menneistä kahdesta viikosta ja oikeastaan koko elämästä.
Anssin kirjoitusurakka on ohi ja julkaisumylläkkä ovella. Millaisia ajatuksia ja tunnelmia hänen päässään risteilee juuri nyt? Harhaa.com kysyi ja tässä vastauksia teille, arvoisat lukijat.
Kirja on kaupoissa ja ihmiset ahmivat sitä minkä ehtivät. Miltä nyt tuntuu?
Erikoiseltahan se tuntuu. Kirjoitusprosessin aikana en näyttänyt tekstiä käytännössä muille kuin niille parille Teoksen ihmiselle, joiden kanssa sitä työstin. Perheelle ja kavereille olen antanut kirjan luettavaksi vasta nyt kun se on tullut painosta. Niinpä en ole ehtinyt saada vielä juuri minkäänlaista ulkopuolista lukijapalautetta ja onkin todella kiinnostavaa kuulla ihmisten näkemyksiä.
Antti Karisalmi oli itse asiassa ensimmäinen kirjan lukenut henkilö, joka ei ollut osallistunut sen tekemiseen. Hän lukaisi opuksen läpi nopeaan tahtiin ja esitti loppuun päästyään välittömästi puhelimitse ensimmäisen kritiikin – joka oli helpotuksekseni varsin positiivinen (Antti on kuitenkin lukenut kaikki maailman kirjat ja tietää niistä yhtä sun toista).
Ainuttakaan virallista kritiikkiä ei ole vielä julkaistu (enkä ole kuullut ammattilaisten epävirallisiakaan kommentteja), joten minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten kirja tullaan julkisuudessa ottamaan vastaan. En kuitenkaan etukäteen jännitä tai pelkää kritiikkejä. Sitä saa mitä tulee.
Nyt kun koko 1,5 vuoden kirjantekoprosessi on takanapäin, mitkä olivat sen vaikeimpia ja parhaita hetkiä?
Parhaita hetkiä oli kun tekstin äärellä itselle syntyi ahaa-elämyksiä kirjoittamansa suhteen. Saatoin esimerkiksi kirjoittaa jonkin tilanteen tai hahmon, jota pidin kirjoittaessa täysin irrallisena kokonaisuuteen nähden – kunnes sitten paljon myöhemmin oivalsin miksi näin oli tullut tehtyä. Irrallisena pitämäni jutut nivoituivatkin kokonaisuuteen tavalla, jota en itsekään osannut odottaa. Näin kävi prosessin aikana monta kertaa. Tuntui aina mukavalta kun tarina onnistui yllättämään kertojansakin.
Vaikeinta oli tekstin editoiminen, viilaaminen, hierominen ja säätäminen. Sain ensimmäisen version valmiiksi marraskuussa 2007 – siis hieman yli vuosi kirjoittamisen aloittamisen jälkeen. (Mainittakoon, että tämän vuoden aikana oli myös kausia, jolloin en kirjoittanut aktiivisesti. Mikäli olisin pystynyt kirjoittamaan päivittäin, niin olisin päässyt maaliin huomattavasti aikaisemmin. Tämä niille lukijoille, jotka ihmettelevät, että miten niin ohuen kirjan kirjoittamiseen on mennyt niin kauan.) Ensimmäisen version valmistuttua alkoi yli puoli vuotta kestänyt viimeistelyvaihe, jolloin kirjoitin tekstiä uudestaan ja uudestaan kustannustoimittajan kommentoidessa. Painoon lähtenyt lopullinen versio oli seitsemäs. Rehkin kalkkiviivoille asti: vielä päivää ennen painokoneiden käynnistymistä tein korjauksia ensimmäiseen lukuun.
Tämä vaihe oli raavasta työtä, josta en totta puhuakseni nauttinut lainkaan. Olen kuitenkin iloinen siitä, että minulla oli viitseliäisyyttä viilata käsikirjoitusta, sillä kyllähän se lopullinen seitsemäs versio oli aivan eri tasolla kuin ensimmäinen: rakenne oli täysin muuttunut, turhia pätkiä oli poistettu ja tarpeellisia lisätty. Joka sanaa ei ollut muutettu, mutta joka lausetta luultavasti oli. Kirjan lähdettyä painoon olin kuitenkin jo täydellisesti kyllästynyt tekstiin – eikä minun tee ainakaan vähään aikaan mieli lukea sitä.
Kalenterissasi on nyt esiintymisiä kirjarintamalla – kaupoissa ja kirjatapahtumissa. Kuullaanko haastatteluiden kyytipoikana musiikkiakin?
En vielä tiedä kirjaesiintymisten ohjelmaa. Tavallaan kuitenkin haluaisin pitää nämä kaksi asiaa erillään – musa on musaa ja kirja on kirja. Mutta saapa nähdä. Tuntuu kyllä kummalliselta hypätä lavalle lukemaan katkelmia kirjasta.
Miten Johanneksen mielikuvitusystävä Kalevi Sorsa kuvailisi kirjaasi?
Kalevi myhäilisi lukiessaan ja puhaltelisi piipustaan suuria savupilviä. Hän luultavasti pitäisi teosta hyvänä matkalukemisena kesäisille mönkijäajeluille.
Anssin kirja-ajatelmia heinäkuulta 2007 voit lukea uutisarkistosta.
________________________________________________________
Rocky Dawuni ja suomalaiset alkupalat Tavastialla (17. kesäkuuta 2008 klo 23:57 / Mari)
Anssin mopo lähtee tunnetusti välillä hurjaan kiitoon ja viimeisin tällainen tapaus huipentui Tavastialla torstaina 12.6. Lähtöasetelmana oli ghanalaisen reggaemuusikko Rocky Dawunin Suomen vierailu, jonka aikaan Anssi halusi järjestää Afrikan supertähdelle jonkinlaisen keikan. Kun kaksikko tutustui toisiinsa UNICEFin merkeissä Ghanassa, oli luontevinta jatkaa tuttavuutta UNICEFin hyväntekeväisyyskeikalla. Mukaan kutsuttiin kotimaisia artisteja: Hanna Pakarinen, Jenni Vartiainen, Ilkka Alanko, Jippu, Siiri Nordin, Jonna Kosonen, Mariko, Tidjân Bâ ja Kim Herold. Kaikki 12 artistia saivat valita esitettäväkseen kaksi coveria. Kattaus höystettiin vielä Anssin keikkabändillä ja soppa oli valmis.
Anssi polkaisi illan käyntiin isännän oikeudella 80-luvun suosikkielokuva Flashdancen Maniac-kappaleella. Bassomajuri Karisalmen viremittarin takkuilun jälkeen bändi taipui kahden tunnin ja vartin mittaisen keikan aikana uskomattoman moneen tyyliin. Hattua täytyy nostaa muusikoille!
Vierailijoiden osuuden aloitti illan vauhdikkaimmalla esityksellä Ilkka Alanko, joka vaati muitakin tanssimaan David Bowieta: Let's Dance! Tyylikäs pukeutuja jatkoi Michael Jacksonin The Way You Make Me Feel -biisillä. Ilkan livahdettua ilmeisen täyteen ahdettuun takahuoneeseen, Anssi spiikkasi lavalle Jonna Kososen, joka versioi tiukassa minihameessaan vahvoja naislaulajia: Madonnaa (Vogue) ja Tina Turneria (River Deep Mountain High).
Kolmas vierailija, Siiri Nordin, toi lavalle coolin olemuksensa ja kauniin lauluäänensä lisäksi kaksi täysin erilaista biisiä. Hieno Nothing Compares 2 U oli illan ensimmäinen balladi ja se esitettiin tyylillä. Toisesta kappaleesta Anssi kertoi erityisesti ilahtuneensa, koska sitä kuunnellessa on aikoinaan vuodatettu useita kyyneleitä. Biisi oli Scatman, jonka laulamiseen Anssikin osallistui kiljaisemalla aina sopivaan kohtaan "I'm the Scatman!" – varsin viihdyttävä esitys!
Seuraavaksi laulumikin ääreen saapui Lasse Kurki kitaroineen esittämään rokkia. Hänen cover-valintansa olivat Rick Springfieldin Jessie’s Girl ja Cheap Trickin Surrender. Siitä jatkoi Mariko hiukan svengaavammalla ja r&b-tyylisellä menolla kappaleilla Everybody Got Their Something (Nikka Costa) ja Big Spender (Shirley Bassey). Ja kyllä, pientä lanteen keinutusta ja tanssahtelua nähtiin myös.
Illan erikoisimmasta biisivalinnasta vastasi todennäköisesti Tidjân Bâ, joka heitti bändin komealla avustuksella Tavastian lavalle versionsa Metallican Enter Sandmanista. Todella jyräävä esitys, jossa äänijänteitä tai hikeä ei säästelty! Mukaan tietysti asiaankuuluvat ilmakitaroinnit Anssin Stratocasterin vieressä. Bändin poistuttua takahuoneeseen lepäämään, Kim Herold ja akustinen kitara tulivat hempeilemään Tidjânin kanssa To Love Somebodyn tahtiin.
Anssi jatkoi showta toisella coverillaan, Blue Öyster Cultin Don't Fear The Reaperilla (L. Kurki paukutti hiukan rumpuja Kellyn apuna), jonka jälkeen lavalle saatiin taas kauniisti soivaa naisääntä Jenni Vartiaisen muodossa. Jenni aloitti Anna-Mari Kähärän biisillä, jota ei ilmeisesti ole esitetty missään aiemmin. Toiseksi "villiksi kortiksi" hän oli valinnut ranskankielisen laulelman La Mer, jonka hän esitti ranskaa osaamattoman korvaan aivan ranskalta kuulostavalla kielellä ja tyyliin sopivin ranskalaisdiivan elkein.
Illan huipentumaa kohti edettiin naislaulajien johdolla. Hanna Pakarinen tunnelmoi ja rokkasi Madonnan Open Your Heartin ja Bon Jovin Never Say Goodbyen. Bon Jovia ei kuulemma vain voinut jättää pois. Herkemmällä linjalla konserttia jatkoi Jippu, joka toi lavalle kolmen naisen gospelkuoron ja versioi uudelta levyltään löytyvän Kotiteollisuuden biisin Tuonelan koivut. Toisena kappaleena kuultiin iki-ihana Puhu hiljaa rakkaudesta, vaikka Jippu olikin kuulemma kironnut rakkauden jo monesti lähipäivinä. Päästiin siis lähes humppaosastollekin.
Sitten Anssi ilmoitti alkupalojen loppuvan ja pääruuan alkavan. Lavalle kutsuttiin Rocky Dawuni, joka ottikin Tavastian välittömästi haltuun Jerusalem ja My Love -kappaleillaan. Reggaetahtien välissä Rocky huudatti yleisöä suuren maailman tyyliin ja jatkoi sitten taas energistä tanssahteluaan. Covereina kuultiin häneltä Bob Marleyn legendaariset No Woman No Cry ja Get Up Stand Up, joiden mukaan hän ujutti illan teemaan liittyvää asiaa siitä, miten lapset ovat tulevaisuus ja on sama pitääkö huolta lapsista Suomessa vai Ghanassa, kunhan vain pitää heistä huolta. Viimeiseen kappaleeseen Rocky sai mukaansa kaikki takahuoneesta kynnelle kykenevät artistit. Kim ripusti Anssin nenälle suuret aurinkolasit, joten Anssikin alkoi näyttää kiharaisen pehkonsa kanssa letkeän reggae-uskottavalta.
Illan päätteeksi lavalle kapusivat vielä kerran Rocky, Anssi, Tidjân, Kim ja Jonna esittämään Ghanan matkalla säveltämänsä kappaleen, jonka viestin Rocky kehotti ottamaan keikalta mukaan ja levittämään sitä kaikkialle: "Love love love love". Näissä mukavissa tunnelmissa ja Anssin "eläkäähän ihmisiksi"-lausahduksella lopetettiin kirjava UNICEF-ilta. Kyllä yleisön kelpasi, pääsimme vielä tukemaan lipputuloilla hyvää asiaakin!
Keikan jälkeen jututimme Anssia, joka siemaili limua helpottuneena. Bändin osa ei ollut kadehdittava, sillä heillä oli vain neljä päivää aikaa opetella kaikki 24 uutta biisiä. Anssi manasi jo etukäteen, että ideana keikka oli kuulostanut hyvältä, mutta siitä oli tullut melkoinen savotta, jossa hän pelkäsi "pään sisäisen kovalevyn kaatumista". Lisäksi Anssia vaivasi viimeisillään oleva kirjan synnytysprosessi, jonka kannalta keikka oli osunut juuri pahimpaan ajankohtaan. Rumputaiteilija Ketonen puolestaan tiivisti illan tunnelmat sanoihin: "Olihan siinä hetkensä."
Paljon alkupaloja, muttei liikaa makeaa mahan täydeltä. Silti kuitenkin paljon Plumpynut-ihmeainetta ja puhdasta vettä lapsille.
________________________________________________________
Tätä vanhemmat uutiset löytyvät arkistosta.
| |