| |  | |
Navigaatio:
|
Kysymys: |
| Mikä on mielestäsi hienoin Anssin soolouran levynkansi? |
|
|
|
| | | | |
Päästääkö Anssi hevihirviön kaapista? (08. heinäkuuta 2010 klo 15:55 / Mari)
Keskiviikkona 7.7.2010 Anssi esiintyi Rumban kesäklubilla Helsingin Bar Loosessa. Ohjelmassa ei ollut mikä tahansa keikka, vaan setillinen akustisia hevicovereita.
Aamupäivällä Anssi vieraili Radio Rockin ohjelmassa illan keikan tiimoilta ja kertasi, kuinka hän alun perin kiinnostui raskaammasta musiikista varhaisteininä. Anssi oli tuonut radiossa soitettavaksi kaksi mystisen Beltrose-yhtyeen raakamiksausta, joita radioisännät Jone Nikula ja Marko Annala ylistivät. Beltrose on 80-luvun tukkaheviä ihannoiva "ikuisuusprojekti, josta on puhuttu varmaan 10 vuotta". Ensin bändille keksittiin nimi, logokin kuulemma jo on. Pari vuotta sitten Anssi kirjoitti biisejäkin, jotka käytiin äänittämässä – radiossa kuullut "Leather Heather" ja "Time 2 Get Wild". Laulajana kappaleissa on Pekka Heino, rummut soittaa Ville Kela ja Anssi itse on kitaristi/basisti. Nähtäväksi jää, kaivautuuko Beltrose koskaan maan pinnalle treenikämppien kellareista.
Ohjelmassa sivuttiin myös alkusysäystä illan keikalle. Tavastian keikalla 20.5.2010 Anssi esitti akustisena välinumerona Holy Diver -coverin tribuuttina samalla viikolla menehtyneelle Ronnie James Diolle. YouTubeen päätynyt video herätti huomiota ulkomaita myöten, kun se noteerattiin Blabbermouth-sivustolla. Tästä innostuneena Rumba kutsui Anssin heittämään kokonaisen setillisen akustisia hevibiisejä. Mille nostamme hattua!
Heinäkuisen helteiseltä keskikaupungilta kerääntyi Bar Loosen täydeltä kuulijoita ihmettelemään, kuinka Anssi Kela ja hevi sopivat yhteen. (Paikalla oli mm. Lasse Kurki, jonka sanojen mukaan Lemonatorilta olisi piakkoin ilmestymässä uusi levy!)
Anssi viritteli kitaransa lavan virkaa toimittavalle oven edustalle ja vetäisi alkuun pari kaunista aiemminkin keikoilla kuultua kappaletta: All Men Play On Ten ja Wasted Years.
Keikka jatkui vaarallisemmille vesille lunttilappujen turvin. Metallican Master of Puppets -teoksen ensiesitys hieman takelteli, Anssi oli sovittanut sen aavistuksen verran countryyn vivahtavaksi. Motörheadin Killed By Death rullasi maukkaasti lähes puistobluesiksi. Molemmat olivat Anssin ensiesityksiä. Dion Holy Diver kuulosti vähintään yhtä kauniilta kuin Tavastialla.
Kun Anssi ilmoitti soittavansa seuraavaksi Slayeria, yleisö hurrasi. "Reaktio ei ole välttämättä tuo, kun kuulette version", Anssi varoitteli. Parental Advisory -keikalla viime kesänä kuultu War Ensemble ei silti saanut aikaan odotettuja vihaisia karjahduksia. Sen sijaan seuraava tv:ssäkin taannoin esitetty ja kepeäksi bossanovaksi kääntynyt Twisted Sister -cover We’re Not Gonna Take It sai yleisön hörähtelemään naurusta ja napsuttelemaan sormiaan tahdissa. Aplodit olivat valtaisat. Lisää aiemmin treenattua materiaalia oli "täysin platonisesta miehen ja naisen suhteesta kertova" laulu- ja soitinyhtye W.A.S.P.:in Animal (Fuck Like A Beast). Versio oli alkuperäiseen nähden varsin paljon kevennetty.
Keikan suurin spektaakkeli oli ehdottomasti Spinal Tapin Stonehenge. Anssilla oli vahvat epäilykset siitä, että kyseistä biisiä ei ole koskaan versioitu akustisella kitaralla. Jotta suureellisen kappaleen puheintroon saatiin oikea tunnelma, artisti pyysi yleisöään puhaltelemaan druidien nummien tuulta imitoivaa ääntä. Allekirjoittanut ei pystynyt naurultaan osallistumaan tähän hupiin täysipainoisesti. Legendaarinen esitys jo syntyessään!
Setin viimeiset lunttilaput olivat Judas Priestin (lue: praistin) Some Heads Are Gonna Roll ja hevihemmojen hyväntekeväisyyskokoonpanon Hear’n’Aidin Stars (miinus kitarasoolo), jossa yleisö hoilotti mukana kertosäettä.
Artisti kiitteli reimasti aplodeeraavaa yleisöään ja pakeni alakerran takahuoneeseen verukkeella, ettei hänellä ole enempää biisejä. Yleisö kuitenkin halusi lisää ja Anssi kipusi takaisin estradille. Kun encorebiisistä ei päästy yhteisymmärrykseen, Anssi arpoi biisin heittämällä lunttilaput ilmaan ja poimimalla lattialta yhden. "Höh, Stars, no en mä nyt sitä soita!" Seuraavana lattialta nousi Master of Puppets ja sehän kelpasi. Esitys oli huomattavasti sujuvampi kuin alkukeikasta vedetty ensiesitys – ja vieläpä sopivan pitkä biisi! Sen jälkeen artisti kiitti vielä kerran mukavasta soittorupeamasta ja sanoi lähtevänsä seuraamaan jalkapalloa.
Vaikka keikka loppuikin siihen, on varmaa, että hevicovereita kuullaan Anssin esittämänä jatkossakin. Niistä on tullut jo jonkinasteinen perinne, eivätkä tämäntyyliset keikat ole omiaan vähentämään yleisön innostusta kuulla lisää. Kenties, jos onni on myötäinen, kuulemme joskus myös Anssin omaa hevimpää tuotantoa.
Lue lisää Anssin keikoillaan esittämistä covereista.
________________________________________________________
Kokoelman livelevy: Antin kommenttiraita (09. toukokuuta 2010 klo 11:22 / Mari)
Maaliskuun lopulla julkaistun Singlet 2000-2010 -kokoelmalevyn varsinainen herkkupala on kokopitkä keikka-cd, jolla kuullaan ne kaikista ikivihreimmät anssikelat taltioituna Viking Isabellalla 5.-6.2.2010. Elossa ruotsinlaivalla on näppärä nimi levylle, koska se kuvannee myös bändin tunnelmia tuossa kolmen vuorokauden mittaisessa Itämerellä suoritetussa ihmiskokeessa, jossa "etanolilla kyllästetyt alkueläimet törmäilivät toisiinsa vaappuvassa, punavalkoisessa petrimaljassa".
Edellinen lainaus on peräisin Anssin bändin mainion basistin, Antti Karisalmen, näppäimistöltä. Harhaa.com halusi antaa Antille vapaat kädet kommentoida livelevyn biisejä yksi kerrallaan. Kesti joitakin viikkoja, ennen kuin bassomajurin postilaatikkoon kolahti oma kopio levystä. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Antin päästyä avaamaan sanaisen arkkunsa ilmoille ei tullutkaan tilitystä ruotsinlaivan puuduttavista olosuhteista vaan mielenkiintoinen pitkän linjan luotaus siitä, miltä tuntuu soittaa näitä kappaleita keikkalavalla – vaikka vähän keinuvallakin.
Elossa ruotsinlaivalla soittimeen ja kuulokkeet korville! Antin kommenttiraita tulee tässä:
"Kuuntelen livetaltioinnin siis ensimmäistä kertaa ja raportoin samanaikaisesti huomioitani (paljoakaan) sensuroimatta ja raakaan, väkivaltaiseen tyyliini. Katsotaan, onko aihetta itseruoskintaan vai ojennanko bändille suorituksesta henkisen kukkakimpun.
Milla
Kappale, joka lienee säilynyt samankaltaisimpana koko historiansa ajan. Milla ei tarjoa varsinaisia yllätyksiä, vaikka loppuun onkin tullut ujutettua kaikenkirjavia sovitusratkaisuja Iron Maidenista stadionhoilotukseen. Muusikon kannalta yllätyksettömyys on joskus huojentavaa: kappaleen aikana voi musisoidessaan käydä läpi vaikkapa yhdeksän kertotaulua tai miettiä mitä tekisi, jos keikkailemalla pääsisi esimerkiksi Mick Jaggerin liksoille. Tämä versio ei varsinaisesti tee poikkeusta kaikkien Millojen jatkumossa, mutta yllättää kuitenkin nopeudellaan: ollaanko me näin "tempoisia"?
Aamu
Aamun aikuinen kasarimeininki ilahduttaa aina livetilanteessa. Biisi on basistin näkökulmasta jotenkin hankala: en ehkä ole vielä saanut sormien ja suun yhteiskoordinaatiota täydelliseen synkroniin. Mutta hitto vie, tässä versiossahan meininki on lyömätön. Kaikki soi niin kuin pitääkin. Ei hävetä.
Puistossa
Näitä ikivihreitä on yllättävän pelottavaa kuunnella kuulokkeilla ja analyyttisin korvin. Puistossa on kuitenkin uinut mukana setissä niin kauan, että homma on hioutunut tiukaksi kuin kaksivuotiaan suljettu kita hammaslääkärin tuolissa. Kappaleen kaikki improvisaatiolta kuulostavat nyanssit ja rytmiset ratkaisut ovat tulosta bändisoitannan progression ja erilaisten keikkatilanteiden mukanaan tuomasta evoluutiosta. (Äskeinen virke oli hiukan hauruinen, pyydän anteeksi.) Muita huomioita: Anssin Nasolin ei ole yltänyt ihan nenän pohjalle asti, laulusuoritus on siis sairaan hyvä.
Jennifer Aniston
Onpas maltillinen tempo. Soitto jopa toimii, vaikka useimmiten Anistonia livenä soitettaessa tuntuu joltain ihan muulta. Saaran piano-osuudet (joita harvemmin kuulee lavalla tarpeeksi) sisältävät yllättävän paljon sekä jylhiä että leikkisiä sävelkulkuja. Rautainen meininki.
Kaivos
Kappaleen uutuuden vuoksi ei ns. sinunkauppoja ole vielä tullut tehtyä basistin ja sävellyksen kesken. Mutta tämä versio tuntuu futaavan ihan hyvin näin teitittelytasollakin: tempo on rivakka, mutta se ei jostain syystä häiritse lainkaan, stemmat lävähtävät niin kuin pitääkin ja bändi on pöyristyttävän hyvin tilanteen tasalla. Kappaleen studioversiossa Anssin kitaransoitto muistuttaa paljon ihailemani Tommi Vikstenin soitantaa ja tässä liveotoksessa Anssi pääsee jopa vielä lähemmäs autenttista Narttu-sooloilua. (Mainittakoon, että Narttu oli Kauko Röyhkän 80-luvun klassikkoyhtye, jossa Viksten toimi kitaristina.) Summa summarum: hyvää bluussia!
Kaksi sisarta
Tähän kappaleeseen pätevät oikeastaan samat sanat kuin Millaan: versio on pysynyt turvallisesti samanlaisena vuodesta 2001. Kaksi sisarta on useimmin tahkottu soundcheck-ralli sekä idioottivarma keikanaloitusbiisi varmaankin siksi, että se kyetään soittamaan silmät sidottuina, raajat amputoituina, myrskyssä, kaatosateessa tai selällään lavalla maaten. Tämä uusin versio sisältää päivityksen: jäljittelemme lopussa muutamia tahteja senegalilaista tunnelmaa.
Laulu petetyille
"Pete" on kaikkien aikojen suurimpia livesuosikkejani, joka toimii lähes kaikissa olosuhteissa: sisältää useimmiten hyvää rokkimeininkiä, sekoilua, hämyilyä ja loistavan kertosäkeen samassa paketissa. Tavallisesti yhtye nautiskelee ja nousee täyteen mittaansa ko. kappaletta esitettäessä ja luulisin, että tämä välittyy myös yleisölle. Upea versio.
Karhusaari
Karhusaari on mielestäni sävellyksenä vähän liian aikuiseen makuun tehty, mutta en kärsi siitä enää niin paljon kuin kappaleen alkuaikoina; ehkäpä minusta on vihdoin tullut riittävän aikuinen. Livepäivityksen ansiosta tästäkin männäkeikkojen pakkopullasta on tullut ilahduttavan raikas ja kivasti etenevä viisu. Kyseinen versio toimii pelottavan hyvin. Eihän näiden näin hyviltä pitänyt kuulostaa, hä?
1972
Biisin alku on kuin suoraan Eppu Normaalin alkuaikojen legendaariselta livelevyltä "Elävänä Euroopassa", jota luonnollisestikin nuorna poikana diggasin erkkinä. Toinen säkeistö juuri ennen ensimmäistä kertosäettä sisältää vakiovitsin: Anssi on keskeyttävinään kappaleen, toivottaa yleisölle muka hyvää yötä ja bändiä naurattaa niin maan tulen saatanasti. Tai sitten ei. Mutta yleisö hämääntyy joka kerta ja mikäs sen hauskempaa. Tämä versio 1972:sta on sieltä rauhallisimmasta päästä; joskus livetempot nousevat sietämättömän nopeiksi, jolloin itkussa on pidättelemistä, kun sormien askelmerkit eivät millään tahdo loksahtaa kohdilleen. Kappaleen väliosan rumpalin ja basistin muodostama hoilotuskuoro-osuus johtaa usein vaivaantuneisiin katseenvaihtoihin ja tässä osuudessahan Ketonen paikkaa laulusuoritustaan parilla osuvasti valitulla voimasanalla.
Älä mene pois
Tämä on kipale, jota on livenä yllättävän hauska soittaa. Hieno slovari, jonka aikana voi kuvitella tanssilavan vahtimestarin kylvämässä perunajauhoa parketille ja Lauantaitanssien vakioparien törmäilemässä toisiinsa lakerikengissään. Älä mene pois muistuttaa meitä kaikkia turvallisesta 70-luvusta, Pepe Willbergistä ja mm. siitä, miten mies saadaan kyyneliin.
Mikan faijan BMW
Kestohitti, joka villitsee maalla, merellä ja ilmassa. Tästä taltioinnista on aistittavissa hiukan sitä riehakkuutta mitä biisi parhaimmillaan yleisössä aiheuttaa. Ko. BMW:n sovitus on kompromissi niistä kaikista hurjista kokeiluista, mistä kappale on livetilanteissa joutunut kärsimään. Kyseessä on kuitenkin hyvä kompromissi. Anssin tavaramerkiksi on tullut tiedustella tämän kappaleen aikana yleisön keikkavointia sanoin: "Onks ____________:ssa kaikki kohdallaan?", mihin kohtelias yleisö tavallisesti vastaa: "ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ!".
Rakkaus on murhaa
Minulla on aina tätä soittaessa ollut tuntuma siitä, että biisi kuulostaa hyvältä muuallakin kuin vain lavalla. Bändi saa rauhallisen säkeistön jälkeen ladattua kertosäkeeseen mahtavan paineen, joka tutisuttaa ainakin allekirjoittaneen puntteja. Ja ollakseen kolmea tavallisinta sointua jauhava styge, Rakkaus on murhaa ei sorru tosiaankaan tylsyyteen. Anssin ja Saaran simuloidessa viimeisessä kertosäkeistössä P. Kuusiston uhkaavaa viulusovitusta, on musiikin ystävän viimeistään noustava seisomaan ja otettava lakki päästä. Loppuun vähän Black Sabbathia ja homma onkin sitä myöten selvä. Avot!
Suomalainen
Harvinaisempi livenä, mutta kuulokuvan perusteella varsin toimiva pala. Sisältää sopivasti asennetta, punkkia, meininkiä, poliittista saarnaa ja vastapainoksi kaunista, melodista osaamista. Kappaleen arveluttavuus nousee esiin kuunneltaessa pelkkää "bridgen" eli kertosäettä edeltävän osan sanoitusta: ihme, ettei ole ropissut kutsuja Pekka Siitoinin White Power -pirskeisiin.
Suuria kuvioita
Kappale on muuttunut varhaisvaiheittensa Crazy Horse -formaatista uudelleenlämmitetyksi aor-rypistykseksi. Suuria kuvioita tasapainoilee vaappuen huumorin ja varteenotettavan hittimusiikin välillä, mutta onnistuu (ehkä) lopulta kallistumaan sinne musiikin puolelle. Tämän version julkinen esittäminen ei naurata enää niin paljon kuin uuden sovituksen alkutaipaleella, jolloin soittaminen oli vedet silmissä hohottamiselta liki mahdotonta.
Nummela
Virallisen setin viimeinen kappale, jonka alussa Anssi etsii huuliharppuaan ja käy läpi läpän gallialaisesta pikkukylästä ja bändi valmistautuu etsimään nopeimman poistumisreitin takahuoneeseen odottelemaan mahdollista encorea. Nummelaakin on tullut versioitua useammalla eri tyylillä, kyseinen versio on pääpiirteittäin ollut voimassa muutaman vuoden. Itse kappale sisältää paljon stadionpotentiaalia. Se kasvaa hienosti, sisältää paljon yhteislaulun mahdollistavia elementtejä ja huudatusosion. Tämän otoksen lopussa eturivin yleisö heittäytyy vähän liiankin kanssa interaktiiviseksi ja riistää meikäläisen mikin vaatiakseen artistia takaisin lavalle. Yleensä tällaista käytöstä ei katsota suopein silmin, tuskin talonmieskään ilahtuu, mikäli huomaa vaikkapa lumikolansa kadonneen väärinkäyttäjän käsiin. Palattaessamme takaisin lavalle näky oli kuitenkin sen verran absurdi, että asetelma meni hilpeän tilannekomiikan piikkiin.
Rva Ruusunen
Ei liene tyyliä, johon tätä biisiä ei olisi yritetty änkeä. Kappaleen johtoajatus on kuitenkin pitkään ollut Iggy Popin "Lust for Life" höystettynä Saaran Jerry Lee Lewis -tyylisellä pianismilla. Välillä versiointi on lipsahtanut tuhdisti pelleilyn puolelle, mutta tämä piiloraita on yllättävän strukturoitu, vaikka sisältääkin reilusti improvisaatiota, kaahausta ja lennosta arpomista. Basistin ja rumpalin näkökulmasta Ruususta on aina hauska soittaa, kappaleella mitataan myös komppiryhmän keskimääräinen pulssin toimivuus sekä kommunikaation taso. Yleensä me Ketosen kanssa nyökkäillään tyytyväisinä: nyt toimii.
Joko se loppui. Olisihan tätä kuunnellut mielellään enemmänkin. WE WANT MORE!"
Lisää kuvia Viking Isabellan lauantain keikalta galleriassa.
Anssin raportti kolmen päivän risteilyrupeamasta blogissa.
________________________________________________________
Kokoelman avausraidat: Nolla ja Vanha biisi (24. maaliskuuta 2010 klo 16:41 / Mari)
 Anssi Kela -tuplakokoelma on tänään saapunut kauppojen hyllyille. Nimeä Singlet 2000-2010 kantava paketti sisältää 15 tutun hittibiisin lisäksi kaksi uutta kappaletta, runsaat kansitekstit sekä levyllisen livemusiikkia Viking Isabellan helmikuisilta keikoilta. Julkaisulla juhlistetaan Anssin 10-vuotista soolouraa. Tässä hiukan levylaulajan kommenteilla höystettyä ruodintaa kokoelman ykköslevyn avaavista kappaleista Nolla ja Vanha biisi.
Nolla on syntynyt jo vuonna 1998. Kappale oli mukana viiden biisin demolevyllä, jolla Anssi lähestyi levy-yhtiöitä Pekan ja Suden hajottua. Anssi sai levytyssopimuksen BMG:ltä, mutta Nolla ei kuitenkaan päätynyt Nummela-debyyttialbumille. Niinpä yksi vanhimmista tunnetuista Anssin soolobiiseistä unohtui arkistojen kätköihin aina syksyyn 2009, jolloin vanhoja laatikoita penkoessaan Anssi törmäsi cd-levyyn, jonka kannessa luki "Nolla". Nimi ei soittanut mitään kelloja, mutta laitettuaan levyn soittimeen, artisti innostui. Kappale äänitettiin keväällä 2010 Ripa Eskolinin studiolla, kuten Mikan faijan BMW aikoinaan – jopa samalla laulumikillä. Nyt Nolla on onnellisesti levyllä ja hyvällä onnella siihen voi ihastua radionkin välityksellä. Ilmassa on vahvaa hitin hajua!
Miten paljon muokkasit alkuperäistä Nollaa ennen levytystä?
Levytetty versio on perusasioiltaan täysin samanlainen kuin vuonna 1998 tekemälläni demo. Rakenne ja sovitus noudattelevat demoa, tehdyt muutokset liittyvät lähinnä soundeihin ja lopussa kuultavaan syntikkariffiin, jota ei ollut alkuperäisellä demolla.
Miksi tuollainen timantti hautautui pöytälaatikkoosi?
En minä tiedä, asioita vain unohtuu. Muistaakseni silloin aikanaan työstin biisiä hiukan eteenpäin, mutta en kuitenkaan ollut siihen lopulta tyytyväinen. Nyt kuitenkin löysin sen alkuperäisen demon, jonka olin tehnyt ennen tätä lisätyöstöä. Ilmeisesti olin silloin lähtenyt haahuilemaan kappaleen kanssa aivan väärään suuntaan ja kyllästynyt siihen. Nyt osoittautui, ettei lähtöruudussa ollutkaan mitään varsinaista vikaa.
Mikä oli ensireaktiosi kuultuasi biisin 10 vuoden jälkeen?
Kyllähän minä biisin heti sen kuullessani muistinkin: "Niin joo, täähän oli tää!"
Minkä verran kirjoitat biisejä, jotka jäävät syystä tai toisesta julkaisematta?
Aika vähän. Luokkaa yksi kymmenestä, ehkä vieläkin vähemmän.
Vanha biisi on nimensä mukaisesti myös vanhempaa tuotantoa ja tarkoituksellisen 80-lukulainen musiikilliselta ilmeeltään. Keväällä 2006 Unicefin Tukijoukko-kampanjassa soinut The Hulatonesin Dance Like It Was ’85 sai suomenkielisen sanoituksen ja kääntyi Vanhaksi biisiksi. Alkuperäisissä lyriikoissa törmätään nuoruuden ihastukseen ja muistot heräävät henkiin tanssilattialla. Vanhassa biisissä liikutaan anssikelamaisemmissa tunnelmissa: marketissa soiva tuttu kappale heittää kertojan ajatukset takaisin nuoruuteen. Erikoisuutena voidaan mainita, että kappale on soitettu vain rumpujen ja kahden basson voimin!
Millä muutoksilla The Hulatonesin Dance Like It Was '85:sta tuli Anssi Kelan Vanha biisi?
Tein siihen ainoastaan suomenkielisen tekstin ja lauloin uudestaan. Teksti ei ollut suora käännös, mutta käsitteli kuitenkin samaa teemaa kuin alkuperäinenkin libretto. Miksaus piti myös luonnollisesti tehdä uudestaan, mutta muuten pohjat ovat täysin samat kuin The Hulatonesin singlellä.
Oletko havainnut, nostalgisoivatko ihmiset jo Nummelan biisejä?
Kyllähän sitä enenevässä määrin alkaa kuulla palautetta tyyliin "kuuntelin lapsena sun biisejä". Tästä tulee tietysti aika vanha olo. Nummela oli tietysti yhdeksän vuotta sitten niin järjetön suksee, että sen biisit varmaankin väistämättä ankkuroivat suuren kansanjoukon ajatukset tiettyyn aikakauteen ja elämänvaiheeseen. Ne ovat varmaankin jossain määrin osa kansakunnan kollektiivista muistia.
Mikä biisi voisi saada sinut sattumalta ruokakaupassa kuultuna sekoamaan ostoslistassasi?
Minä sekoilen arkisissa asioissa ihan ilman biisejäkin. Vanhassa lähikaupassani Punavuoressa tosin soitettiin usein Martti Servon tuotantoa, se oli hauskaa ruokaostosmusaa.
Harhaa.com ei aio unohtaa kokoelman maukasta livelevyä, vaan omistaa sille oman, tiukkaa analyysiä sisältävän reportaasin! Palaamme siis asiaan.
________________________________________________________
Vuoden 2009 kunniamaininnat (13. maaliskuuta 2010 klo 15:17 / Mari)
Vuonna 2009 Anssi ehti kaikenlaista. Musiikkia julkaistiin neljäs kokonainen soololevyllinen ja se kantoi nimeä Aukio. Anssi keikkaili soolona, duona, triona, kvartettina, perus-kvintettinä ja vieläkin mutkikkaammissa kokoonpanoissa, jopa novellin lausujan kanssa. Jumittelua-blogista tuli anssikela.comin napa, josta irtosi paljon luettavaa ja monet makeat naurut.
Kunniamainintoja vuosimallia 2009 myönnettiin 17 kappaletta. Haastatteluita ja lehtijuttuja tehtiin taas useita, mutta yksikään niistä ei ponnahtanut erityisen maininnan arvoiseksi – paitsi omituisuudessaan. Apu-lehdellä oli sentään yritystä, kun Anssi kuskattiin jutun kuvauksia varten Lohjalle Tytyrin kaivosmuseoon. Anssin kirjoittamat keikkaraportit olivat tasapuolisesti antoisaa luettavaa ja yleisö huusi "Ei mitenkään erityisen kova!" usealla keikalla yhtä vilpittömästi – kunhan artisti vain sitä pyysi. Blogin nostettua päätään enemmänkin, päätimme antaa kunniamaininnan vuoden parhaasta blogimerkinnästä. Valinnassa kunnioitettiin suuren yleisön mieltymyksiä.
Tässä kunniakas lista, olkaapa hyvät!
Vuoden kulttuuriteko: Aukio (albumi, 9.9.2009)
Perustelut: Anssin neljäs sooloalbumi maalasi yhdentoista biisin mittaisen tarinan miehestä, jonka päälle kaivos romahtaa. Harvinainen levyteos, jossa suru ja onni kietoutuvat kauniiksi elämänmakuiseksi saduksi.
Vuoden mediatapaus: Aukio-studiopäiväkirja (8.8.-8.9.2009)
Perustelut: Metallicalta napattu idea nettisivuilta julkaistuista videopätkistä koukutti monet seuraamaan tulevan levyn valmistumisprosessia. Faneilla oli oma joulukalenteri, jonka luukkuja avaamalla levyn julkaisu lähestyi nopeammin.
Vuoden omituisin Aukio-levyarvio: Otto Talvion arvio, Helsingin Sanomat (10.9.2009)
Perustelut: Hesarin kriitikko kuulee vain Aamu-singlessä kertsin, muutoin albumin "kerronta pelaa käytännössä ilman kertosäkeitä". Levy on "hengellissävytteinen rakkauden ja työn manifesti" ja sen "akilleenkantapää on vilpittömyyden läpitunkevuus". Harhaa.comin mielestä arviosta kuultaa "karnevalismin pilkahdus", jota ei Oton harmiksi (ja meidän onneksemme) levyltä löydy.
Vuoden kansi: Anssi Kela ja muut koko kansan inhokit (Metro, 21.9.2009)
Perustelut: Anssin iloisesti hymyävä naama ja sen päälle lätkäisty ilkeilevä otsikko sai aamu-unistenkin kulmakarvat nousemaan hämmästyksestä. Sisäsivuilla oli listattu joukko asioita, joita julkisesti inhotaan, mutta joista salaa pidetään. Mm. tosi-tv-ohjelmat, Ikea, ruotsinlaivat ja Kalle Päätalo. Harhaa.com paheksuu jutun useita asiavirheitä ja asennetta, sillä kaikista viileimmät fanittavat Anssia julkisesti.
Vuoden maailmanparannusteko: Formula-auton vaihtaminen polkupyörään (kesä 2009)
Perustelut: Anssi on huolissaan maapallon korttitalon pystyssä pysymisestä ja näyttää esimerkkiä vähentämällä arjen ja vapaa-ajan autoilua. Auton tilalla menopelin virkaa toimittaa polkupyörä, jolla on kiva keulia! Lisäksi Anssi veti komeat kuperkeikat leikkipuiston keinumopolla SVT:n Karamelli-lastenohjelmassa.
Vuoden cover-teko: Haaveiden ilta (TV2, nauhoitettu 27.5.2009)
Perustelut: Anssi hyppäsi Ritchie Blackmoren saappaisiin ja soitti Mikko von Hertzenin, Lenni-Kalle Taipaleen ja Ville Kelan kanssa neljän biisin verran Deep Purplea ja Rainbowta. Tv-katsojat vaativat kokoonpanoa keikkalavoille. Kannatamme, todellaki!
Vuoden innovaatio: Nettikeikka anssikela.comissa (30.9.2009)
Perustelut: Anssi soitti akustisella Martin-kitarallaan vajaan puolentoista tunnin keikan, joka näkyi ja kuului suorana lähetyksenä blogissa. Lähetyksen lopullisesta sisällöstä jännityksessä pidetty blogiyleisö toivoi biisejä näppäimistö vaahdossa ja levylaulaja toteutti toiveita, kunnes toinenkin kitarankieli katkesi ja keikan jatko päätettiin siirtää myöhemmäksi. Myös Aukio-levyn ennakkokuuntelut toteutettiin samanlaisena suorana lähetyksenä pääkallonpaikalta Semifinalista 31.8.2009.
Vuoden fakta: "Anssi Kela, tuo veistoksellinen ja atleettinen sykähdyttäjä"
(Keskisuomalainen, 2.8.2009)
Perustelut: Anssilta tiedusteltiin, mitkä tekijät ovat nostaneet hänet suomalaisen musiikin kestosuosikiksi. Vastaus kuului: "Kyllä se on ollut pitkälti ulkonäköni ansiota: veistokselliset piirteeni ja atleettinen vartaloni ovat sykähdyttäneet koko kansakuntaa, iästä ja sukupuolesta riippumatta." Vaatimattoman miehen puhetta. Mutta meitä et huijaa – uljaan ulkomuodon lisäksi menestykseen tarvitaan paljon muutakin!
Vuoden mainos: Aukio-mainosvideo
Perustelut: Onhan tämä nyt ihan eri tasoinen kuin telkkarissa pyörivät latteat levymainokset, jotka eivät kiinnosta ketään. Ja ne viikset!!!
Vuoden single: Aamu (kesäkuu 2009)
Perustelut: Pitkästä aikaa raati joutui tiukille, sillä vuonna 2009 julkaistiin peräti kaksi singleä: Aamu ja Kaivos. Voitto ratkesi Aamun hyväksi useammilla radiosoittokerroilla.
Vuoden blogimerkintä: Kuin laivat yössä (18.3.2009)
Perustelut: Selkeää kuvakieltä, uskomattoman hupaisa tapaus ja paljon lukijoiden peukutuksia.
Vuoden sanoituskukkanen: valkoiset tulppaanit
Perustelut: Aamu-singlen radiosoiton myötä tutuksi tulleiden kukkasten kysyntä nousi yllättäen kukkakaupoissa ja harmi kyllä sellaiseen vuodenaikaan, kun tulppaaneja ei ollut ollenkaan saatavilla. Mutta nyt niitä saa taas!
Vuoden keikkavideo: Rva Ruusunen, Virgin Oil Co. (13.11.2009)
Perustelut: Jos yleisön joukosta kuvattuun mainion livebiisin videoon on mahdutettu tasajalkaa pomppimista, rumpukorokkeella patsastelua, haukahtelua ja yhteislaulua, niin siinäpä ne tärkeimmät!
Vuoden kuorruttaja: Sami Makkonen
Perustelut: Kynäili maukkaita piirroksia herkullisen musiikin ja hienojen valokuvien kyytipojaksi levyjen kanteen ja muuallekin. Ihanata!
Vuoden urheilija: O-P Komonen
Perustelut: Filmasi ja editoi järjettömän määrän videoita Aukion levytyssessioista, jotta studion tunnelmat välittyisivät kaikelle kansalle ja kansalla olisi jotain mitä kuunnella, kun levyä ei vielä ollut saatavilla. Kasasi siinä ohessa Aamu-singlellekin videon. Isot peukut!
Vuoden tyyli-ikoni: Anssi Kela
Perustelut: Naistenlehden innoittamana Anssi analysoi omaa tyyliään ja vääjäämättömänä lopputulemana todettiin, että särmikkyys, asusteilla revittely ja luonnollinen hiusten stailaus ovat todellakin hallussa! Tunnettu tosiasiahan on, että musta on tyylikäs väri, jota on hyvä yhdistää esim. mustaan.
Vuoden akrobaatti: Ville Kela
Perustelut: Villen ansiokkain akrobatia nähtiin 30.10.2009 Vantaan Tulisuudelman keikalla. Anssin kitaravahvistin hajosi ja Ville oli luovuttanut kitaransa vahvistimineen isoveljen käyttöön. Anssin kuvaili keikan lopussa tapahtunutta episodia näin: "Ville suorittaa 1972-kappaleen lopussa näyttävän paluun lavalle. Hän saapuu polkemaan efektilautaansa ja onnistuu kytkemään soundin, jolla kappaleen lopukkeen soittaminen on täysin mahdotonta. Viittilöin velipoikaa palauttamaan kiireen vilkkaa alkuperäiset asetukset, jolloin hän kompastuu omaan lautaansa. Biisi tyrehtyy yhtyeen nauraessa itseään tärviölle."
Onnea kaikille mainituille. Ja nyt keskittykäämme vuoteen 2010, joka on jo hyvässä vauhdissa!
________________________________________________________
Anssilta tuplakokoelma tänä keväänä (15. tammikuuta 2010 klo 12:57 / Mari)
Anssin levyrintamalta kuuluu mukavia uutisia. Tänä vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Mikan faijan BMW -singlen julkaisusta ja sitä juhlistetaan Anssi Kela -tuplakokoelmalevyllä. Kokoelman on tarkoitus ilmestyä maaliskuun lopussa.
Tuplakokoelman ykköslevylle kootaan kaikki Anssin soolouran singlet. Kronologisessa järjestyksessä nämä 15 singleä ovat Mikan faijan BMW, Kaksi sisarta, Puistossa, Nummela, Milla, Suuria kuvioita, 1972, Laulu petetyille, Karhusaari, Jennifer Aniston, Älä mene pois, Rakkaus on murhaa, Suomalainen, Aamu ja Kaivos. Lisäksi levylle tulee kaksi uutta biisiä, jotka ovat Anssilla parhaillaan työn alla.
Toiselle cd:lle laitetaan samat biisit liveversioina, jotka äänitetään 4.-6.2.2010 Viking Isabellan keikoilla. "Konserttialbumin taltioiminen ruotsinlaivalla on niin härski ajatus, että se on pakko toteuttaa! Lisäksi siinä on se hyvä puoli, että soitamme kolmena peräkkäisenä iltana täysin samoissa puitteissa, jolloin jokaisesta biisistä saadaan napattua kolme eri versiota", Anssi kertoo.
Uusia livesovituksia on luvassa: "Nykyisenlaisina liveversioina kaikki biisit eivät tule mahtumaan levylle. Tämä pulma olisikin tarkoitus jotenkin ratkaista treenikämpällä ennen äänityksiä. Tarkoituksena on muutenkin hieman miettiä sovituksia niiden biisien suhteen, joiden liveversiot noudattavat eniten alkuperäisiä levyversioita."
"Livelevyn kanssa olisi tietysti voinut alkaa säätää ja vaihdella joitain biisejä toisiin, mutta minua kiinnostaa tehdä ehjä, tinkimätön paketti: kaksi levyä, joista molemmilla on samat biisit, samassa järjestyksessä - mutta täysin erilaisina versioina."
"Mietin myös kakkos-cd:n pumppaamista täyteen harvinaisuuksia, erilaisia julkaisematta jääneitä juttuja. Totesin kuitenkin, että suurin osa on jäänyt julkaisematta syystä. Tuollainen levy ei loppujen lopuksi olisi ollut riittävän tasokas."
Yllä olevat Anssin kommentit on poimittu keskustelufoorumilta, jossa kuulijat ovat äänestäneet kymmentä parasta Anssin biisiä. Äänestyksen top15-listalta löytyy 11 singleä. Lopuista singleistä Karhusaari, Suomalainen ja Aamu ovat jääneet äänestyksen häntäpäähän 1 äänellään, hännänhuippuna nollille jäänyt Älä mene pois. Suosituimmat ei-singlebiisit olivat Rva Ruusunen ja Murhaballadi, joita lähes joka toinen arvosti kymmenen parhaan joukkoon. Soolouran ulkopuolelta top10:iin kiilasi myös Karhun elämää. Äänestyksen perusteella Anssin parhaat biisit ovat Rakkaus on murhaa (15/18 ääntä), Nummela (13/18), Suuria kuvioita (9/18), Jennifer Aniston (9/18) ja Puistossa (8/18).
Tuleva kokoelma on Anssin soolouran ensimmäinen kokoelmalevy. Keväällä 2002 päivänvalon näki Anssin aiemman bändin Pekka ja Susi tuplakokoelma. Kansitekstissä naureskeltiin, että harvalta yhden albumin julkaisseelta bändiltä ilmestyy tuplakokoelma. Kokoelma sisälsi Pekan ja Suden albumin lisäksi uusia liveversioita ja vinon pinon julkaisematta jääneitä kappaleita.
________________________________________________________
Aukio kaupoissa – Anssi haastattelussa (17. syyskuuta 2009 klo 20:19 / Mari)
Viikko sitten 9.9. koitti juhlapäivä kaikille Anssin levyä odottaneille ja kauppojen hyllyt tyhjenivät K:n kohdalta. Aukio nousi ensimmäisellä viikollaan albumilistan sijalle 4, jolle hurraamme. Ansaittu paikka olisi tietysti ykkösenä, onhan levy silkkaa timanttia – eikä tämä Harhaa.comin vilpittömän mielipiteen mukaan ole edes makuasia.
Myös ensimmäiset kriitikot ovat avanneet sanaisen arkkunsa ja päästelleet näppäimistöltään silmäpuolia sammakoita tyyliin "akilleenkantapää on vilpittömyyden läpitunkevuus" ja "kerronta pelaa käytännössä ilman kertosäkeitä" (Nyt-liite 10.9.2009). Samassa arviossa tosin todetaan levyn olevan "takuuvarma kotimainen menestyjä", eli ihan hakoteillä ei kuitenkaan olla.
Levyn ensimmäinen single Aamu on soinut radioasemilla siihen tahtiin, että jossain kukkakaupassa on ollut jo ruuhkaksi asti valkoisia tulppaaneita kyseleviä asiakkaita. Levyn seuraavaa singleä ei ole vielä päätetty. Voit saada oman äänesi kuuluviin äänestämällä singlesuosikkiasi sivun vasemmassa laidassa olevalla gallupilla. Muistathan myös perustella mielipiteesi.
Harhaa.com lähetti kiireiselle Anssille muutaman kysymyksen, joten tässä artistin mietteitä viikko Aukion julkaisun jälkeen.
Ennen Aukion virallisia arvosteluita fanit tiesivät jo, että levy on kiistattomasti hyvä. Rauhoittiko tämä levylaulajan mieltä?
Fanien taholta Aukio on otettu lämpimästi vastaan, kriitikot ovat sen sijaan olleet hiukan varovaisempia arvioissaan. Minulle huomattavasti tärkeämpi palaute on se kuulijoilta tuleva: jos levy olisi lytätty täydellisesti keskustelufoorumillani, niin silloin olisin hyvin huolissani.
Mikä on ollut toistaiseksi paras palaute levystä?
Ehkä se, että olen kuullut levyn herkistäneen useammankin ihmisen kyyneliin, tällaista palautetta on tullut jopa raavailta miehiltä. On mielestäni erinomainen merkki, jos musiikki herättää tuollaisia tunteita. Edellisen kerran sain tällaista palautetta Nummelan tiimoilta.
Milloin seuraavasta singlestä päätetään?
Tästä ei ole ollut mitään puhetta. Täytyypä kysellä Sonylta, että onko jonkinlainen strategia julkaisuajankohdan suhteen laadittu.
Studiopäiväkirjoissa on käsitelty mukavasti äänitysvaihetta, mutta liittyikö biisien tekovaiheeseen mitään erityistä dramatiikkaa? Hioitko jotain biisiä toisia enemmän tai oliko sinulla siinä vaiheessa erityistä suosikkia?
Haaveilua oli muistaakseni erityisen vaikea: sanoituksen perusidea on pyörinyt päässäni jo useita vuosia, mutta vasta nyt päätin tuon ajatuksen sopivan hyvin tälle levylle. Idean muuttaminen lopulliseksi tekstiksi oli työlästä, kirjoitin rivit uusiksi moneen kertaan. Sanoitus oli työn alla loppuun asti, kuten studiopäiväkirjan jaksossa Sanat hukassa voidaan nähdä.
Biisejä tehdessä keskityin niin totaalisesti kokonaisuuteen, ettei minulla ollut siinä vaiheessa erityisiä suosikkeja. Valjastin vain kaikki laulut palvelemaan suurempaa päämäärää.
Levyllä on kappale nimeltään Ihme, eikä tarinan päähenkilö usko ihmeen tapahtuvan. Uskotko itse ihmeisiin?
Kyllähän maailmassa tapahtuu paljonkin asioita, joiden ei pitäisi olla mitenkään mahdollisia.
Tarinan loppuratkaisu on uskomattoman kaunis. Missä vaiheessa keksit ja päätit sen? Oliko olemassa muita loppuvaihtoehtoja?
Lainasin loppuratkaisun Tim Burtonilta: olin juuri kirjoittamassa Aukio-kappaletta, kun päätin työn lomassa katsella Corpse Bride -elokuvan. Sitä katsoessa koin valaistumisen ja pöllin levyn lopussa mainitut perhoset suoraan tuosta elokuvasta. Ne eivät kuuluneet alkuperäiseen käsikirjoitukseen, joten kyseessä oli mielenkiintoinen yhteensattuma: filmi oli ollut hyllyssäni jo useita vuosia, mutta päätin katsoa sen juuri tuolla hetkellä.
Tarvitseeko teidän enää treenata keikkoja varten, kun olette jo soittaneet kaiken yhdessä äänitysstudiossa?
Ainakin vanhoja biisejä täytyy hiukan muistella. Niiden soittamisesta on jo niin kauan aikaa, että kaikkien biisien nimetkään eivät välttämättä enää soita mitään kelloja. Uusissakin lauluissa on vielä hommaa, esim. stemmoja ei olla missään vaiheessa harjoiteltu. Koreografioista puhumattakaan: minulla on paljon uusia tanssiaskelia.
Keikkoja tässä enää odotellaankin! Katso keikkakalenterista paras paikka tutustua Anssin huippuunsa hiottuihin tanssiaskeliin. Seuraava keikka on Helsingin Ryhmäteatterissa lauantaina 19.9. ja Anssi on luvannut esittää siellä akustisesti Aukion alusta loppuun!
________________________________________________________
Kissojen Yö -kilpailun tulokset (06. syyskuuta 2009 klo 13:38 / Mari)
Vastausaika Kissojen Yö -kilpailuun on päättynyt ja nyt on aika julistaa tietovisan oikeat vastaukset sekä onnettaren suosikit.
Oikeat vastaukset:
1. C Kysymyksessä tiedusteltiin, mitä Aamu-kappaleen päähenkilö tekee joka aamu töihin lähtiessään. Oikea vastaus löytyy kuuntelemalla Aamu, jossa lauletaan "teen saman jutun joka aamu, jätän keittiön pöydälle viestin". Biisissä ei puhuttu mitään päivän lehdestä vaan käytetyt uutiset tulivat radiosta ja juomaksi keitettiin nimenomaan vahvaa kahvia. Valkoisia tulppaaneja aiottiin ostaa myöhemmin samana päivänä.
2. B Seuraavaksi kysyttiin, mikä ei ole Aukio-albumin biisi: Huuto, Uneton, Haaveilua vai Ihme. Tähän kaikki vastasivat oikein, eli Uneton. Rakkaus on murhaa -levyltä löytyy biisi Insomnia ja Aukiolta kappale nimeltään Uni. Aukion biisilistan voi tarkistaa vaikkapa täältä.
3. B Aukion kaivoksessa louhittiin kuparia, kukaan ei erehtynyt ehdottamaan kultaa, suolaa saati kivihiiltä. Tämä tiedonjyvä on tullut ilmi joissakin haastatteluissa ja foorumin sekä blogin kirjoituksissa.
4. D Neloskysymys ei kovasti päänvaivaa aiheuttaneesta kysymyksen asettelusta huolimatta harhauttanut ketään. Anssin pedaalijalusta ei valitettavasti ole Star Trekin Enterprise, Miinakenttä eikä Stadionkiekko, vaan Ruotsinlautta. Anssi mainitsi sen hiljattain myös studiopäiväkirjassaan.
5. A Viimeinen kysymys testasi Anssin tuotannon tuntemusta, eikä se ollut ihan kaikilla hallussa. Tosiasia on, että Anssin neljästä sooloalbumista ja yhdestä romaanista vain Nummelalla ei esiinny minkäänsorttista kummitusta tai ihmisen muotoista näköharhaa. Suuria kuvioita -levyllä on Faijan haamu, Rakkaus on murhaa -levyllä Hakaniemen harmaa mies ja Kesä Kalevi Sorsan kanssa -romaanissa mm. Kalevi Sorsan näköinen ja oloinen mielikuvitushahmo.
Oikeita vastausrivejä löytyi kahdeksan. Tämän jälkeen allekirjoittanut joutui tiukan paikan eteen - mikä olisi tilanteeseen sopiva ja vähintään puolitieteellinen tapa arpoa kolme keikkalipun voittajaa näistä kahdeksasta?
Näin se sitten tapahtui. Numeroin oikeat vastaukset saapumisjärjestyksessä numeroilla 1-8. Leikkasin ruutupaperista tismalleen saman kokoiset paperinpalat, joihin kirjoitin numerot lyijykynällä. Sekoitin lappuset kahteen kertaan samaan tapaan kuin Anssi Semifinalissa - heittämällä ne lattialle. Järjestin laput satunnaiseen rivimuodostelmaan lattialle numeropuoli alaspäin ja avasin Harhaa.comin biisilistasivun, josta etsin kolme edellistä tiedossa olevaa Anssin oman keikan biisilistaa. Keikat olivat 22.5.2007 Tampereen Henry's Pub, 19.5.2007 Helsingin Hangout 10 ja 17.5.2007 Helsingin Semifinal. Näillä keikoilla soitettujen biisien lukumäärien mukaan laskin rivistä kolme voittajaa.
Tampereen keikan biisien määrän jälkeen sormi osoitti lappua nro 6, jonka takaa löytyi ensimmäinen voittaja nimeltään Jirka. Hangout 10:n biisien avulla voittoon ylsi lappu nro 3, joka kuului Terolle. Semifinalin keikan ansiosta viimeinen voittajalappu oli 1 - se oli Nooran onnennumero.
Kiitokset ja peukunnostot kaikille tietovisaan osallistuneille ja onnittelut voittajille! Jirkalle, Terolle ja Nooralle lähtee jokaiselle kaksi Kissojen Yö -lippua postitse, perillä niiden pitäisi olla viimeistään keskiviikkona. Ilman lippua jääneiden ei kannata jäädä kotiin suremaan - ostakaa Kissojen Yö -lippunne ennakkoon, niin tuette Amurin kissapetojen suojelua ja pääsette kuuntelemaan hienoa musisointia.
Tunnelmallista Kissojen Yötä ja Anssin akustista triokeikkaa!
________________________________________________________
Ensikurkistus Anssin Aukiolle (01. syyskuuta 2009 klo 00:08 / Mari)
Maanantaina 31.8.2009 kellon lähestyessä kuutta Urho Kekkosen kadulle alkoi kertyä sekalaista seurakuntaa sille kohdalle, jossa suljettu ovi merkkasi Semifinalin sisäpihan paikkaa. Anssi oli julistanut blogissaan, että näissä koordinaateissa uusi levy Aukio olisi mahdollista kuulla ennakkoon ja se jos mikä oli houkutellut kaikenlaiset vanhat jäärät (itseni mukaan luettuna) kömpimään ulos koloistaan.
Oven avauduttua jonomuodostelma siirtyi Semifinalin ovelle ja siitä lopulta hyvässä järjestyksessä sisälle. Semifinalin koko hämmentää aina pienuudellaan. Penkit aseteltiin keskilattialle hyvään järjestykseen ja kun nettilähetystekniikka saatiin vihdoin suosiolliseksi, kuuntelu pääsi alkamaan. Lavan ylle heijastettiin Sami Makkosen upeaa levynkansitaidetta kunkin biisin kohdalla.
Tässä joitakin pohdintoja kappaleista:
Huuto on yleisestä harhaluulosta poiketen kirjoitettu levylle viimeisenä – Anssihan väittää haastatteluissaan, että biisit on tehty tarinan mukaisessa järjestyksessä. Soundissa kuitenkin paljastettiin, että levyn tarinaa ennakkoon kuunnellut Jarkko Martikainen toivoi jotain päähenkilön taustojen esittelyä alkuun. Olisiko Jarkon pitänyt pitää suunsa kiinni vai ei? Joka tapauksessa kyseessä on vivahteikas kuvaus päähenkilöstä höystettynä hitusella The Hulatonesin musiikillista tyyliä.
Uni alkaa studiovideoiden alussa kuultavalla teemalla, jota laulaa Erin Anttila. Kaunista, kaunista! Biisiin liittyvä piirroskuva muistutti kovasti levynkansikuvaa, tosin ilman levylaulajan aristokraattista profiilia. Itselleni tästä kappaleesta tuli ensin mieleen Dingon Kaunotar ja kulkuri. Biisi on kuin loistava intro tulevaan, kaikki jää vielä auki.
Aamu kuulosti kolmantena biisinä kovastikin jytäävältä. Tässä vaiheessa on enää paha mennä kiistämään singlepotentiaalia, jos keikkayleisökin osaa todistettavasti laulaa sitä (Anssi kertoi kokemuksestaan yksityiskeikalla Vanajanlinnassa). Hyvä se on, myös Kellyn mielestä. Hauska yksityiskohta: tuottaja Tommi Viksten keksi, soitti ja äänitti kitaranostatuksen ennen kertsiä ja lisäsi sen kappaleeseen vielä masteroinnin jälkeen.
Kaivos-biisistä nousee päällimmäisenä esiin maukas kitarakuvio. Kovasti bluessahtava kokonaisuus ja tarina, joka herättää ajatuksia. Studiovideoissa kuultu Saaran kosketinsoitto kuului vain kovin hiljaisena. Silti erittäin hyvä. Vikstenin vaikutus sovitusvaiheessa nk. suosta nostajana myönnettiin.
Albin Stenman on pieni vihainen biisi. Kuin Pikku Myy. Se käy päälle ja tarttuu kiinni kuin takiainen, mistä todistaa myös se, että biisi voitti illan singleäänestyksen. Tämä varmasti toimisi singlenä, mutta tässä suurien ja kauniiden biisien seurassa se hieman kalpenee. Anssin mukaan laulun tarina vaati folk-henkistä toteutusta ja sellaisen se myös sai. Ellet ole kuullut vielä tarinaa Anssin papan synttäreistä, terästä korviasi, kuulet sen varmasti jossain haastattelussa. Hieno tarina elävöittää tätä biisiä.
Haaveilua on se levyn pakollinen slovari. Sokerinen teksti on kuorrutettu sokerisella musiikillisella toteutuksella. Anssikin myöntää, että hieman imelähän siitä tuli. Mutta myös todella kaunis. Yllättävää oli se, että Kellyn mielestä tämä oli yksi vaikeimmista äänitettävistä, koska se purkitettiin lähes yhdessä pätkässä livenä. Kuulemma toinen otto valittiin levylle, vaikka ottoja oli useampia.
Romahdus on juuri sellainen kuin nimensä, muttei mitenkään huonossa mielessä. Itse olin tarinan perusteella kuvitellut, että tässä biisissä kaivos romahtaa niskaan. Todellisuus oli kuitenkin vielä dramaattisempi. Pelkästä kaivoksen romahtamisesta niskaan ei olisi saanut näin pysäyttävää kappaletta. Jopa hyytävää. Musiikillisessa toteutuksessa on apulantamaista tykitystä ja epätoivoa.
Loukussa alkaa Romahduksen jälkeensä jättämästä hiljaisuudesta kauniina kuin unelma. Biisissä kuuluu Pink Floydia, siinä on hämyisiä kitarakohtia ja se kasvaa jopa hymnimäiseksi. Itse en osannut kuulla tässä Anssin lainauksia Puistossa ja Kaksi sisarta -kappaleista, kuulin vain osuvan sointukulun. Sulavalinjainen otus on tämä biisi.
Ihme alkaa epäilyttävällä kulkusten äänellä. Kaikki sen jälkeen tuleva lähentelee täydellisyyttä. Jotenkin erittäin täysipainoinen biisi, jossa kaikki on kohdallaan. Teksti sisältää sen verran jykevää ja osuvaa symboliikkaa, että äkkinäinen luokittelisi tämän biisin gospel-kategoriaan. Vähän samaan tyyliin, kuin albumin kannen voi halutessaan nähdä todisteena ulkoavaruudesta saapuvista kidnappaajista tai Anssin huonosta suuntavaistosta matkallaan esiintymislavalle.
Paluu kertoo tarinan loppuun, eikä ehkä sen vuoksi toimi yksittäisenä biisinä. Loppuratkaisua emme tietenkään halua paljastaa, mutta täytyy ihailla Anssin taitoa tarinankertojana. Kappaletta säestää kovin Dire Straits -henkinen kitara. Ja kyllä, loppusuoralla ovat mukana myös ne valkoiset tulppaanit!
Aukio päättää albumin mykistävän kauniisti Uni-kappaleen aloittaman teeman myötä. Anssin mukaan loppuratkaisu on Tim Burton -henkinen ja peräti lainaus eräästä elokuvasta. Saattaapa tässä herkemmän ihmisen silmäkulmakin kostua.
Kuinka tässä malttaa enää odottaa 9.9. saakka?!
________________________________________________________
Voita liput Kissojen Yöhön! (29. elokuuta 2009 klo 20:24 / Mari)
Anssin Aukio-albumin julkaisu ja odotettu päivämäärä 09.09.09 lähestyy. Levyn julkaisun jälkeen alkaa myös keikkailu. Edellisestä oikeasta Anssi Kela -keikasta onkin jo ehtinyt vierähtää pari vuotta, joten livenälkä alkaa olla melkoinen. Harhaa.com tarjoaa lukijoilleen mahdollisuuden voittaa liput ensimmäiselle tämän syksyn keikalle!
Kaksi päivää levyn julkaisun jälkeen eli 11.9. Anssi esiintyy Korkeasaaren Kissojen Yössä. Luvassa on akustinen triokeikka kokoonpanolla Anssi-Antti-Saara, eli akustinen kitara, basso sekä kosketinsoittimet. Artistin mukaan kokoonpanolla on esiinnytty aiemmin vain kerran ja se toimi niin hyvin, että sitä halutaan kokeilla uudestaan.
Kissojen Yö karjahtelee uhanalaisten Amurin kissapetojen puolesta. Amurinleopardien tilanne on erityisen huolestuttava - luonnossa elää enää noin 40 yksilöä. Amurintiikerit on saatu pelastettua samasta tilanteesta ja aktiivisen suojelutyön tuloksena luonnonkanta on jo noin 500 tiikeriä. Kissojen Yössä yleisö voi osallistua kissapetojen suojelutyöhön mm. soittamalla keräysnumeroihin tai ostamalla lippunsa ennakkoon - jokaisesta ennakkolipusta menee 2 euroa suojeluun.
Korkeasaari on Kissojen Yönä avoinna klo 16-24. Kissapedot ovat liikkeellä hämärän aikaan ja yleisö pääsee seuraamaan miten kissalaakson asukit ottavat illan herkkupalat vastaan. Karhulinnan AMUR-festareilla 11.9. esiintyvät Anssin lisäksi mm. Emmi, Daisy, Automatic Eye ja Hollow Heart. Katso tarkempi ohjelma osoitteesta www.kissojenyo.fi.
Ja kuinka ne liput voi voittaa? Alla on joukko kiperiä kysymyksiä, joissa testataan Anssi-tietouttasi. Lähetä vastauksesi Harhaa.comin palautelootaan tai sähköpostitse yllapito(at)harhaa.com postiosoitteellasi varustettuna. Vastausaikaa on sunnuntaihin 6.9. klo 12 asti, jonka jälkeen arvomme oikein vastanneiden kesken kolme kahden lipun pakettia Kissojen Yöhön. Onnea ja menestystä kilpailuun!
Kysymykset:
1. Mitä Aamu-kappaleen kertojahahmo tekee joka aamu ennen töihin lähtöä?
a) lukee päivän lehden
b) keittää laihaa kahvia
c) jättää keittiön pöydälle viestin
d) ostaa valkoisia tulppaaneja
2. Mikä näistä ei ole Aukio-albumin biisi?
a) Huuto
b) Uneton
c) Haaveilua
d) Ihme
3. Aukion kappaleet nivoutuvat yhdeksi tarinaksi, jonka keskeinen tapahtumapaikka on kaivos. Mitä kaivoksessa louhitaan?
a) kultaa
b) kuparia
c) suolaa
d) kivihiiltä
4. Anssin kitarapedaalit asustavat suurella roudareille harmaita hiuksia aiheuttavalla jalustalla, joka tunnetaan myös nimellä
a) Enterprise
b) Stadionkiekko
c) Miinakenttä
d) Ruotsinlautta
5. Aukio-albumilla kummittelee Albin Stenman. Minkä Anssin julkaisun teksteissä ei esiinny yhtään kummitusta tai ihmishahmon muotoista näköharhaa?
a) Nummela
b) Suuria kuvioita
c) Rakkaus on murhaa
d) Kesä Kalevi Sorsan kanssa
________________________________________________________
Esimakua Anssin neloslevystä Aukio (25. toukokuuta 2009 klo 22:56 / Mari)
Anssin neljäs sooloalbumi tekee vahvasti tuloaan. Viime perjantaina 22.5. Anssi ilmoitti foorumillaan, että kaikki levyn 11 biisiä on jo äänitetty ja miksattu, jäljellä on enää masterointivaihe. Levyn nimeksi on päätetty Aukio ja se julkaistaan syyskuun alkupuolella. Ensimmäinen single tulee digikauppoihin jo kesäkuussa, tarkempi ajankohta varmistuu piakkoin.
Erikoisen uudesta albumista tekee se, että se on ns. konseptialbumi, eli kaikki levyn kappaleet sopivat juoneltaan samaan tarinaan. Suomessa tällaisen albumin on 2000-luvulla julkaissut ainakin CMX. Heidän Talvikuningas-albumistaan puhuttiin yhtenä biisinä, joka on jaettu 12 osaan – käytännössä lyriikan scifi-teemaa ja joitakin riffejä kierrättämällä.
Anssi puolestaan puhuu levystään kokonaisuutena, joka on "jonkinlainen laulun ja novellin välimuoto" ja "tarina, jossa yksittäiset laulut ovat tavallaan kirjan lukuja." "Kaupallinen itsemurhahan tämä varmasti on, mutta elämme toisaalta myös luultavasti viimeisiä aikoja musiikkibisneksessä, jolloin tällaista isoa albumikokonaisuutta edes kannattaa harkita."
Aukion tarinan päähenkilö on kaivosmies, joka joutuu onnettomuuteen ja hautautuu elävältä. Levyltä löytyy Aamu-singlen lisäksi kappaleita nimeltään Loukussa, Ihme ja Albin Stenman. Viimeksi mainitussa kuvataan kaivosonnettomuudessa menehtyneen mainarin haamu. Edellisten levyjen kummitustarinat Faijan haamu ja Hakaniemen harmaa mies saavat siis jatkoa! Aiemmissa Anssin levyissä on myös onnettomuus poikineen, joten levylaulajamme jatkaa konseptialbumin kunnianhimoisuudesta huolimatta tyylilleen uskollisena.
Kokonaisuuden kruunaa se, että Anssi kuvailee 11 biisin mittaista levyään traagiseksi rakkaustarinaksi "joka hapuilee todellisuuden ja unien sekä haaveiden ja harhanäkyjen välillä. Ja esittää kysymyksen: mikä lopulta on totta?" Harhaa.com hurraa tälle!
Anssi ei lähtenyt tällä kertaa soittamaan kaikkea itse, vaan soittamassa on koko bändi eli Antti, Ville, Kelly ja Saara. Levyn toisena tuottajana levylaulajan itsensä lisäksi toimi Tommi Viksten, joka on tuottanut mm. J. Karjalaisen ja Kauko Röyhkän levyjä.
Tässä vielä joitakin poimintoja Soundista 5/2009, jonka toimitus sai ensimmäisen kuuden biisin raakamiksaukset kuunneltaviksi ja jolle Anssi lausui joitakin kommentteja:
"Ehkä kirjan kirjoittamisesta todellakin jäi jonkinlainen rallivaihde silmään, sillä lähdin ihan tietoisesti kirjoittamaan koko albumin mittaista tarinaa."
"Olen pohtinut jo pidempään konseptialbumin tekemistä ja nyt siihen tuli lähdettyä. [...] Jotkut laulut eivät edes itse asiassa toimi kokonaisuudesta irrotettuna."
"Pohjoisamerikkalaiseen lauluntekijäilmaisuun on hiipinyt tähän projektiin sopivasti jokusia uusia vaikutteita."
"Paikoitellen on menty melko tuhdeissa kasaripäissä ja joissakin biiseissä on turskeja AOR-vaikutteita. Teesi on kuulunut että 'rokkia se on softrokkikin'. Toisaalta albumilta löytyy myös aika vahvaa hämyilyä. Siellä mennään Dire Straitsista Pink Floydiin."
"Levyllä kuullaan Anssin bändin jäseniä sekä teeman laulajan osassa vierailevaa Erin Anttilaa."
"Tämä on nyt vihdoin se bändilevy, josta olen vaahdonnut jo Nummelasta saakka."
"Aikaisemmin minulla on ollut tapana mennä studioon puolivalmiiden biisien kanssa ja niistä on sitten syntynyt jotain. Nyt homehduimme bändin ja Vikstenin kanssa viikkokaupalla Kaapelitehtaan kellarissa."
Lue levystä lisää foorumilta ja anssikela.comin uutisista.
________________________________________________________
Tätä vanhemmat uutiset löytyvät arkistosta.
| |