Historia

Historia

Anssi Kelan kirjoittama historiikki Pekan ja Suden edesmenneiltä nettisivuilta.

1986

Kesällä 1986 Vihdin yläasteen 7D -luokan insinöörit Anssi Kela ja Antti K.J. Nieminen päättävät perustaa bändin. Anssilla on basso, Antilla kitara ja rumpaliksi saadaan Antin isoveli, Niemisen Pete. Hetken aikaa triona soitettuaan nuorukaiset toteavat yhtyeensä tarvitsevan laulajaa. Tähän toimeen löytyykin vapaaehtoinen; Lertsu ”Arto” Uotila. Tällä kokoonpanolla harjoitellaan ahkerasti parin kuukauden ajan, kunnes samalla luokalla Anssin ja Antin kanssa oleva Pete Prauda alkaa näyttää niin säälittävältä, että hänetkin päätetään ottaa orkesteriin. Peten toimenkuva määritellään sanalla: kosketinsoittaja.

Alkaa ankara aivoriihi. Bändille olisi keksittävä vetävä nimi. Hyviä ehdotuksiakin löytyy: The Plastic Bags, Palava Pensas, Power Machine, Leader, Masters of Art… Raivoisasti tuumattuaan pojat päätyvät ehdotuksista vähiten huonoon ja näin yhtyeestä tulee Yhdeksäs Hetki.

Ensimmäinen keikka järjestyy Vihdin seurakunnan taholta 25.10.1986. Kukaan soittajapojista ei julkisesti tunnusta jännittävänsä, mutta historia tulee osoittamaan, että itse kullakin oli vähän kakkaa housussa. Keikan jälkeen ollaan tietysti suuria sankareita läsnä olleiden sukulaisten vuodattaessa ylisanoja.

Pian tämän jälkeen Pete Prauda alkaa osoittaa huomattavaa solistista virtuositeettia kitaran varressa, joten hänet päätetään siirtää koskettimien takaa muihin tehtäviin. Uusi titteli on komealta kalskahtava: soolokitaristi.

1987

Anssi (1987)Yhdeksäs Hetki tekee viisitoista keikkaa ympäri maata ja harjoittelee kurinalaisesti. Alussa Lertsu tekee bändille biisejä, mutta Anssi ja Pete P. alkavat laulunkirjoittamisen ja pian he vastaavat Yhdeksännen Hetken tuotannosta. Musiikin tyyli on kitarapoppia, joskin haparoivia askelia hurjempaan ilmaisuun ollaan ottamassa.

Lainasoittimilla alkuun päässyt yhtye sijoittaa viikkorahansa omiin instrumentteihin. Antti ostaa Ibanez Artistin, Anssi vuoden -76 Fender Precisionin ja Pete P. veistää koulun käsityötunnilla vanhoista pulpetinkansista Flying-V -kitaran… Onneksi hän omistaa myös Gibson Firebrandin.

1988

Yhdeksäs Hetki tekee viisitoista keikkaa ympäri maata ja harjoittelee tunnollisesti. Niemisen Pete ostaa mustan Taman tuplasetin, joten nyt aletaan olla heavy metal. Pojat hankkivat esiintymisasuikseen Anthrax -paidat.

1989

Yhdeksäs Hetki tekee jälleen viisitoista keikkaa ympäri maata ja harjoittelee pitkäjänteisesti. Kesällä tehdään 8-raitastudiossa omakustannekasetti, jolle annetaan nimi: Kasetti. Nauhalta löytyy 11 omaa biisiä ja sitä myydään (lähinnä Vihdissä) melkein kolmesataa kappaletta.

Musiikin tyyli on nyt eräänlainen hardrockin ja speed metallin ristisiitos. Keikoilla riittää rytkettä ja räminää, mutta syksyllä Pete Nieminen saa tarpeekseen ja jättää yhtyeen. Tilalle otetaan nummelalainen pitkän linjan metallimies; The Beeppa.

1990

Yhdeksäs Hetki tekee taas vuosittaiset viisitoista keikkaansa ympäri maata ja harjoittelee loistavaa tulevaisuuttaan varten. Musiikillinen painopiste on edelleen raskaan rockin rintamalla, mutta nyt aletaan hakea vaikutteita mm. funkista ja rapista. Tulos on hämmentävä.

1991

Suomeen saapuu lama ja niin Yhdeksäs Hetki tekee viidentoista asemesta vain neljätoista keikkaa ympäri maata harjoitellen kuitenkin edelleen apinan raivolla. Keväällä tehdään demo 16-raitastudiossa ja todetaan, että muutoksia on tapahduttava. Lertsu päättää kunniakkaan solistin uransa ja The Beeppa luopuu valtaistuimestaan rumpujen takana. Anssi ottaa väliaikaisesti laulajan tehtävät, kuitenkin vain siihen asti, kunnes tilalle löytyy ihan oikea laulaja. Rumpukapuloihin tarttuu Anssin veli, Ville Kela.

Orkesteri ei osaa päättää haluaako se olla heavy, funk vai reggae -bändi. Anssi ja Ville pääsevät hiomaan tekniikkojaan Oulunkylän Pop-Jazz opistoon. Pete soittaa mahdollisimman nopeasti ja luulee olevansa Steve Vai. Musiikillisesti ollaan siis täysin hukassa.

1992

Pete ja Antti ovat valtion sotaleikeissä, joten Yhdeksäs Hetki -rintamalla on hiljaista. Vain viisi keikkaa ympäri maata ja Vihdissä leviää huhuja orkesterin hajoamisesta.

1993

Alkaa ankara aivoriihi. Yhdeksäs Hetki tuntuu typerältä nimeltä ja parempaa vaihtoehtoa haetaan. Hyviä ehdotuksiakin löytyy: Saariston lapset ja hylje, Masmalo, Jaakko ja pavunvarsi, Loosteri, Eemeli ja possureissu… Raivoisasti tuumattuaan pojat päätyvät ehdotuksista vähiten huonoon ja näin yhtyeestä tulee PEKKA JA SUSI.

Vuosi aloitetaan värväämällä lisää miehistöä. Markus Poussa tulee taustalaulaja/perkussionistiksi. Välivuoden jälkeen musiikki on rauhoittunut ja Anssista on tullut orkesterin pääasiallinen laulunkirjoittaja. Ohjelmistoon otetaan sellaisia kappaleita kuin Karhun elämää, Sukellus, Talo ja Satumaa. Kelan veljekset ovat lopettaneet Oulunkylä -opintonsa, Petekin ymmärtää soittaa hitaammin. Vihdoinkin, seitsemän vuoden työn jälkeen, bändin musiikissa alkaa olla jotain järkeä.

Pekka ja Susi päättää kokeilla onneaan valtakunnallisessa Nuorison Taidetapahtumassa. Sankarimme selviytyvätkin loppukilpailuun ja pääsevät telkkariin! Kilpailussa ei julisteta voittajaa, mutta Pekka ja Susi valitaan Suomen edustajaksi Ranskassa järjestettävälle l’Europe d’art d’art -festivaalille. Äkkiä pojat ovat tähtiä Vihdissä; paikallislehdet repivät otsikoita ja kunta päättää kustantaa videon sekä demon 24-raitastudiossa. Demo tehdään ja lähetetään rockin SM-kilpailun karsintaan…

Bändi käy esiintymässä gallialaisille ja palaa kotiin soittamaan rock SM:n semifinaaleihin. Veni, vidi, vici ja tie finaaliin on auki. BMG on kiinnostunut demosta, mutta ei vielä uskalla tehdä levytyssopimusta. SM-kilpailuissa tavoite asetetaan kolmen parhaan joukkoon sijoittumiselle. Kukaan ei usko voittoon kun mukana on kovaksi tiedetty Ma Baker’s Soul Factory. Vahinko kuitenkin tapahtuu ja niin Pekkaa ja Sutta sitten viedään. Välittömästi voiton julistamisen jälkeen takahuoneessa parveilee levy-yhtiöiden, ohjelmatoimistojen ja median edustajia. Maalaispojat ovat ihmeissään…

Levytyssopimus solmitaan BMG:n kanssa ja alkaa infernaalinen harjoittelu- ja laulunkirjoituskausi. Syntyy monia klassisia Pekka ja Susi -biisejä: Saarnaaja, Pekka ja Susi, Unelmien laulu, Kun osaan lentää… Antti siirretään kakkoskitarasta urkujen leipojaksi. Levytystä päätetään kuitenkin siirtää ainakin puolella vuodella. Keikkoja silti riittää ja vanha veijari, The Beeppa, palkataan orkesterin hovimiksaajaksi.

1994

Helmikuussa Pekka ja Susi löytää itsensä studiosta. Timo Löyvän (Movetron) toimiessa tuottajana ja äänittäjänä orkesteri taltioi kappaleensa Karhun elämää, Sukellus, Unelmien laulu ja Kun osaan lentää. Kun Karhun elämää on saatu onnistuneesti nauhalle, kiteyttää Löyvä koko ryhmän tunteet toteamalla lakoniseen tapaansa: ”Hallelujaa.” Tämä on hittibiisi, sehän on selvä. Pettymys onkin suuri kun BMG ilmoittaa julkaisevansa sen sinkkuna vasta kesän lopulla.

Pekka ja Susi odottaa kärsivällisesti tehden keikkoja ja harjoitellen ahkerasti. Vihdoin heinäkuun helteillä käy jälleen kutsu studioon. Ystävämme levyttävät jälleen Löyvän johdolla kaikkiaan kolmetoista itse laatimaansa musiikkikappaletta ja näistä valitaan yksitoista parasta esikoisalbumille. Samaan aikaan BMG julkaisee Karhun elämään ja se alkaa välittömästi soida radiossa.

Lokakuun 18. on se päivä. Pekan ja Suden debyyttilevy julkaistaan suurin juhlallisuuksin ravintola Nylonissa. Yhtyeen jäsenistö hymyilee kuin nippu jakoavaimia, haastatteluja annetaan oikealle ja vasemmalle ja tunnelma on katossa. Kaikki ovat tyytyväisiä levyyn ja kaiken järjen mukaan sen pitäisi myydä vaikka kuinka hyvin.

Mutta sitten ei tapahdukaan mitään. Levy myy kohtuullisesti, muttei riittävästi noustakseen edes TOP40 -listan alimmille sijoille. Seuraava sinkku, Aurinkosade, soi radiossa, mutta levy ei vain myy. Pekkaa ja Sutta vituttaa.

1995

Vuosi 1995 sujuu palautuessa kahdesta edellisestä vuodesta. Anssin olisi tarkoitus säveltää materiaalia seuraavalle levylle, mutta hommasta ei tunnu tulevan mitään. Keikoilla alkaa tympiä, kun Karhun elämään kuultuaan puolet yleisöstä saattaa lähteä kotiin. Yhteistyö The Beepan kanssa loppuu väkivaltaisesti tämän vedettyä Villeä ns. pannuun. Uudeksi miksaajaksi otetaan jo aiemmin roudaushenkilökuntaan kuulunut Steve. Poussasta on tullut kampaaja, hänellä on töitä, eikä hän käy enää harjoituksissa. Kukaan ei oikein tiedä kuuluuko Markus vielä orkesteriin vai ei.

Vaikka ei näytäkään hyvältä, niin Pekka ja Susi ei kuitenkaan anna periksi vaan jatkaa harjoittelua vanhaan malliin. Sitten Anssi tuo treeneihin biisin, joka on poikkeaa täysin muusta repertuaarista. Se pohjaa rankkoihin kitarariffeihin ja tuo mieleen mukavat muistot vanhasta Black Sabbathista ja Deep Purplesta. Kaverukset ovat tohkeissaan uudesta rallistaan, mutta pelkäävät, ettei se mene läpi BMG:llä. Siitä tehdään kuitenkin nauha, jota käydään soittamassa em. yhtiön tuotantopäällikkö Asko Kalloselle. Asko kuuntelee biisiä, soittaa ilmarumpuja ja -kitaraa, ja toteaa: ”Hyvä jätkät! Ei enää mitään muniinpuhaltelua! Tehkää lisää samanlaisia!”

Ja katso, muusikoiden sisään kahlehditut hevihirviöt heräävät taas henkiin ryhtyen tuottamaan toinen toistaan pöljempiä kitarariffejä. Tyrät rytkyvät taas; ihan kuin ennen vanhaan!

1996

Pekka ja Susi (03.09.1996) Pekka ja Susi (03.09.1996)

Poussan kanssa sovitaan, ettei hän ole enää yhtyeen jäsen. Pekka ja Susi jää virallisesti keikkatauolle kypsyttelemään seuraavaa levyään. Maaliskuussa yhtye sulkeutuukin studioon. Tällä kertaa äänittäjäksi on valittu Hiili (Roadcrew) ja nauhalle laitetaan edellä mainittu suunnannäyttäjä, niin sanottu Kymppi -biisi, sekä Tähtilaulu, joka edustaa vielä perinteisempää Pekka ja Susi -linjaa. Marraskuussa orkesteri julkaisee juhlavasti viralliset kotisivunsa!

1997

Pekka ja Susi (04.02.1997)

Tähtilaulu julkaistaan promosinglenä helmikuussa. Sitä esitetään radiossa, televisiossa ja siitä laaditaan Kare Hellénin ohjaamana video. Hetken aikaa kaikki näyttää hyvältä ja tuntuu, että nostetta löytyy. Kunnes laskeutuu jälleen syvä hiljaisuus.

1998

Vuosi vierähtää pään seinään hakkaamisen merkeissä. Pari viimeistä vuotta vallinnut hevimpi yleisilme alkaa sittenkin tuntua vikatikiltä; eihän kenelläkään ole ruuhkatukkaa tai edes yhtä pientä tatuaatiota. Puristus kitaroiden kauloilla kevenee jälleen ja orkesterin jäsenet ihmettelevät, että taasko tämä linja vaihtui. Uusia biisejä ja demoja syntyy, mutta yhtye ei vieläkään saa levy-yhtiötä uskomaan asiaansa. Musketöörimme alkavat olla kiireisiä myös Pekan ja Suden ulkopuolella; Anssi tuottaa muita yhtyeitä, Pete soittaa kansanmusiikkia siellä sun täällä, Ville ja Antti opiskelevat raivoisasti. Takavuosina saatettiin treenata kaksikin kertaa viikossa, mutta nyt yhteistä aikaa on vaikeaa löytää edes kerran kuussa. Loppuvuodesta Pekka ja Susi pitää kriisipalaverin jossa todetaan, että asioiden ja asenteen on muututtava. Tällaisenaan homma ei toimi.

1999

Tammikuun alussa orkesteri organisoi saunaillan yhteishengen kohottamiseksi. Allapäin todetaan, että yhteishenkeä ei enää oikeastaan ole. Pari viikkoa tästä eteenpäin (22.1.) pidetään treenit, joissa soittamisen sijasta päätetäänkin lopettaa Pekka ja Susi -yhtyeen toiminta nykyisessä muodossaan. Päätös tehdään yhteisymmärryksessä ja konsensuksen hengessä ja on hyvinkin mahdollista, että nämä ihmiset vielä soittavat yhdessä. Mutta se onkin sitten kokonaan toinen juttu – tällä hetkellä tarinaan isketään piste tähän paikkaan: .