…ja vähän muuallakin
* * *
Keikkaraportissaan 22.3.2002 Anssi listasi ”kaikkien aikojen typerimpiä spiikkejään”:
Ainakin seuraavat viisi lohkaisua ovat olleet erityisen leukavia:
– Äskeisen biisin lopussa mulla oli kaikki mun efektit päällä!
– Huuliharppua on varmaan helpompi soittaa kuin harppua.
– Pitäisköhän mun vetää tää seuraava biisi etu- vai takamikillä?
– Tämä on tiettävästi ensimmäinen kerta ihmiskunnan historiassa kun kitaraa on soitettu Savett Intim -kosteuspyyhkeellä.
– Me voidaan vielä soittaa pari biisiä, jos te lupaatte, ettette pelaa täällä enää tota arpihousua.
Listan ulkopuolisena mustana hevosena voisi vaikkapa mainita Antti Karisalmen kipakan tokaisun Ruoveden keikalla: ”Punapukuinen rouva siinä eturivissä – LOPETA!”
Mitä se ”punapukuinen rouva siinä eturivissä” oikein puuhasi, kun A. Karisalmi käski häntä lopettamaan? Ja mikä ihmeen peli on arpihousu? ”Nämä molemmat läpät ovat viimesyksyiseltä Ruoveden keikalta. Salissa oli selkeästi liikaa ihmisiä ja aika kaoottinen meininki. Punapukuinen rouva muistaakseni töni härskisti muita ihmisiä. Ja palattuamme encoreiden merkeissä lavalle oli yleisön joukossa suoranainen joukkotappelu käynnissä, jolloin yritin saada tilanteen hallintaan kieltämällä arpihousun pelaamisen.” (3/02)
* * *
Epävirallista pohjanoteerauksen titteliä pitää hallussaan tämä Savoy-teatterin spiikki:
Ennen Sormus-kappaletta: ”Tota… ööööh… eiku ei mitään.”
Sormuksen jälkeen: ”Tuli mieleen tosta niinku edellisestä välispiikistä, joka oli ehkä ihmiskunnan historian välispiikkien pohjanoteeraus… Mä mainitsin jossain vaiheessa viime kesää tolle Alangon Ilkalle, että on tulossa tämmönen konserttisalikiertue, niin se oli ihan kauhuissaan: ”sun pitää miettiä nyt kaikki spiikit, konserttisaleissa pitää aina spiikata”. Mä rauhoittelin hiljaa vaan, katsoin että ei mitään hätää, meikäläinen on kuitenkin supliikkimiehiä.” (yleisö remahtaa nauruun) (7.10.03, Savoy, Helsinki)
* * *
Keikoilla ja keikkamatkoilla tapahtuu:
”Me oltiin vähän aikaa sitten Vaasassa. Meillä oli siellä erinomainen keikka, ja seuraavana aamuna lähdettiin kohti uusia seikkailuja. Kun me oltiin lähdössä mua lähestyi tämmönen about kuuskymppinen naisihminen, joka esittäytyi Marjoksi ja sanoi haluavansa mun nimmarin. Se kaivoi laukustaan kortin ja ja mä kirjoitin siihen ”Marjolle, Anssi”. Sit sen jälkeen se halus antaa mulle oman nimmarinsa, kaivoi toisen kortin ja kirjoitti siihen ”Ansille, Marjo”. Sitten oli niinkun nää nimmarit vaihdettu – se on muuten meidän keikkabussissa koristeena. Sit tää Marjo alkoi tehdä lähtöä, käveli muutaman metrin ja kääntyi takaisin. Se sanoi hyvin sellainen miettiväinen ilme kasvoillaan: ”Se on kyllä merkillistä miten noi sun biisit voi olla niin yksitoikkoisia.”” (21.3.02, Tavastia, Helsinki)
”Kesken keikkaa tulee aina joskus mieleen kummallisia asioita, mulle tuli yhtäkkiä mieleen mainos. Ajettiin tänään Saaran kanssa tossa Lahden moottoritietä tänne. Se oli varmaan jonkun huoltoaseman mainos…”
Anssi kommentoi edellistä: ”Kunnostaudun jälleen tarinankertojana aloittamalla ennen Faijan haamua kertomaan aiemmin päivällä moottoritien varressa näkemästäni hauskasta mainoskyltistä. Anekdootti sujuu hyvin siihen saakka kun koittaa aika kertoa mitä siinä kyltissä luki. Äkkiä huomaan, etten enää kuolemaksenikaan muista! Tarinan huippukohta hieman lässähtää. Muistan myöhemmin, että kyltissä luki ”usein halvin” ja kerron tämän yleisölle, mutta ajoitustani ei voida enää pitää minään parhaana mahdollisena…” (keikkaraportista 22.3.02)
”Täss’ pianoss’ on ihan liikaa koskettimia, mull’ on vaan kymmenen sormee.” (Anssi ennen pianon säestyksellä esittämäänsä Tähtilaulua, 22.3.02, Sibeliustalo, Lahti)
”Tosta <äskeisen Kaunotar ja basisti -laulun> keikkabussista tulee mieleen anekdootti, mikä tapahtui joku viikko sitten. Me laskeuduttiin taas bussista jonkun huoltoaseman pihalle ja siinä oli tämmösiä natiiveja pilkkihaalareissaan ihmettelemässä kun ”supertähti” laskeutuu linja-autostaan. Mä kävelin siitä ekana huoltoaseman puolelle, rumpalimme Kelly tuli kymmenen metriä mun perässä ja se kuuli mitä ne tyypit puhu. Ne katteli mun perään ja ihmetteli. ”Olikohan tuo joku, olikohan tuo joku?”, ne kyseli toisiltaan. Ne mietti siinä kovasti ja veteli tupakkaa ja sitten joku niistä keksi: ”Juu, juu, juu, tuo oli tuo kun voitti sen palakinnon”. Siinä on niinku meikäläisen meriitit!” (13.4.02, Nosturi, Helsinki)
”Tupakkapaikalla käynyt Antti kertoi paikallisen yleisön edustajan kertoneen, että biisini kuulostavat radiossa paljon paremmilta, ja että Popeda on paljon kovempi bändi. Pate Mustajärvikin ottaa yleisönsä eikä ole tyhmän näköisesti heiluva hippi. En väitä vastaan. Popeda on ehkä Suomen kovin livebändi.
Juuri parhaillaan Antti tosin kertoo löytäneensä tupakkapaikalta myös keikkaa kehunutta jengiä. Kaikki ovat kuitenkin olleet poikkeuksetta sitä mieltä, että minun pitäisi leikata tukkani.
En leikkaa.” (26.11.2011, Anssi kommentoi Facebookiin Leppävirran Vesileppiksen keikan jälkeen)
”Äskettäin esittämässäni kappaleessa unohdin joitakin sanoja. Mutta mä voin luvata, että ne ei varmaankaan ollu viimeiset sanat mitä mä unohdan tänä iltana. Tänään osoittautu tossa aikaisemmin päivällä, että mä oon unohtanu jotain muutakin, aika tärkeetä. Kävin kirjakaupassa ostamassa erittäin hienon kirjan. Se oli kuvakirja viiskytluvun Cadillac-autoista. Mä olin erittäin tohkeissani, se oli pakko saada. Menin kassalle ja aattelin tehneeni hyvätkin kaupat. Sit jossain vaiheessa niinku muistin, että Suomessahan vaihtu toi valuutta tossa vuodenvaihteessa, ett ne kaupat ei ehkä ollutkaan ihan niin hyvät. Hintalapussa luki 143 – se oli aika arvokas nide.” (14.6.02, Tulisuudelma, Vantaa)
”Olkaa varovaisia kun tänä iltana sytyttelette niitä kokkojanne, pienikin kipinä voi aiheuttaa räjähdysmäisen metsäpalon!” (Anssi juhannuskeikalla rankkasateessa, 21.6.02, Himos Festival, Jämsä)
”Tänä aamuna ku mä lähdin himasta, niin siellä oli jo miinus yks pakkasta. Rupee olemaan jo aika kylmä.” (Anssin aasinsilta kappaleeseen Huuto, 13.11.2009, Virgin Oil Co., Helsinki)
”Elämä tien päällä on vähän sellaista, että aika monta kertaa voi päivän päättyessä todeta, että taas ollaan yhtä kokemusta köyhempiä.” (20.7.02, Copacabana, Helsinki)
Anssin kertoman UFO-tarinan (8.10.02, Semifinal, Helsinki) löydät Faktaa!-osiosta.
* * *
Kaksi sisarta -laulun levytetyssä versiossa saadaan ryöstösaaliiksi ”joulupalloja ja pilkkihaalareita”. Keikkaversioissa ryöstösaalis poikkeaa välillä virallisesta versiosta ja niinpä ryöstösaaliina on ollut muun muassa
”pilkkihaalareita ja joulupalloja ja sukset” (11.10.2001, JM-klubi, Helsinki),
”joulupalloja ja pilkkihaalareita ja pihatonttu” (25.10.01, Pakkahuone, Tampere),
”joulupalloja ja pilkkihaalareita ja ovikiila” (16.11.01, Club Feenix, Turku) ja
”Red Bullia ja ratsupiiska” (13.4.02, Nosturi, Helsinki)
Myös esimerkiksi ”herkkukirjan” ja ”lajitelman erilaisia väriliituja” esiintymisestä Kaksi sisarta -biisin keikkaversioissa kiertää huhuja.
”Aina silloin tällöin laulan joulupallojen ja pilkkihaalareiden sekaan muutakin roinaa; mitä nyt milloinkin tulee mieleen. Viimeksi taisin laulaa ryöstösaaliiksi Wunderbaumit…” (9/01)
”tamponeja ja nippusiteitä” (24.2.06, Amarillo, Vaasa)
”liimaa ja sytytystulppia” (3.3.06, Tulisuudelma, Vantaa)
”lähes täydelliset palomiehen varusteet” (18.3.06, Kivitippu, Lappajärvi)
”kolmen kilon säkkiä leppäpurua savustukseen” (13.11.2009, Virgin Oil Co., Helsinki)
”akkuvettä ja mineraalitärpättiä” (25.11.2009, Järvenpää-talo, Järvenpää)
”300 metriä maalarinteippiä” (27.11.2009, Seurahuone, Huittinen)
* * *
Pukeutuminen on tärkeä aihe Anssin kaltaiselle tyyli-ikonille:
”Mull on uudet housut.” (Anssi keikallaan Helsingin Nosturissa 13.4.02)
”Mull on jalassa ihan uudet kengät!” (Springsteen-tribuuttikeikalla Vantaalla 29.3.03 tullessaan lavalle)
”Just huomattiin tämmönen pikku kömmähdys, mull ei oo biisilistaa, onks kellään? Sitäpaitsi mulla piti olla jalassa paljon hienommat kengät, mä unohdin nekin tonne bussiin.” (26.9.03, Sibeliustalo, Lahti)
”Pitäisi nähtävästi ostaa uudet farkut, nuohan ovat rikki.” (16.11.2009 blogissa Helsingin Virgin Oilin keikkaraportin kuvatekstissä)
”Mä sidon mun kengännauhan, hetki pieni.” (10.12.2011, Kuoppanummen koulukeskus, Nummela, vauhdikkaan Kaveria ei jätetä -biisin jälkeen)
”Pitkät kalsarit ja villasukat, erittäin hot!” (15.12.2011 Helsingin Club Liberte, Anssin selitys kuumalle tunnelmalle)
”Tiiättekö mitä on olla kaukaa viisas? Mä riisuin tuol takahuoneessa pitkät kalsarit. Tää ois ollut ihan erilainen keikka muuten.” (22.2.2013 Vantaan Silkkiklubi)
Anssin manageri koputtelee jo ovelle ja pyydän Anssia vielä nopeasti kertomaan jonkun ”lentävän lauseen”, mikä auttaa raskaanakin päivänä kulkemaan elämässä eteenpäin. Hän on hetken hiljaa ja toteaa ettei mitään erityistä mottoa ole, mutta lopulta mieleen juolahtaa yksi: – Ensin housut jalasta, sitten kengät. (SuPer–lehden haastattelusta marraskuu 2002)
”Tavoite elämässä: Oppia että, ensin housut ja SITTEN VASTA kengät.” (Ville Kela henkilöesittelyssään Pekan ja Suden muinaisilla kotisivuilla)
Anssi esittelee bändinsä Helsingin Bottalla 22.8.2013: ”Kitarassa Tuomas Wäinölä. Tuomaksel on uudet byysat!” (Tuomas kääntyy ja ketkuttaa peppuaan, yleisö riemuitsee.) ”Bassossa Antti Karisalmi. Antil on vanhat byysat.” (Antti nostelee koipiaan pahoittelevan näköisenä.) ”Koskettimet Saara Metsberg. Saara tulee vihaamaan mua, mutta… Saaralla on tänään syntymäpäivä!” (Anssi virittää Paljon onnea -laulun, johon yleisö liittyy. Saara mutisee mikrofoniinsa.) ”Rummuissa Ville Kela. Villen synttärit on tammikuussa.” (Ville tuulettaa rumpukapulalla.)
* * *
Anssin bändi on tunnettu muuntautumiskyvystään:
”Meill on teknisiä ongelmia: bassarin pedaali meni poikki! No, mä voin vaikka käyttää tilaisuuden hyväkseni esitelläkseni tän yhtyeen lavalla. Tänä iltana meillä on suuri kunnia saada basson varteen itse Julio Iglesias! Vielä harvinaisemmaks tän tapahtuman tekee se, että rummuissa meillä on Enrique Iglesias! Enriquen laulu tulee nauhalta. Niinku mun spiikitki. Kitarassa meillä on tänä iltana Raimo Vistbacka! Kosketinsoittimissa on toinen Raimo Vistbacka! (Joku huutaa: ”Kuka sää oot?”) Joo, itse henkilökohtaisesti olen Anssi Kela.” (13.11.2009, Virgin Oil Co., Helsinki)
* * *
Anssin legendaariset kiitospuheet Emma-gaalassa (9.3.02, Kulttuuritalo, Helsinki)
Anssin saatua Emman sarjassa vuoden pop/rock-tulokas: ”Kiitoksia! Ööö, mulla ei oo tietenkään mitään sanottavaa niinku et tota – muutenkaan… Lyhyestä virsi kaunis, tattis!”
Anssin saatua vuoden debyyttialbumin Emman: ”Kiitoksia. Tulin taas.”
Anssin saatua yleisöäänestyksen perusteella jaetun Emman sarjassa vuoden kotimainen artisti: ”Kiitoksia. Edellisestä Emmasta onkin jo vähän aikaa. Tota, tää on tietysti se Emma, mikä on ehkä kaikista siisteintä voittaa et… sydämelliset tattikset kaikille!”
Anssin saatua vuoden myydyimmän albumin Emman: ”Kiitoksia. Tää niinku mun ramppaaminen täällä rupes käymään vähä noloks, mä otin Kärkkärin <= Anssin bändin basisti Antti Karisalmi> mukaan, mä näytän vähän paikkoja sillekkin. Asko, ole hyvä! Kiitoksia.”
Anssi kommentoi edellisiä:
”- Emma-gaalassa oli kyllä melko kaoottista. Olin vain siellä takahuoneessa ja juttelin kaikkien tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa. Kuvaussihteeri tuli sitten välillä nykimään hihasta, että ”sinun pitäisi tulla lavalle noutamaan palkintoa.
– Ihan rehellisesti sanoen en ollut miettinyt kiitospuheita sekuntiakaan. Olin ihan paniikissa lavalle, kun tajusin, että tässähän pitäisi varmaan kiitellä puolta maapalloa. Siellä minä sitten toikkaroin lavalla enkä saanut mitään järkevää suustani. No, onnistuinpas taas nolaamaan itseni oikein kunnolla. Eihän se mitään uutta ole!
– Okei, kyllä mä osasin odottaa, että joku palkinto voisi minullekin kolahtaa, mutta kaikki keskittyminen tähtäsi siihen soittamiseen. Se vei ajatukset jotenkin ihan totaalisesti.” (SoneraPlazan haastattelusta 19.3.02)
Emma-gaala on Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry.:n järjestämä musiikkialan tapahtuma, jossa palkitaan kunkin vuoden menestyneimmät taiteilijat ja alan ammattilaiset.
* * *
Näin Anssin bändin kosketinsoittaja Saara Metsberg laski kymmeneen Iisalmen keikan 12.7.02 soundcheckissä:
”Yyteri, kaakao, kolhoosi, ?, viikuna, Kuusamo , ?, kaapeli, yya-sopimus, kyykäärme.”
(sanoista muodostuu siis numerot yhdestä kymmeneen eli yyteri = yksi, kaakao = kaksi jne.; lukusanoja neljä ja seitsemän ei ole pystytty selvittämään, Saarakaan ei niitä muistanut, joten niiden kohdalla on kysymysmerkki)
* * *
Kohtaamisia keikkaraporteissa:
”On mitä mainioin kevätsää ja Ville väittää
”Keikan jälkeen jäämme alueelle viettämään iltaa. Seuraa eräs elämäni kohokohdista: seisoskelen artistien ravintolateltassa kun näen pitkän miehen lähestyvän minua. Sehän on itse Iso D! Danny kävelee suoraan luokseni, ojentaa kätensä ja sanoo: ”Sinä taidat olla Anssi.” Minä pidän pokerin ja vastaan: ”Sinä taidat olla Danny.” (keikkaraportista Raumanmeren juhannus 22.6.02)
* * *
Lopullisen totuuden kuulee lasten suusta:
”Anssi on kingi!” (noin seitsemänvuotias poika itse tekemässään kyltissään, 22.3.02, Sibeliustalo, Lahti)
”Isi, se jaksaa vieläkin!” (pikkutyttö, kun Anssi bändeineen palasi lavalle taputusten jälkeen, 5.7.02, Hullun Mylly, Kemi)
”Mummo, se vaihtoi taas kitaraa” (viisivuotias poika Kuopion keikalla 29.9.03 Savon Sanomien 1.10.03 mukaan)