Biisilista

Biisilistasta löydät aakkosjärjestyksessä kaikki Anssin soolourallaan julkaisemat kappaleet. Uusin lisätty biisi on Jotain on poissa (9/2018). Sanoitukset avautuvat kappaleen nimeä klikkaamalla. Muita Anssin keikoillaan esittämiä kappaleita löydät Pekan ja Suden julkaisuista ja covereista.

1972

Julkaistu albumilla Suuria kuvioita elokuussa 2003.

Näin Anssi esitteli kappaleen Studioraportti 4:ssaan 7.7.03: ”Tuorein levyn kappaleista; kirjoitin sen toukokuun lopussa toipuessani selkäleikkauksesta. Biisi kertoo luokkakokouksesta ja vanhojen kavereiden tapaamisesta vuosien jälkeen. Teema on siis sama kuin Mikan faijan BMW:ssä, mutta näkökulma erilainen ja hieman vähemmän dramaattinen. Tällä kertaa kukaan ei ainakaan kuole…

Musiikillisesti 1972 on silkkaa stadionrokkia Bryan Adamsin tyyliin! Tajusin biisiä kirjoittaessani, että Suomessa on ainakin yksi yhtye, joka tietää miten tämä pitää soittaa. Otin yhteyttä Lasse Kurkeen ja tiedustelin mahdollisuutta saada Lemonator säestämään minua. Lasse innostui välittömästi ja muidenkin sitrusmiesten ollessa juonessa mukana, kokoonnuimme kesäkuussa Soundtrack-studioon soittamaan ja laulamaan. Lopputulos on vähintään erinomainen ja biisi on näillä näkymin albumin seuraava sinkkulohkaisu.”

Anssi kertoo blogissaan 4.8.2011 tuotantonsa omista suosikeista: ”Lyömätön livebiisi. Lemonatorin kanssa äänitetty alkuperäisversiokin kuulostaa edelleen relevantilta. Tämäkin kuuluu niihin kappaleisiin, joiden olen tiennyt jo etukäteen olevan hitti. Sävellys on tarttuva (C-osa itse asiassa omaperäinenkin) ja sanoituksen henkilögalleriasta moni varmasti tunnistaa itselleen tuttuja hahmoja. Klamydian Vesku Jokinen sanoi minulle kerran, että hänen kirjoissaan tämä on suomalaisten rock-biisien kaikkien aikojen top kympissä. Biisin nimi on ehkä huonoimpani ikinä. Kukaan ei ikinä muista sitä oikein.”

AAMU

Julkaistu albumilla Aukio syyskuussa 2009. Aukio-albumista on julkaistu myös kappaleiden demoversiot, jotka olivat myynnissä Equal Dreams -nettikaupassa.

Anssi kertoo blogissaan 4.8.2011 oman tuotantonsa suosikkibiiseistä: ”Tästä tuli tosi onnistunut. Olen suuri hittibiisien ystävä, ja Aamu täyttää mielestäni tarvittavat kriteerit. Musiikillisesti kappale nyökkää amerikkalaisen areenarokin suuntaan: soinnissa on hiukan E-Street Bandia ja myös jonkinlaista AOR-kasvustoa puskee betonin läpi. Biisin julkaisun aikoihin sain kuulla kitarariffin olevan kopio ties kuinka monesta kappaleesta, mutta en minä siinä yrittänytkään keksiä pyörää uudestaan. Bändi soittaa hyvin: soundi on miellyttävän ilmava, kertosäkeistötkään eivät muodosta tunkkaista radiorock-vallia, niihin on maltettu jättää happea.

Pidän myös siitä, että Aamu on duuribiisi. Vaikka eipä Aamukaan sanoituksensa puolesta ole mitenkään erityisen hyväntuulinen. Se on osa suurempaa Aukio-kokonaisuutta; tarinaa, joka on lopulta hyvinkin traaginen. Aamulla kaikki on kuitenkin vielä kohtuullisen hyvin.

Mainittakoon vielä sekin, että tiettävästi valkoisten tulppaanien kysyntä nousi merkittävästi Aamun alettua soida radioissa.”

ALBIN STENMAN

Julkaistu albumilla Aukio syyskuussa 2009. Aukio-albumista on julkaistu myös kappaleiden demoversiot, jotka olivat myynnissä Equal Dreams -nettikaupassa.

Keikoillaan Anssi on silloin tällöin kertonut yleisölleen hyytävän tarinan liittyen Albin Stenman -biisiin. Aukio-albumilla Albin Stenmanin kerrotaan olleen kaivosmies, joka menehtyi suuressa kaivosonnettomuudessa. Joitakin aikoja kappaleen kirjoittamisen jälkeen Anssi oli tavannut sukulaisiaan, joista eräs oli tullut kyselemään, onko Anssi kuullut Arvi Stenmanista ja levylaulaja oli pudistellut päätään. Arvi oli Anssin isoisän isä ja sattumalta hän menehtyi tunnelityömaan onnettomuudessa…

Anssi kertoo blogissaan 20.7.2011 Aukio-albumista: ”Kirjoitin tuon albumin kappaleet tiiviissä periodissa, syksyllä 2008. Koska tekeillä oli konseptialbumi, niin olin laatinut etukäteen eräänlaisen käsikirjoituksen, jonka perusteella tein yksittäisiä biisejä. Sävelsin ja sanoitin tarinaa kronologisessa järjestyksessä: aloitin alusta ja lähdin etenemään loppua kohti.”

AUKIO

Julkaistu albumilla Aukio syyskuussa 2009.

Aukio-kappale päättää nimeään kantavan konseptialbumin. Se on kuin viimeinen sivu kaivosmiehen tarinassa ja vihelletty teemasävel sitoo sen yhteen albumin kakkosbiisin Uni kanssa, johon Aukio on tavallaan jatkoa.

Anssi kertoo blogissaan 20.7.2011 Aukio-albumista: ”Kirjoitin tuon albumin kappaleet tiiviissä periodissa, syksyllä 2008. Koska tekeillä oli konseptialbumi, niin olin laatinut etukäteen eräänlaisen käsikirjoituksen, jonka perusteella tein yksittäisiä biisejä. Sävelsin ja sanoitin tarinaa kronologisessa järjestyksessä: aloitin alusta ja lähdin etenemään loppua kohti.”

ENSILUMI

Julkaistu albumilla Rakkaus on murhaa lokakuussa 2005.

Näin Anssi esitteli kappaleen Studioraportti 4:ssaan 7.7.03: ”Ensilumi muodostaa yhdessä Sormuksen kanssa tietynlaisen temaattisen kokonaisuuden ja kappale voidaankin nähdä Sormuksen tapahtumien jälkipyykin pesemisenä. Jälleen tunnelmakuvaus, tällä kertaa yhden yön tapahtumista aviopuolisoiden selvitellessä välejään. Teksti on hyvin Carver-vaikutteinen sisältäen jopa pari lainausta hänen runoistaan. Biisi on äänitetty ja miksattu kotistudiossa ja musiikillisesti ainakin minun on hivenen vaikea asettaa sitä mihinkään selkeään kategoriaan. Melko kevyttä ja ilmavaa tämäkin, mutta tunnelma on Sormusta kiihkeämpi.”

ESKO RIIHELÄN PAINAJAINEN

Julkaistu albumilla Nummela maaliskuussa 2001.

Tämä kappale oli mukana sillä viiden biisin demolla, jota Anssi Pekan ja Suden hajoamisen jälkeen tarjosi levy-yhtiölle. Nummela-albumilla oleva versio on juuri kyseinen demoversio, jonka Anssi äänitti kotonaan. Esko Riihelä on liikenneohjelmistaan tunnettu radiotoimittaja, mutta biisi ei liity mitenkään häneen. Se oli vain kappaleen työnimi, joka jäi laulun lopulliseksi nimeksi.

Esko Riihelän painajainen on Nummela-albumin biiseistä ensimmäisenä valmistunut. Kirjassa ”Nummela – erään albumin anatomia” Anssi kutsuu tätä laulua ”elämänsä ensimmäiseksi lauluksi”. Sillä hän viittaa siihen, että niihin aikoihin hänen tapansa kirjoittaa lauluja muuttui totaalisesti. Muun muassa kielikuvat ja kielellinen kikkailu lensivät romukoppaan. Anssi alkoi kirjoittaa ”oikeista ihmisistä ja oikeista asioista niiden oikeilla nimillä”.

Anssilta kysytään: ”…kun siinä on kohta: ”liekit kannoillaan, Ville Matildan”, niin millä soittimella ne 4 plimpsahdusta on soitettu.” Anssi vastaa: ””Neljä plimpsahdusta” soitin lap-steel -kitaralla. Lap-steelilla on soitettu myös kappaleen ”teema”, jota kuullaan esim. introssa, sekä lopun soolo-osuus.”

FAIJAN HAAMU

Julkaistu albumilla Suuria kuvioita elokuussa 2003. Vuonna 2011 Equal Dreams –nettikaupassa oli myynnissä myös Faijan haamu -ep, jossa oli neljä studioversiota, jotka Anssi väsäsi alusta loppuun ennen albumiversion tekemistä.

Laulu valmistui toukokuussa 2001. Ensiesitys keikalla Laihialla 2.6.2001 akustisena versiona ja bändiversiona Heinolassa jyrää -tapahtumassa 3.6. Sen jälkeen oli pitkään keikkojen vakio-ohjelmistoa. Pätkä tätä laulua kuultiin Punainen Lanka -tv-ohjelmassa, jonka ensiesitys oli TV2:ssa 9.10.2001.

”Tajusin vasta myöhemmin, että tässähän käsitellään asiaa, jota kaikki ihmiset pohtivat: mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Jos olisin päättänyt tehdä etukäteen niin isosta asiasta laulun, olisi varmasti tullut rimakauhu.” ”Se käsittelee hyvinkin vakavaa aihetta humoristisesta näkökulmasta ollen lähinnä kepeä ja lapsenomainen ajatusleikki. Toisinaan voi tietysti käydä niin, että kepeyttä tavoitellessaan tulee vahingossa rivien välissä herättäneeksi jotain syvällistäkin…”

Näin Anssi esitteli kappaleen Studioraportti 4:ssaan 7.7.2003: ”Albumin todellinen murheenkryyni. Olen jo pudonnut laskuista kuinka monta erilaista versiota tästä tehtiin! Oikeaa ajatusta ei meinannut löytyä, ei sitten millään. Lopulta kiikutin viimeisimmän kotistudiossa tekemäni version pohjat Jukka Immoselle, joka ryhtyi editoimaan niistä omaa näkemystään. Jukka luuppasi soittamistani rummuista erittäin ontuvan kompin ja tulos on melko härskiä kuultavaa! Versio on kieroutunut, mutta tuo albumikokonaisuuteen mukavaa vaihtelua ja muistuttaa ehkä eniten edellisen levyn soundimaailmaa. Vertailuna voitaisiin esittää, että Faijan haamu on uudelle levylle suurin piirtein samaa kuin mitä Rva Ruusunen oli Nummelalle. Albumin ainoa kappale, jossa on ns. koneistusta rumpuluuppien muodossa. Tämä levy on muilta osin huomattavasti Nummelaa orgaanisempi; kaikki on ”oikeasti” soitettua.”

Lue Anssin kuvaukset neljästä Faijan haamu -studioversiosta.

FLOWERS ON THE STEPS OF EDUSKUNTATALO

Julkaistu livealbumilla Parasta aikaa joulukuussa 2016.

Anssin ja Tuomas Wäinölän kitarabattle, joka tehtiin kevään 2016 konserttisalikiertuetta varten. Tiedossamme ei ole, miksi sillä on tuollainen nimi! Ennen edellä mainittua kiertuetta kitarabattlena soitettiin Kaatua kuin puu -kappaleen osana syntynyttä instrumentaalia. Myöhemmin nämä battlet ovat vuorotelleet keikoilla. Flowers on kulkenut biisilistoissa nimellä ”uusi battle”.

HAAVEILUA

Julkaistu albumilla Aukio syyskuussa 2009. Aukio-albumista on julkaistu myös kappaleiden demoversiot, jotka olivat myynnissä Equal Dreams -nettikaupassa.

Haaveilua on seesteinen ja sokerinen kappale kaivosmiehen tarinan keskivaiheilta.

Anssi kertoo blogissaan 20.7.2011 Aukio-albumista: ”Kirjoitin tuon albumin kappaleet tiiviissä periodissa, syksyllä 2008. Koska tekeillä oli konseptialbumi, niin olin laatinut etukäteen eräänlaisen käsikirjoituksen, jonka perusteella tein yksittäisiä biisejä. Sävelsin ja sanoitin tarinaa kronologisessa järjestyksessä: aloitin alusta ja lähdin etenemään loppua kohti.”

HAKANIEMEN HARMAA MIES

Julkaistu albumilla Rakkaus on murhaa lokakuussa 2005.

Laulu syntyi alkuvuodesta 2003. ”Tajusin biisiä tehdessäni, että tämä kuulostaa NIIN anssikelalta… Musiikillisesti kuljetaan siis tuttuja singer/songwriter -polkuja. Nummelalta vertailukohtana voitaisiin pitää vaikkapa Kaunotarta ja Basistia, uudemmista kappaleista Lähellä sua -biisin voi huoletta niputtaa samaan kategoriaan. Kappaleen teksti kertoo kävelystä Helsingin keskustassa varhain juhannuspäivän aamuna, jolloin tyhjässä kaupungissa voi tapahtua aavemaisia asioita…”

Biisiteksti on saanut inspiraationsa siitä, että Anssin kaverit kertoivat Hakaniemen nurkilla liikkuneesta miehestä, jonka iho oli lyijynharmaa. Hän itse ei ole miestä koskaan nähnyt.

Hakaniemen harmaa mies oli alun perin ehdolla Suuria kuvioita -albumille, mutta jätettiin viime vaiheessa pois.

HARHAA

Julkaistu albumilla Nummela maaliskuussa 2001.

Harhaa oli alun perin julkaisematon Pekan ja Suden kappale (tämä versio julkaistu sittemmin Pekan ja Suden Rannalla-kokoelmalla 2002), johon Anssi syksyllä 1999 teki uuden tekstin. ”Jätin kertosäkeen ennalleen ja lähestyin säkeistöjä tällä kertaa arkisen realismin hengessä. Kirjoitin kappaleen kuin pieneksi episodielokuvaksi. Kolme lyhyttä tarinaa. Kaikkia yhdistää pakokeinojen etsiminen ahdistavasta todellisuudesta.” Tässä tekstiversiossa oli mukana alun perin neljäskin säkeistö, joka karkasi turhan kauas todellisuudesta. Säkeistö on luettavissa kirjasta ”Nummela – erään albumin anatomia”.

Levyä äänittäessään Anssille juolahti mieleen, että tämähän on duettobiisi. Niinpä hän pyysi ja sai Anna Kuoppamäen (tunnettu muun muassa Wilma-yhtyeestään) mukaan laulamaan. Anssi oli lopputulokseen erittäin tyytyväinen: ”Annan läsnäolo vie biisin jonnekin aivan muualle kuin mihin se yksin minun laulamanani olisi päässyt.” Teho Majamäki soittaa kappaleella vibrafonia. Laululle on tarkoituksella äänitetty vinyylilevyn rätinää luomaan tunnelmaa.

”Minä näen kaikkien Harhaa-biisin hahmojen asuvan samassa kerrostalossa. Säkeistöissä ikään kuin siirrytään huoneistosta toiseen. Ja eiköhän se Ruususen rouvakin asu siinä samassa talossa…” Harhaa on kuultu keikoilla harvoin, koska Anssin mukaan sen esittäminen vaatii aivan erityisen tunnelman. Toisaalta hän on todennut, että ”minut on yleensä helppoa taivutella soittamaan Harhaa”. Vuonna 2014 Anssi alkoi jopa esittää kappaletta soolona kitaransa kanssa.

HUOMAATKO MITÄ SAIT AIKAAN

Julkaistu albumilla Nostalgiaa toukokuussa 2015.

Biisin teko lähti säkeistöjen rytmiraidasta, joka on Princen suuntaan nyökkäävä. Kappaletta ei ole esitetty livenä.

HUONEESSA

Julkaistu albumilla Rakkaus on murhaa lokakuussa 2005.

Tämä haikeankaunis balladi sai ensiesityksensä Sellosalissa 19.3.2004 ja sitä on soitettu keikoilla melkoisen harvoin. Harhaa.comin keikkaraportissa biisiä on ensikuulemalta kuvattu näin: ”Sanoilla ”Aurinko paistaa huoneeseen” alkanut kappale on ehdottomasti yksi Anssin riipaisevimmista biiseistä ikinä ja uusi osoitus terävästä biisikynästä. Surullisen kaunis rakkauslaulu, jonka ei soisi joutuvan minkäänlaisen riepottelun kohteeksi.”

HUUTO

Julkaistu albumilla Aukio syyskuussa 2009.

Anssi kertoo blogissaan: ”Tein tuon kappaleen vasta muiden Aukion kipaleitten jälkeen, koska kävi selväksi, että tarinan kannalta alkuun tarvittiin laulu, joka kertoi hiukan enemmän päähenkilöstä, epäonnisesta kaivosmiehestä.”

Muista Aukio-levyn kappaleista on tehty ennen varsinaisia äänityksiä demoversiot, mutta tästä kappaleesta ei sellaista tunneta.

IHME

Julkaistu albumilla Aukio syyskuussa 2009.

Anssi kertoo blogissaan 4.8.2011 omista suosikeista tuotannossaan: ”Väittäisin tämän kappaleen (Loukussa) – kuten myös Aukio-albumilla tätä seuranneen Ihmeen – olevan hienointa säveltämääni musiikkia. Loukussa on osa temaattista kokonaisuutta. Niinpä se ei toimi kovin hyvin yksittäisenä tekstinä, irroitettuna isommasta tarinasta. Joko se tai Ihme oli kuitenkin pakko nostaa mukaan tälle listalle, olen niihin niin tyytyväinen. Näitä biisejä tehdessäni en ajatellut hetkeäkään, että ne tulisivat koskaan soimaan radiossa. Minusta on hienoa tehdä hittejä, mutta välillä on aivan yhtä hienoa tehdä myös jotain hiukan hämärämpää.”

ILMAN SUA

Julkaistu albumilla Anssi Kela maaliskuussa 2013.

Anssi kertoo blogissaan näin:”Esimerkki siitä miten pienestä biisi saattaa lähteä liikkeelle: keskustelin Facebookissa Aki Yrjänän kanssa. En enää muista aihetta, luultavasti pallottelimme vain jonninjoutavia sukkeluuksia, kuten ihmisillä on Facebookissa tapana. Yksi kommenteista (saattoi olla minun, saattoi olla Akin) joka tapauksessa kuului: ”Joka päivä on torstai”. Heti, kun näin nuo sanat kommenttikentässä, niin tuli sellainen fiilis, että tuossa lepää biisi. Tein muistiinpanon puhelimeeni.

Vierähti yli vuosi ennen kuin sanat löysivät paikkansa. Katselin työhuoneeni ikkunasta kuinka naapurin kissa kiipesi pihallani olevaan omenapuuhun. Otin palan paperia ja kirjoitin: ”Kissa kiipee omenapuuhun”. Ensimmäinen rivi. Aloin kirjoittaa laulua miehestä, joka nujerrettuna nuolee riippumatossa haavojaan kykenemättä mihinkään muuhun kuin kissan ja pilvien tarkkailemiseen. Joutilaisuutta, joka ei perustu omaan valintaan, vaan siihen, että päälle on langennut jotain niin raskasta, ettei voi liikkua. Tila, jossa jokainen päivä tuntuu torstailta. Tarkemmin ajateltuani korjasin torstain tiistaiksi. Se on pahempi kuin torstai, joka pitää jo sisällään pienen lupauksen viikonlopun saapumisesta. Tiistai on viikon ankein päivä. Maanantaikin on sentään aina uuden alku, Aku Ankka tulee puolestaan keskiviikkona. Tiistaina ei ole mitään.

Jätin tarkoituksella mainitsematta mikä on ajanut kertojamme tällaiseen lähes katatoniseen tilaan. Onko kyseessä vain parisuhteen päättyminen, vai jotain vielä traagisempaa? En halunnut kirjoittaa sitä sen tarkemmin, olotilan kuvailu sai riittää. Varmasti useimmat tietävät millaista tunnelmaa tarkoitan: sellaista mistä nouseminen ei tunnu mahdolliselta, mutta jotenkin silti aina ponnistamme takaisin jaloillemme.

Musiikillisesti Ilman sua oli levyn haastavimpia tekeleitä.” Tutustu tarkemmin Ilman sua -kappaleen musiikillisiin vaikutteisiin Anssin blogissa.

Detaljina kerrottakoon, että Anssi Kela -levyn ainut huuliharpun parahdus kuullaan Ilman sua -kappaleen instrumentaalivälikkeessä!

ILVES

Julkaistu digitaalisena singlenä 20.4.2018 ja Ääriviivoja-albumilla 21.9.2018.

Anssi kertoi kappaleen synnystä Facebook-sivullaan näin: ”Minulla on usein kappaleiden tuotantoa tehdessäni jokin referenssibiisi, joka antaa tekemiselleni suunnan. Nyt tuntui hauskalta ajatukselta napata tuo referenssi omasta tuotannosta: kuuntelin ensimmäistä kertaa vuosiin Mikan faijan BMW:tä. Keskityin sen yksityiskohtiin ja koin monia ”ai niin, tuolla oli tuollainenkin juttu” -hetkiä. Poimin härskisti elementtejä uuteen biisiini. Kai nyt sentään itseltään on laillista varastaa?”

Lopputuloksesta Anssi lupaa seuraavaa: ”Kun kuulette sen, niin ette voi erehtyä esittäjästä. Akustista kitaraa, vanhanaikaista hiphop-biittiä, synkeää tarinankerrontaa, huuliharppua — kaikki ns. klassiset anssikela -elementit ovat läsnä. Ilves kuulostaa ja tuntuu omaltani: joltain sellaiselta, jota kukaan muu ei tekisi. Aikanaan Mikan faijan BMW poikkesi kaikesta muusta tarjonnasta ja kuulosti raikkaalta. Minulla on nyt samanlainen fiilis tämän uuden laulun suhteen.”

Syyskuussa 2018 Anssi tarinoi biisin taustasta SuomiPopin haastattelussa näin:
”Mulla oli ihan selkeesti ajatus siitä, mistä haluan kirjoittaa kappaleen. Se aihe oli tähtiartistien tekemät itsemurhat, Chris Cornell ja Chester Benington oli siinä vaiheessa tuoreena muistissa. Mietin miten voi olla ihmisiä, joilla on ulkoisesti kaikki kunnossa, ne on menestyneitä ja ihmisten palvomia, ja todennäköisesti talousasiatkin ihan kunnossa ja päällisin puolin näyttäis että perhe-elämäkin hymyilee, mutta välttämättä kukaan ei näe mitä siellä kuoren alla on, että sisällä voi olla jokin niin pahasti rikki, että se ajaa tommosiin tekoihin. Oli vielä ikävä piste i:n päälle, että samana päivänä kun Ilves julkaistiin, julkaistiin myös tieto AVICII:n kuolemasta.”

”Musiikillisesti Ilves lähti tribuuttina Tom Pettylle, joka on mulle todella iso sankari ja halusin kirjoittaa samantyylisen biisin. Mary Jane’s Last Dance on yks mun yksi suosikki Tom Pettyn tuotannosta. Jos Ilvestä ja sitä kuuntelee rinnakkain, niin ehkä huomaa, että niissä on jotain samaa.”

”Tottakai mä ammensin sinne pieniä detaljeja omista kouluajoista. Uskon että useimmat meistä tuntee jonkun Ilveksen tai ehkä kokee itse olleensa Ilves kouluaikoina, että silleen tuttu hahmo, josta oli siinä mielessä helppo kirjoittaa. Mutta ei perustu sillä tavalla tositapahtumiin, että mulla ei ole elävää esikuvaa sille olemassa.”

INSOMNIA

Julkaistu albumilla Rakkaus on murhaa lokakuussa 2005.

Insomnia oli mukana sillä viiden biisin demolla, jota Anssi Pekan ja Suden hajoamisen jälkeen tarjosi levy-yhtiölle. Laulu oli pitkään tulossa Nummela-albumille, mutta levynteon loppuvaiheessa valmistunut Nummela-biisi syrjäytti sen. Kappaleessa on käytetty Pekan ja Suden Levoton-kappaleen kertosäkeistön melodiaa. Kappaleen julkaisemattomassa studioversiossa kuullaan vibrafonia ja udua.

Esitetty livenä aluksi vain harvoin: vuosina 2001 ja 2002 tiettävästi vain Juttutuvassa Helsingissä 11.7.2001, Tapiola Garden Night Clubissa Espoossa 9.6.2002 ja akustisella soolokeikalla Helsingin Semifinalissa 8.10.2002. Syksyn 2003 kiertueella kuultu muutaman kerran, mm. Tavastialla 30.10.2003. Bändiversion ensiesitys kuultiin Hämeenlinnassa 13.11.2003. Rakkaus on murhaa -levyn julkaisun jälkeen kappaletta soitettiin keikoilla useinkin.

”Biisi kertoo öisestä valvomisesta.” Osa Insomnian sanoituksesta on peräisin Pekan ja Suden aikaisesta Tuulet-kappaleesta.

Anssi kertoo studioraportissaan 14.7.2005: ”Insomniakaan ei jousien lisäksi vaatinut kummempia jumppaliikkeitä. Soitin ensin rummut, akustisen kitaran ja basson. Rytmiraidan kanssa innostuimme Jukan kanssa hiukan hassuttelemaan muisteltuamme miten aikanaan soittelin Kahteen sisareen mm. lusikoita ja tupakansytytintä. Niinpä kiertelimme ympäri studiota miettien mistä voisi lähteä kivoja ääniä ja paukutellen kaikkea käteen osuvaa. Kilkuttelin biisiin loppujen lopuksi viinipulloja, raavin tulitikkuja ja loihdin vesikanisterista tablarumpu -tyyppistä rytmiikkaa. Näitä yhdisteltiin soittamiini rumpuihin ja lopputuloksena oli mukavan orgaaninen meininki. Insomniahan on jo vanha biisi, joka ei päässyt aikanaan Nummelalle eikä myöhemmin Suuria kuvioita -levyllekään. Saapa nähdä miten tällä kertaa käy. Kelly varmaankin heittäytyy fyysiseksi mikäli tiputan kappaleen jälleen albumilta – onhan kyseessä hänen mielestään minun paras biisini.”

JENNIFER ANISTON

Julkaistu albumilla Rakkaus on murhaa lokakuussa 2005.

Anssi kertoo studioraportissaan 14.7.2005: ”Käytin ajan tekemällä pari uutta rallia. (toim.huom. huhti-toukokuu 2005) Toisesta tuli nopea ja rokkaavakin kappale nimeltä Jennifer Aniston. Kun Jukalla (Immonen, tuottaja) oli vihdoin pari päivää aikaa minulle, halusin välittömästi tarttua tähän uuteen biisiin. Tällä kertaa kuitenkin tilasin studioon ihan virallisen rumpalin – tuumasin, että hennot ranteeni eivät kestäisi teoksen rynkyttävää tempoa. Kelly Ketonen olikin mies paikallaan ja soitti mallikkaasti osuutensa nopeasti sisään.”

”Kaikki kitarat oli soitettu, mutta säkeistöt tuntuivat yhä kaipaavan vielä jotain. Päähäni pälkähti lähteä takomaan flyygeliä, ja kas – welcome to the 80´s! Mahtavaa Boys of Summerin mieleentuovaa kilkutusta! Biisi onnistui muutenkin kerrassaan mainiosti. Kulkeva rokkikipale, joka kieltämättä metsästelee samoilla mailla 1972:n kanssa – jopa tekstinsä puolesta. Lopukkeen vokaalirevityksissä tavoittelin puolestaan jo Bruce Dickinsonin reviirejä! Arvelisin lopputuloksen olevan yksi tulevan albumin kulmakiviä.”

JOKI

Julkaistu albumilla Rakkaus on murhaa lokakuussa 2005.

Anssi kertoo blogissaan 4.8.2011 omista suosikeista tuotannossaan: ”Musiikillisesti Joki on tietysti selkeä Springsteen-pastissi: ei tarvitse olla mikään Mozart huomatakseen yhteyden She’s The Onen sointuarpeggioiden kanssa. Sen sijaan tajusin vasta albumin julkaisun jälkeen toisen Springsteen yhteyden – sen jonka saa kun kääntää kappaleen nimen englanniksi…

Pidän kovasti myös biisin siitä kohdasta, joka ei kuulosta Springsteenilta: toisen kertosäkeistön jälkeen tulevasta suvannosta, joka kuvaa mielestäni mainiosti virtaavaa vettä ja kuluvaa aikaa.

Jokihan ei tietenkään ole laulun aiheena sieltä kaikkein tuoreimmasta päästä. Kliseistä on kuitenkin tullut kliseitä etupäässä siksi, että ne ovat hyviä. Minähän en kliseitä pelkää! Tekstiin onnistuin joka tapauksessa ahtamaan kolmen sukupolven tarinat vajaaseen viiteen minuuttiin.

Jokea ei ole juurikaan esitetty livenä. Tämä johtuu siitä, että sitä ei voi vain vetää lonkalta, kuten monia muita kappaleitani. Joki on hankala kappale soittaa ja laulaa samanaikaisesti, sitä pitäisi oikeasti treenata.”

JOTAIN ON POISSA

Julkaistu singlenä viikkoa ennen Ääriviivoja-albumin julkaisua syyskuussa 2018.

Levyn julkaisun yhteydessä tehdyssä SuomiPopin haastattelussa Anssi kertoi kappaleen saaneensa alkunsa musiikillisista kokeiluista: ”Olin ostanut 80-luvun legendaarisen sämplerisyntikan, Emulator 2:n. Mä puuhailin sen kanssa ja hain sieltä soundeja. Aika lailla kaikki soundit, joita kuullaan tässä biisissä, on peräisin sieltä Emulatorista.”

”Musiikissa oli jotenkin sisään rakennettuna katkeransuloisuus ja haikeus, jotenkin mä kuulin sen syksyisenä. Myönnän ottaneeni vaikutteita. Yksi maailman paras biisi on Don Henleyn Boys of Summer, joka oli kuuntelussa tätä tehdessä. Tekstin ajaminen ja tietynlainen romantiikka, syksyn tuleminen ja kesän päättymisen tajuaminen, mikä on sellanen haikea tunne, joka voi olla myös symbolinen asia.”

Samoihin aikoihin, kun Anssi oli viimeistelemässä levyään, hän onnistui hankkimaan omakseen isänsä vanhan kosketinsoittimen, jota kuullaan ainakin tämän kappaleen toisen säkeistössä, jonne on soitettu korkealta menevä pianoraita.

KAATUA KUIN PUU

Julkaistu albumilla Anssi Kela maaliskuussa 2013.

Anssi kertoo kappaleesta blogissaan: ”Kaatua kuin puu on härskeintä mitä olen koskaan tehnyt. Kappale on kuvaus tyypistä, joka diggaa bailata aivan erkkinä. Sain innoituksen tekstiin Palefacen Syntyny rellestää -biisistä. Kaatua kuin puu onkin riimittelyltään nyökkäys suomiräpin suuntaan. Albumilla se muodostaa Superkuu -biisin kanssa parivaljakon, jonka puitteissa kokeilin hieman uudistaa lyyristä ilmaisuani. Vanha koira yrittää oppia uusia temppuja.

Musiikillisesti Kaatua kuin puu oli aluksi hyvin erilainen levyversioon verrattuna. Bändin kanssa soittelin sitä joillakin vuoden 2011 keikoillakin, poljento muistutti tuolloin lähinnä letkajenkkaa. Ei muistuta enää.” Lue Anssin blogista lisää siitä, miten biisi rakentui yksinkertaisen bassoriffin ympärille.

”Biisi pitää sisällään albumin ainoan kitarasoolon. Se on luonnollisesti teoksen tyylin mukainen: yliampuva.”

”Biisin valmistuttua en ollut aivan varma miten siihen pitäisi suhtautua. Oliko se pahinta mahdollista urpoutta vai suurta neroutta? Lopulta päätin sen olevan vähän kumpaakin ja laitoin kappaleen albumille.”

Levyä seuranneella kiertueella kappaleen kitarasoolon tilalle sijoitettiin lähes poikkeuksetta kitarasota, jonka Anssi kävi lavalla kitaristinsa Tuomas Wäinölän kanssa. Parhautta ei koskaan pystytty selvittämään soitannalla, vaan se tehtiin kivi-sakset-paperi-pelillä. Monilla keikoilla voittaja palkittiin kiertopokaalilla. Joskus kitarasotaan liittyi myös muita kitaristeja, esim. Marzi Nyman tai Costello Hautamäki.

KAATUNEIDEN MUISTOLLE

Julkaistu albumilla Suuria kuvioita elokuussa 2003.

Ensiesitys Levillä 4.3.2002 ja sen jälkeen kappale oli pitkään keikkojen vakio-ohjelmistoa. Teksti on muodoltaan puna-armeijan sotilaan kirje talvisodan rintamalta rakkaalleen. Anssi on kuvannut biisiä Springsteen-vaikutteiseksi.

Näin Anssi esitteli kappaleen Studioraportti 4:ssaan 7.7.2003: ”Ainoa albumin kappaleista, jossa kuullaan liveyhtyettäni. Pohjat äänitettiin Petraxissa toukokuussa 2002 yhdessä kuuden muun biisin kanssa, mutta ainoastaan Kaatuneiden muistolle pääsi maaliin. Viimeistelin biisin Jukan kanssa ja jouduimme miksaamaan ja soittelemaan uusia kitararaitoja kolmeen eri otteeseen. Lopulta albumille päätyi versio nro 2.”

KAIVOS

Julkaistu albumilla Aukio syyskuussa 2009.

Kaivos oli Aukio-albumin toinen radiosingle, toisin sanoen se oli yksi niistä harvoista kappaleista albumilla, jotka toimivat hyvin asiayhteydestään irrotettuna. Temaattisesti Kaivos liikkuu samoilla reviireillä edellisen albumin kappaleiden Jennifer Aniston ja Joki kanssa: arki pyöriikin paljon pienemmissä ympyröissä, kuin oli tarkoitus, ja unelmat uhkaavat jäädä jalkoihin.

Anssi kertoo blogissaan 20.7.2011 Aukio-albumista: ”Kirjoitin tuon albumin kappaleet tiiviissä periodissa, syksyllä 2008. Koska tekeillä oli konseptialbumi, niin olin laatinut etukäteen eräänlaisen käsikirjoituksen, jonka perusteella tein yksittäisiä biisejä. Sävelsin ja sanoitin tarinaa kronologisessa järjestyksessä: aloitin alusta ja lähdin etenemään loppua kohti.”

KAKSI SISARTA

Julkaistu albumilla Nummela maaliskuussa 2001. Jo tätä ennen, helmikuussa 2001, Kaksi sisarta julkaistiin Anssin debyyttialbumin kakkossinglenä Mikan faijan BMW:n jälkeen. Kappale sai paljon radiosoittoa, mutta myyntitilastoissa se ei noussut kahdenkymmenen myydyimmän singlen listalle.

Kappaletta inspiroi Joni Mitchellin Blue-levy. Kappaleen teksti syntyi Anssin luettua Raymond Carverin runon Hukkuneen miehen onki, erityisesti sen rivit ”Vähän myöhemmin tapasin kaksi naista. Toinen rakasti oopperaa ja toinen oli lusinut ja juoppo.” Kaksi sisarta oli mukana sillä viiden laulun demolla, jota Anssi Pekan ja Suden hajottua tarjosi levy-yhtiölle. Kappaleelle kaavailtiin aluksi tuottajaksi muun muassa Kalle Chydeniusta, mutta lopulta Anssi päätyi tuottamaan sen itse.

Kappaleelle ”soitetaan” Zippo-sytytintä eli kilautellaan sen kantta auki ja kiinni. Idea tähän syntyi sattumalta. Myös lusikoiden soittelua kuullaan kappaleen alussa. Kaksi sisarta -biitissä on yhdistetty luuppeja ja liverumpuja.

Kautta aikain Kaksi sisarta on toiminut Anssin bändin varmimpana soundcheck-kappaleena. Vuosina 2001 ja 2002 oli tavallista, että Kaksi sisarta avasi livesetin. Basisti Antti Karisalmi arvioi kappaleen toimintavarmuutta vuonna 2011 näin: ”Se kyetään soittamaan silmät sidottuina, raajat amputoituina, myrskyssä, kaatosateessa tai selällään lavalla maaten.”

KARHUSAARI

Julkaistu albumilla Rakkaus on murhaa lokakuussa 2005.

Anssi kertoo studioraportissaan 14.7.2005 Rakkaus on murhaa -levyn ensihetkistä: ”Levyttäminen alkoi virallisesti tammikuun seitsemäntenä päivänä, jolloin astuin Fried Music -studion tiloihin. Paikalla oli tuottajan ja äänittäjän ominaisuudessa myös Jukka Immonen ja ryhdyimme kuuntelemaan demoja valmiina olevista biiseistäni. Kappale nimeltä Karhusaari kuulosti houkuttelevalta, joten päätimme käydä ensimmäiseksi sen kimppuun. Mietimme hetken, että pitäisiköhän studioon hälyttää muitakin soittajia, mutta päädyimme pian lopputulokseen, että ei viitsitä. Kävelin rumpujen luokse ja aloin paukuttaa.

Soiteltuani kaksi päivää erilaisia instrumentteja, oli Karhusaari valmiina miksattavaksi. Huomasin lopputuloksen kuulostavan jotenkin niin kovin tutulta. Oivalsin: sehän kuulosti tismalleen Anssi Kelalta! Huuliharppua, filtteröityjä synapulputuksia, rautalankakitaraa… Tuntui jotenkin kiusalliselta kopioida näin suoraan Anssi Kelaa. Kunnes mieleeni juolahti, että minähän olen Anssi Kela – kaipa minulla on lupa kuulostaa itseltäni! Olin loppujen lopuksi valmiiseen tuotokseen erittäin tyytyväinen. Kiva kesäinen pop-kappale. Tuskinpa se tulee hirveästi yllättämään ketään. Tai ärsyttämään. Myönnän suoraan: Karhusaaren tarkoitus olisi soida kesän aikana mahdollisimman paljon radiossa. Syvällisemmät biisit ovat sitten erikseen.”

KASARIN LAPSI

Julkaistu Vain elämää kausi 4 päivä -kokoelmalevyllä lokakuussa 2015.

Vain elämää -tv-ohjelman formaatiin kuuluu, että artistit versioivat toistensa kappaleita. VilleGallen päivänä Anssi teki JVG:n kappaleesta Kasarin lapsi uuden version, jossa kertoo omasta musiikillisesta historiastaan. Alkuperäisestä tekstistä ei jää jäljelle paljoakaan Anssin versioon, mistä syystä se on otettu tänne listaukseen mukaan, vaikka onkin periaatteessa cover. Kappaleen levyversioon on liitetty mukaan Anssin isän, Juha Kelan, kosketinsoitinraita.

Kappaletta on esitetty paljon keikoilla Vain elämää -ohjelman tv-esityksen jälkeen. Samalla Anssi käyttää itsestään ohjelmassa tutuksi tullutta räppärinimeä Kelastinen.

KAUNOTAR JA BASISTI

Julkaistu albumilla Nummela maaliskuussa 2001.

Kaunotar ja basisti syntyi Neil Youngin uuden Silver and Gold -albumin innoittamana. Anssi teki levyltä löytyvän äänityksen mökillään Pusulassa heinäkuussa 2000. Anssin veli Ville soittaa tällä kappaleella rumpuja ja se onkin ainoa Nummela-albumin laulu, jolla Ville on mukana.

Laulussa mainittu kardaani tarkoittaa kardaaniakselia, joka on voimansiirtoon liittyvä akseli bussin alla. Bussin kardaaniin on mahdollista kusta sisäkautta lattiassa olevan huoltoluukun kautta. ”Kavereilla oli aikanaan kirkkaan keltainen keikkabussi, jonka lattiassa oli huoltoluukku. Luukun alla pyöri bussin kardaaniakseli – vetäkää itse johtopäätökset…”

Laulun nimen, Kaunotar ja basisti, Anssi keksi suihkussa. Anssi on maininnut tämän biisin yhtenä Nummela-levyn suosikkikappaleistaan.

KAVERIA EI JÄTETÄ

Julkaistu albumilla Rakkaus on murhaa lokakuussa 2005. Kappaletta kuultiin rauhallisempana versiona keikoilla jo vuoden 2004 puolella, mutta levyversion valmistuttua tempo tuplaantui.

Kaveria ei jätetä -kappaleen tekstissä on mielenkiintoinen yksityiskohta: siinä lainataan pari riviä Mikan faijan BMW:stä: ”muistatko sen Bemarin, äijällä on se vieläkin”. Tämän perusteella kappale voisi olla samaa jatkumoa Laurin, Ramin, Mikan ja ”joukon romantikon” tarinaan. Joku kaveruksista on satuttanut sydämensä ja häntä kannustetaan nousemaan sängystä ylös ja jatkamaan elämää. Ketkä kaveruksista biisissä esiintyvät? Levyversio Kaveria ei jätetä -kappaleesta loppuu Mikan faijan BMW:n alkusäveliin, mikä viitannee levylaulajan ajattelemaan tapahtumajärjestyksen.

Anssi kertoo studioraportissaan 14.7.2005: ”Karhusaaren valmistuttua Jukalla (Immonen, tuottaja) oli niin paljon muita kiireitä, että äänityksiä päästiin jatkamaan vasta maaliskuun puolella. Kuuntelimme taas biisiarsenaaliani ja lukitsimme sieltä Kaveria ei jätetä -kappaleen. Hyppäsin jälleen rumpusetin sekaan ja muutamia erilaisia komppeja kokeiltuani päädyin klassiseen disco-poljentoon, jonka kanssa ei yleensä voi mennä pahasti pieleen. Basson kanssa tulikin sitten pulmia: olisin mieluusti soittanut kompin päälle staattista bassolinjaa, hieman Michael Jacksonin Billie Jeanin tyyliin, mutta biisin sointukulku ei antanut siihen mahdollisuutta. Tuskailin näiden alapään ongelmien kanssa hyvän aikaa kunnes keksin lopulta lainata bassolinjoihin Deep Purplen Knocking At Your Back Doorin säkeistöjä – johan alkoi toimia!

Kappaleen kitarasoolon soittaminen oli sen sijaan huomattavasti vaivattomampi kokemus: Jukka painoi äänitysnappulaa ja soitin vain mitä päähäni ensimmäisenä pälkähti. Lopputulos nauratti meitä sen verran paljon, että päätimme pitää sen sellaisenaan – ensimmäinen otto! Soolon parissa viimeisessä tahdissa alkaa olla melkoista hajontaa, mutta fiilis on hyvä. Hyvä on myös soundi – kitara kuulostaa lähinnä mehiläiskuningattarelta, jolla on vaihdevuodet.”

KEVÄT TULEE

Julkaistu albumilla Anssi Kela maaliskuussa 2013. Se on vanhin albumin kappaleista, mutta julkaistu versio poikkeaa sanoitukseltaan alkuperäisestä.

Anssi kertoo blogissaan 4.2.2013 kappaleen erikoisen syntytarinan: ”Tein biisin alkuperäisen version oltuani vieraana NRJ:n suorassa radiolähetyksessä 16. maaliskuuta vuonna 2010. Minulla oli kitara mukanani ja aloitin ohjelman uhoamalla tekeväni uuden laulun kolmetuntisen lähetyksen aikana – sen päätteeksi esittäisin aikaansaannokseni. Pyysin kuulijoilta ideoita sanoitusta varten. Studion puhelin alkoikin heti hälyttää ihmisten tunkiessa linjoille ehdottelemaan aiheita. Ensimmäinen soittaja pyysi tekemään laulun keväästä. Kuulijoiden tarjoamat aiheet olivat pääosin asioita, jotka olivat tuolloin tapetilla: Turun Myllysillan notkahtaminen, Beckhamin polvileikkaus, ahtaajien lakko… Kirjoitin niitä muistilapulle.

Studion vieressä oli tyhjä huone. Sulkeuduin sinne aina juontojen välillä kitaran, kynän ja paperin kanssa. Tajusin haukanneeni todella suuren palan. Minulla ei oikeasti ollut ensimmäistäkään ideaa: en ollut varustautunut aihiolla, johon voisin helposti dumpata kuulijoilta saamiani syöttöjä. Oli vain pelottavan tyhjä paperi, päässä ei ainuttakaan säveltä. Mitä olin mennyt tekemään? Mutta kuten aina, niin alussa oli nytkin sana. Kevät. Lähdin siitä liikkeelle. Kevät tulee.

Se oli kenties elämäni hektisin kolmetuntinen. Biisinkirjoittamisen lisäksi piti osallistua myös lähetyksen tekemiseen. Ravasin studion ja tyhjän huoneeni väliä. Pulssi oli korkealla. Roiskin sanoja paperille ja yritin rämpytellä niihin kitaralla jotain tolkkua. Aina kun sain aikaiseksi pari riviä, niin minua tultiinkin jo kiskomaan mikrofonin ääreen. Mainosten ja hittimusiikin aikana ryntäsin takaisin kammiooni kuuntelemaan puhelimeni sanelimesta mitä olin edellisen tauon aikana sinne ynissyt. Ei ollut aikaa kursailla: käytin aina ensimmäiset ideat ja menin eteenpäin. Pakkaa sekoitti vielä se, että olin lupautunut esittämään lähetyksessä akustisesti pari vanhempaa biisiäni. Tunnelmasta toiseen pomppiminen oli haastavaa.

Minä kuitenkin tein sen: Kevät tulee -nimisen kappaleen. Tekstissä ei ollut mitään erityisen suurta ajatusta: Beckhamin polvea en sinne sentään laittanut, mutta notkollaan oleva silta ja tyhjät satamat olivat paikallaan. Esitin biisin lähetyksen päätteeksi ja ajattelin, että tulipahan tehtyä lisää täytettä pöytälaatikkoon. Illalla kotona kuitenkin tapailin kappaletta uudestaan. Kyllä siinä jotain oli. Ryhdyin muokkaamaan sanoitusta, oikomaan sen pahimpia kömpelyyksiä.

Lopulta Kevät tulee päätyi keikoille. Se osoittautui bändin kanssa soitettuna varsin energiseksi numeroksi. En kuitenkaan vieläkään ollut tyytyväinen tekstiin. Vaikka se olikin nyt paljon sujuvampi kuin alkuperäinen kiireessä kirjoitettu, niin minua vaivasi sanoituksen epämääräisyys: en oikeastaan itsekään tiennyt mistä se kertoi.

Niinpä roudasin rakennustelineet vielä kolmannen kerran biisin ympärille. Kertosäkeistöt olivat hyvät, ne olivat itse asiassa osuneet jo radiossa kohdalleen. Säkeistöt pistin uusiksi, jätin vain pari vanhaa riviä. Kappaleessa alkoi vihdoin olla järkeä: Kevät tulee on nyt laulu ihmisestä, joka on ajautunut seinää vasten. Kappale kuvaa räjähdysherkän tilanteen, jossa syrjään joutuminen ja näköalattomuus ovat bensaa kyteviin liekkeihin. Jotain on purkautumassa. ”Olen valmis mihin vaan”, päähenkilömme miettii.

Musiikillisesti Kevät tulee on yhdistelmä uutta ja vanhaa. Säkeistöjen konevetoinen rytmiikka nyrjähtelee ja tempoilee korostaen päähenkilön levottomuutta. Kertosäkeistöt ovat puolestaan perinteisempää, kitaravetoista rokkia. Levyä tehdessä minulla oli monien kappaleiden kohdalla selkeitä referenssibiisejä: lauluja, jotka näyttivät suuntaa omalle tekemiselle. Kevät tulee on kuitenkin referenssivapaa biisi. Ei tule mieleen selkeää yksittäistä kappaletta, johon voisin sitä verrata, tai joka olisi toiminut esikuvana. Laulun tekoprosessi oli niin epätavallinen: pienessä NRJ:n huoneessa ei ehtinyt fiilistellä muiden tekemää musiikkia ja miettiä, että yritänpä itsekin tehdä jotain tällaista. Sitä otti vain kitarasta satunnaiset soinnut ja päätti, että tämä menee näin.”

KIPINÖITÄ

Julkaistu albumilla Suuria kuvioita elokuussa 2003.

”Rauhallinen pianoballadi”, jonka Anssi teki keväällä 2002. Laulu sai kantaesityksensä Helsingin Semifinalin akustisella keikalla 8.10.2002. Sitä on vuosien mittaan soiteltu harvakseltaan pääasiassa sooloversiona pianolla. Vantaan Silkkiklubin keikalla 15.11.2014 Anssi soitti kappaleen oman muistinsa mukaan ensi kertaa akustisella kitaralla.

Näin Anssi esitteli kappaleen Studioraportti 4:ssaan 7.7.2003: ”Tein biisin alunperin Pahat pojat -elokuvaan, jonka käsikirjoitukseen teksti viittaa (itse filmiä en ole edes nähnyt). Minusta riippumattomista syistä kappale jäi kuitenkin loppumetreillä pois leffasta. Ajattelin aluksi jättää koko biisin julkaisematta liikaa elokuvaan liittyvänä, mutta se oli yksinkertaisesti liian hyvä jätettäväksi rannalle!

Laulusta oli pitkään olemassa vain ns. mies ja piano -versio, mutta juhannuksen jälkeen Hollolan Petraxissa pidetyssä sessiossa biisi sai Leri Leskisen johdolla hieman lihaa luittensa ympärille. Kokonaisuus on edelleen erittäin pienimuotoinen: akustista kitaraa, huuliharppua ja Saara Metsbergin soittama piano. Sipe vieraili studiossa soittaen viisi nuottia baritonikitaralla. Itse asiassa tätä kappaletta äänitettäessä toteutui täydellisesti alkuperäinen ideani kakkoslevyn tekemisestä: koko hoito äänitettiin ja miksattiin rennoissa tunnelmissa noin neljässä tunnissa. Näinhän sen pitäisi aina mennä!”

KISSANPÄIVÄT

Julkaistu albumilla Nummela maaliskuussa 2001.

Anssi äänitti levyltä löytyvän version mökillään Pusulassa heinäkuussa 2000. Laulu on saanut aikaan tulisia kommentteja monilta, jotka ovat laulun perusteella arvelleet Anssin suhtautuvan kissoihin vihamielisesti. Siispä on paikallaan puolustuksen puheenvuoro: ”Kissanpäivät kertoo lapsuuden loppumisesta ja viattomuuden katoamisesta. Ennen vanhaan (ehkä vielä nykyisinkin?) maaseudulla oli tapana tappaa ”ylimääräiset” kissanpennut. Laulun päähenkilöllä ei ollut lapsuudessaan tähän toimitukseen sydäntä ja nyt hän muistelee näitä aikoja ja niiden viattomuutta, helppoutta ja puhtautta – asioita, jotka nykyisin tuntuvat menetetyiltä. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että päähenkilömme olisi nykyisin jonkinlainen kissojen mestaaja! Kissat vain nousevat mieleen muistoina kadonneesta nuoruudesta. Minä pidän kissoista. En voisi koskaan tappaa niitä.”

KUOLLEEN MIEHEN KITARA

Julkaistu albumilla Nostalgiaa toukokuussa 2015.

Esitetty livenä silloin tällöin Nostalgiaa-levyn julkaisun jälkeisillä keikoilla, joissa on mahdollisuus pidempään settiin ja yleisö on virittänyt korvansa kuunteluvaihteelle. Anssi käyttää kitarana vuoden 1962 mustavalkoista Stratocasteria. Tämä on toistaiseksi ainut biisi, jossa kyseinen kitara on ollut keikkakäytössä.

Kappale sai alkunsa Facebookista, jossa Anssi esitteli yhtä Martin-kitaraansa kuvan ja tekstin kanssa. Kommenttiraidalle eräs nainen havainnoi, että heillä on kotona samanlainen kitara, jota ei tosin kukaan enää soita eikä vaihda siihen kieliä, koska se on hänen edesmenneen muusikkomiehensä kitara. Anssi pyysi naista laittamaan hänelle yksityisviestiä, sillä biisin nimi ”kuolleen miehen kitara” oli välähtänyt hänelle heti mieleen. Keskustelun pohjalta syntyi hieno biisi, joka ylistää sitä, miten soittajat vaihtuvat, mutta mutta musiikki jatkuu.

LAULU PETETYILLE

Julkaistu albumilla Suuria kuvioita elokuussa 2003.

Oli valmiina Nummela-albumia tehtäessä. Esitetty Radiomafiassa livenä 27.4.2001 ja säännöllisesti keikoilla tuosta vuodesta alkaen, mutta uuden bändikokoonpanon aikana (feat. Wäinölä) siitä on tullut harvinaisuus. Esitettiin myös televisiossa Jyrki I&I -lähetyksessä 4.12.2001. Biisin ensimmäinen sanoitusversio käsitteli syöpää.

Näin Anssi esitteli kappaleen Studioraportti 4:ssaan 7.7.2003: ”Vanhin levyn biiseistä. Laulu petetyille oli olemassa jo Nummelaa tehtäessä ja Asko (Kallonen) olisi itse asiassa halunnut julkaista sen jo silloin. Kieltäydyin tuolloin, koska tiesin, ettei Nummela tarvinnut enää lisää materiaalia ja halusin säästää hyvän biisin seuraavalle levylle. Tämä versio valmistui kotistudiossani ensimmäisenä kakkosalbumin materiaaleista lokakuussa 2002 ja viitoitti tietä koko levyn suhteen. Tein kaiken alusta loppuun yksinäni ja huomasin tällä tavoin pystyväni luomaan jotain melko uniikkia. Käytin samaa metodia lopulta puoleen albumin raidoista.”

LEVOTON TYTTÖ

Julkaistu albumilla Anssi Kela maaliskuussa 2013.

Levoton tyttö nosti Anssin uran vahvaan nousuun keväällä 2013. Se oli uudentyylisen levyn ensimmäinen single ja radioissa vuoden soitetuin kappale Teoston keräämien tilastojen mukaan.

Levottoman tytön video kuvattiin Anssin kotistudiossa keskiviikkona 16.1.2013 ja Anssin Armi-koira oli siinä Levottoman tytön roolissa. ”Video tehtiin hetken mielijohteesta, todella nopealla aikataululla ja vähäisillä resursseilla. Mikael Karlbom kuvasi ansiokkaasti, minä editoin itse ja Armi varasti shown”, Anssi kertoi Facebookissa.

Videon kuvausta yritettiin jo paria päivää aiemmin. Anssi kuvaili sessiota näin: ”Eilen piti kuvata pieni nettivideo perjantaina julkaistavan ’Levoton tyttö’ -singlen kylkeen. Videohanke kuitenkin ajoi komeasti karille heti kuvausten alettua, kun vastanäyttelijäkseni kiinnittämäni tyttö osoittautui aivan liian levottomaksi. Näyttelijätär ei suostunut pysymään aloillaan, vaan riehaantui ja törmäili kuvauslamppuihin kunnes kaatoi lopulta kameran. Amatööri. Rauhoittui vasta saatuaan suuhunsa kuivatun siankorvan. Kaikista ei vain ole tähän työhön.”

Biisin levyversio sai ensiesityksensä torstai-iltana 17.1.2013 Uuden Musiikin Kilpailun suorassa tv-lähetyksessä The Circuksesta, jossa Anssi esiintyi artistivieraana. Playbackina tulleen esityksen jälkeen Anssin Facebook-sivulle alkoi virrata innostuneita viestejä – uudesta biisistä ja uudesta musiikkityylistä pidettiin!

Perjantaina 18.1. Levoton tyttö julkaistiin radiosinglenä. Anssi vieraili Radio Novalla, The Voicella ja Suomipopilla, lausui viisaita sanoja Radio Aallolle, istahti MTV3:n Korkojen kera -ohjelman sohvalle ja sai takahuoneessa ladattua vasta editoimansa Levoton tyttö -videon nettiin. Tv:ssä näytettiin pätkä alkuperäisestä video-yrityksestä, jonka Armi-koira sabotoi. Anssi mainosti valmiin videon olevan nettisivuillaan katsottavissa.

Lauantaina 19.1. Facebook tulvii edelleen Levotonta tyttöä ylistäviä kommentteja. Sekä Soundi että Rumba kehuvat uutta singleä: ”Hitto soikoon, instant-klassikko!” The Voicen Ensireaktio-äänestyksessä 87 % vastaajista tykkäsi Levottomasta tytöstä. Reilun vuorokauden aikana video keräsi 15 000 katsojaa ja se oli vasta alkua.

Anssi kertoo kappaleen syntyprosessista blogissaan 15.1.2013: ”Levoton tyttö sattui olemaan juuri se biisi, jota aloin viime kesänä ensimmäisenä äänittää. Tästä kaikki siis alkoi, kappale määritteli vahvasti sessioiden suuntaa. On hassua, että biisistä tuli lopulta ensimmäinen single, koska valitsin sen äänitysten alkupisteeksi nimenomaan siksi, etten uskonut kappaleesta tulevan missään tapauksessa sinkkua. Olin hankkinut levyntekoa varten uutta kalustoa, jonka käyttöä piti harjoitella. Halusin aloittaa turvallisesti biisistä, jonka ajattelin olevan merkitykseltään muita vähäisempi. Kävi kuitenkin niin kuin levytyksissä monesti käy: toukasta tuli perhonen.

Levoton tyttö on peräisin parin vuoden takaa. Innostuin tuolloin Janelle Monáen Tightrope -kappaleesta ja päätin tehdä biisin samanlaisella, menevällä poljennolla. Biisissä oli alunperin täysin erilainen kertosäkeistö. Se kuitenkin alkoi äänitysten aikana ärsyttää, joten päätin heivata kertovärssyn yli laidan ja kirjoitin tilalle kokonaan uuden. Tuli parempi. Mainittakoon myös, että yksi Levottomassa tytössä käyttämäni perkussioinstrumentti on oma läähätykseni. Siihen inspiraation tarjosi äänityksiä jatkuvasti terrorisoinut, raskaasti huohottanut Armi-koira.

Sanoituspuoli lähti liikkeelle erään kaverini pyynnöstä: tee kappale, joka kertoo levottomasta tytöstä. Minähän tein. Teksti kertoo tyypillisestä parisuhdepulmasta: toinen haluaisi sitoutua ja toinen ei – monelle tuttu tilanne. Lyriikan koukku on erilaisessa turhassa tiedossa, jota biisin levoton tyttö viljelee. Sain tähän idean nähtyäni lehdessä uutisotsikon: ”Kauriit nuolevat autoja öisin”. Tuo takertui päähän ja päätyi lopulta miltei sellaisenaan biisiin. Kaivelin tekstiä kirjoittaessani netistä lisää kaikenlaista epämääräistä dataa: avaruudessa ei pysty itkemään, Elvis oli oikeasti vaaleatukkainen, kissat eivät maista makeaa… Tällainen pieni tutkimustyö oli hauska tapa lähestyä sanoittamista. Minulla ei ole aavistustakaan siitä pitävätkö tekstissä esitetyt väitteet oikeasti paikkaansa – tämä on biisi, ei mikään tieteellinen julkaisu. Levoton tyttö ainakin uskoo niihin.”

Yllä olevat ovat katkelmia biisin syntytarinasta. Löydät Anssin tekstin kokonaisuudessaan blogista.

Teoston tilastoissa Levoton tyttö oli vuoden 2013 soitetuin kappale: se soi yli 6 600 kertaa, kun mukaan luetaan radiokanavasoitot, tv-esitykset ja elävän musiikin keikat. Rumba-lehden kriitikot valitsivat sen vuoden parhaaksi kappaleeksi ja se oli Emma-ehdokkaana Vuoden paras kappale -kategoriassa. Sitä esitetään keikoilla säännöllisesti.

LEVYHYLLY PELASTAA

Julkaistu albumilla Anssi Kela maaliskuussa 2013.

Esitetty keikoilla silloin tällöin julkaisunsa jälkeen. Yleensä sisältyy varmimmin hieman pidempiin keikkasetteihin.

Anssi kirjoittaa blogissaan: ”Levyhylly pelastaa on tulevan levyn kannalta keskeinen kappale. Ilman sitä albumista olisi voinut tulla hyvin erilainen. Tein biisin marraskuussa 2011. Tein biisistä demon GarageBandilla ja olin itsekin yllättänyt siitä mitä kuulin: demosta tuli erittäin 80-lukuhenkinen syntikkapop, jossa kitara piipahti vain pienessä cameoroolissa. Se poikkesi täydellisesti mistään mitä olin tehnyt ennen. Olin ihmeissäni. Mitä minä tällaisella kappaleella tekisin?” Kappaleesta tuli lopulta levyn musiikillinen kivijalka. Koko tarinan voit lukea blogista.

”Teksti käsittelee yksinäisyyttä. Sankarimme kärvistelee neljän seinän ja muistojensa muodostamassa vankilassa. On hänen syntymäpäivänsä, mutta kukaan ei saavu juhlimaan. Ainoa todellinen ystävä on levyhylly: se tietää maahan poljetut haaveet ja sydänten murheet, se auttaa niiden kantamisessa. Kappaleen loppuhuipennus on tietynlainen rukous, jossa musiikilta pyydetään voimaa.

Levyhylly pelastaa on siis melko melankolinen laulu. Samalla siinä on kuitenkin mielestäni jotain kohottavaa, kyse on myös jonkinlaisesta musiikin ylistyslaulusta. Me tarvitsemme musiikkia.”

LOUKUSSA

Julkaistu albumilla Aukio syyskuussa 2009.

Anssi kertoo blogissaan 4.8.2011 omista suosikeista tuotannossaan: ”Väittäisin tämän kappaleen – kuten myös Aukio-albumilla tätä seuranneen Ihmeen – olevan hienointa säveltämääni musiikkia. Nyt aletaan jo lähestyä hämyilyn sudeettialueita: kappale on paljosta velkaa erityisesti Pink Floydin Comfortably Numbille (eikä vähiten ensimmäisen rivinsä vuoksi). Myönnän kierrättäneeni myös omaa tuotantoani: kertosäkeistön melodia lainailee Puistossa-kappaleen sävelkuluista. Laulujen tekeminen on ekologista puuhaa, raaka-aineet kun koostuvat yleensä pääosin kierrätysmateriaalista.

Pidän tämän biisin kaaresta; siitä kuinka se kasvaa ja nousee jaloilleen, vain vetäytyäkseen lopussa takaisin sikiöasentoon. Olen ylpeä myöskin yhtyeeni suorituksesta: suurenmoista soittoa jokaiselta tyypiltä.

Loukussa on osa temaattista kokonaisuutta. Niinpä se ei toimi kovin hyvin yksittäisenä tekstinä, irroitettuna isommasta tarinasta. Joko se tai Ihme oli kuitenkin pakko nostaa mukaan tälle listalle, olen niihin niin tyytyväinen. Näitä biisejä tehdessäni en ajatellut hetkeäkään, että ne tulisivat koskaan soimaan radiossa. Minusta on hienoa tehdä hittejä, mutta välillä on aivan yhtä hienoa tehdä myös jotain hiukan hämärämpää.”

LÄHELLÄ SUA

Julkaistu ainoastaan demoversiona Equal Dreams -verkkokaupassa, joka toimi vuoteen 2012.

Anssi nähtiin kesäkuussa 2001 Ajankohtaisessa kakkosessa puuhailemassa tämän biisin parissa. Ensiesitys Juttutuvassa Helsingissä 11.7.2001. Laulua on esitetty keikoilla vain harvoin.

”Lähellä sua on kirjoitettu heti Nummelan julkaisun jälkeen, keväällä 2001. Kappale oli ehdolla Suuria kuvioita -levylle, mutta se päätettiin lopulta jättää pois ”On kevät tullut Nummelaan” -avausrivin vuoksi. Tuntui liiaksi vanhan toistolta kävellä edelleen Nummelan harjulla.”

Kappaleen väliosa istutettiin sittemmin osaksi Rakkaus on murhaa -kappaletta.

MAITOHAPOILLA

Julkaistu albumilla Anssi Kela maaliskuussa 2013. Levyn kolmas radiosingle, johon tehtiin myös hauska pyöräily- ja kitara-aiheinen video.

Kuultu keikoilla usein encoressa. Kevään 2016 konserttisalikiertueella biisin loppupuolelle sovitettiin Anssin soittama bassosoolo, joka on melkoisen näyttävä shownumero.

Anssi kirjoittaa blogissaan 23.2.2013: ”Maitohapoilla on levyn tuoreimpia kappaleita, se syntyi albumin äänitysten aikana. Kaivoin biisiä tehdessäni juuriani entistä syvemmältä.” Musiikilliset vaikutteet nousivat Michael Jacksonin Thriller-levyltä, lue lisää.

”Teksti kertoo henkilöstä, jonka mitta on tullut täyteen. Tapahtuu valaistumisen hetki, jolloin hän ymmärtää, että on itse asiassa jo alitajuisesti tiennyt pidemmän aikaa mitä pitää tehdä: entinen on jätettävä taakse ja täytyy heittäytyä tuntemattomaan. Siirtymä on vaikea ja ahdistavakin, mutta päätöksen tekeminen on silti valtava helpotus.

Laulu ei sinänsä määrittele millaisesta tilanteesta on kyse. Kertosäkeistön viimeinen rivi ”oon jo päättänyt jättää sut” viittaisi sellaisenaan ihmissuhteen loppumiseen, mutta itse näen, että Maitohapoilla voi olla symbolinen laulu monelle muullekin asialle. Se voi liittyä vaikkapa burn outiin ja päätökseen hypätä työssään kokonaan toisenlaiselle raiteelle. Tai sitten se voi kertoa esimerkiksi varusmiehestä, joka on päättänyt vaihtaa asepalveluksen sivariin. Ja voihan se myös viitata levylaulajaan, joka on päättänyt vaihtaa radikaalisti tyyliään ja uransa suuntaa…

Albumin miksannut Jyrki Tuovinen kertoi hänen studiollaan käyneestä rumpalista, joka oli kuullut tätä kappaletta. Reaktio oli kuulemma ollut kippurassa nauru. Kun oltiin päästy lopukkeeseen, jossa tribaalihenkinen kuoro tamppaa rytmiä ja hokee ”uu-a hhu zabadabaddu”, niin rumpali oli hihitykseltään saanut ähkäistyä: ”Niin siistiä! EI KUKAAN TEE OIKEASTI TÄLLAISTA!” Ja näin sanoessaan hän tiivisti tavallaan koko levyn pointin.”

Maitohapoilla-videon kuvaukset alkoivat 22.7.2013, lisää juttua värikkäästä ja pyöräilypainotteisesta videonteosta täällä.

MIES JA MERI

Julkaistu albumilla Suuria kuvioita 2003.

Tämä omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä kappale on valmistunut 27.3.2002 ja sai ensiesityksensä Turussa 28.3.2002 sooloversiona. Bändiversion ensiesitys kuultiin Kauhajoella 29.3.2002. Biisi on kuulunut keikkaohjelmistoon melko harvakseltaan.

Näin Anssi esitteli kappaleen Studioraportti 4:ssaan 7.7.2003: ”Mies ja meri oli pitkään albumin ulkopuolella. Olin tehnyt siitä version kotistudiossa ja meistä tuntui Askon kanssa, ettei biisi taida olla riittävän hyvä ansaitakseen paikkaa levyltä. Päätimme tehdä sen kuitenkin uudestaan Lemonator-sessiossa. Ajatuksena oli, että ehkä sitä voisi käyttää edes sinkun b-puolena. Lopputulos löi meidät ällikällä: Lemonatorin käsittelyssä aiemmin levoton ja kireä biisi rauhoittui ja svengaa nyt todella letkeästi. Ehdottomasti Suomen amerikkalaisinta soittoa! Tunnelma on niin leppoisa, että pakkohan se oli laittaa levylle…”

MIHIN TAHANSA (PAITSI HELSINKIIN)

Julkaistu albumilla Nostalgiaa toukokuussa 2015.

Anssi lähti tekemään Duran Duran -pastissia, jonka sanoituksen teemana on jetset-meininki ja kaukokaipuu. Miksausvaiheessa kappaleeseen tilattiin ”lisää lentokonetta”.

Tätä biisiä ei ole vielä lukuisista toiveista huolimatta koskaan soitettu livenä julkisesti. Martin-haasteen yhteydessä syksyllä 2015 Anssi kertoi haastattelussa, että piti kovasti Mika Haapasalon tekemästä coverista, ja biisiä voitaisiin kenties esittää sellaisena sovituksena keikoilla. Haapasalon cover kuultiin Circuksen keikalla marraskuussa 2015 singbackina.

MIKAN FAIJAN BMW

Julkaistu albumilla Nummela maaliskuussa 2001. Anssin soolouran ensimmäinen single.

Single lähetettiin radioille heinäkuussa 2000. Ennakkoarvioista huolimatta biisi ei alkanut soida radioissa ja Anssi uskoi biisin flopanneen. Ensimmäiset kanavat, jotka alkoivat soittaa biisiä olivat Radio Keski-Suomi ja Radio Suomipop. Varsinkin jälkimmäisellä oli voimasoitollaan merkittävä rooli lopullisen lumipalloefektin syntymisessä. Syyskuun alussa Radiomafiakin otti biisin soittolistalleen BMG:n Pequ Niemisen saatua musiikkipäällikkö Ville Vilénin vakuuttumaan biisin ja tulevan albumin ansioista. Single tuli myyntiin 6.10.2000. Se myytiin nopeasti loppuun, samoin 500 kappaleen lisäpainos.

Kappale syntyi Everlastin What It´s Like -biisin innoittamana. Biisiä lähdettiin työstämään ajatuksena yhdistää singer/songwriter -perinteeseen hip-hop -elementtejä – tehdä folk-hopia! Kappaleella on pitkä historia. Se äänitettiin ja miksattiin noin kahdeksan kuukautta pitkän jakson aikana. Viimeiseksi äänitetyssä (helmi-maaliskuu 2000) versiossa oli mukana oikeita jousia kolmen sibeliusakatemialaisen soittamina. Tosin lopulta laulusta päätettiin julkaista jo kertaalleen hylätty, elokuussa 1999 äänitetty versio, joka oli tarkoitettu vain raakamiksaukseksi ja joka sisälsi keskeneräisiä elementtejä. Mikan faijan BMW:ssä Anssin laulu on triplattu, jotta se kuulostaisi ”äijemmältä”. Anssi siis lauloi biisin kolmeen kertaan ja kaikki raidat miksattiin päällekkäin.

Kappaleen nimen keksi BMG-levy-yhtiön Asko Kallonen. Eräiden tietojen mukaan laulun (työ)nimenä olisi ollut Liikemies Laurin viimeinen matka. Biisin kitarariffi on Ville Kelan säveltämä ja sama riffi kuullaan muun muassa Pekan ja Suden Kyy-kappaleessa.

Näin on Asko Kallonen kommentoinut biisiä 21.5.1999 sähköpostitse Anssille kuultuaan siitä tehdyn demon: ”Vittu Anssi sä oot nero! Ihan perkeleen hyvä biisi, loistavaa, loistavaa, loistavaa. Mä en tiedä mistä sä oot ruvennu kaivaan näitä stooreja mut anna palaa. Jumalauta jätkä, nyt niitä biisejä väsäämään. Mä liikutuin kyyneliin kun mä kuuntelin tän biisin enkä edes tiedä miksi. Ja sitä tapahtuu tässä duunissa valitettavan harvoin.” (kirjasta Nummela – erään albumin anatomia)

Kappaleella käytetyistä soittimista Anssi on kertonut näin: ”Komppi on kotoisin luuppilevyltä. Sitä on tosin editoitu uuteen uskoon ja vielä höystetty muilla soundeilla. Kompin päälle soittelin akustista kitaraa, sähkökitaraa, bassoa sekä paria erilaista kosketinsoitinta; Kurzweililla jousimattoja ja vanhalla Korgin analogisynalla ujellusta. Lisäksi suoritin kappaleen äänityksissä DJ -debyyttini! Studiolla (Risto Eskolinin kämpällä) oli ikivanha ASA:n levysoitin ja kasa Irwinin sinkkuja. Niillä sitten scratchailin…”

Kappaleesta tehtiin video, jossa biisin tarina kerrotaan käyttämällä gorillapukuisia hahmoja. Huonosti käyttäytyvä gorillajengi ajelee ympäriinsä vanhalla BMW:llä. Anssi istuu takapenkillä ja laulaa. Video kuvattiin Vantaalla marraskuussa 2000 ja sen ohjasi Finn Andersson, jonka idea eläinhahmot olivat. Gorilloiden tarkoituksena oli keventää surullista biisiä ja tuoda videoon tiettyä mustaa huumoria. Video sai julkisen ensiesityksensä joulukuun 2000 alussa.

Helmikuussa 2001 MTV3:n Jyrki-ohjelma kuitenkin päätti olla jatkossa esittämättä videota (sensurointi kumottiin myöhemmin). Heille oli liikaa laulussa tapahtuva itsemurha ja videolla muutaman sekunnin ajan näkyvä auto, jonka pakoputkesta on vedetty letku sisään. Sensuroinnista nousi pieni myrsky ja tapaus uutisoitiin Helsingin Sanomia myöten. Kohun ansiosta biisi sai kuitenkin ylimääräistä julkisuutta.

Laulussa mainittu Musari tarkoittaa Museonmäkeä Vihdin kirkonkylässä Vihdin yhteiskoulun vieressä. Se oli Anssin ollessa yläasteella ”kovien jätkien tupakkapaikka”. Ramia kuvaavan termin kantakirjamaanikko Anssi löysi lukiessaan Judge Dredd -sarjakuvaa. ”Se kuvaa henkilöä, jonka korvien väli kaipaa kipeästi pientä kalibrointia. Ruuvit löysällä siis… ” Anssilta kysytään: ”Biisissä Mikan faijan BMW… haluaako Lauri jengin kasaan vielä kerran, koska hautoo sitä itsaria?” Anssi vastaa: ”Luulisin niin.” Entä miksi Lauri kysyy Mikan faijan BMW -biisissä ”muistatko sen bemarin, äijällä on se vieläkin” vaikka kyseessä on kuitenkin Mikan faija? ”Kaksi vaihtoehtoa: Mikan faijaa vain yleisesti kutsutaan kylillä Äijäksi. Tai sitten Mika ja Lauri ovat veljeksiä. Hmmm?”

Rakkaus on murhaa -levyllä 2003 julkaistussa Kaveria ei jätetä -kappaleessa lainataan pätkä Mikan faijan BMW -sanoitusta. Jatkoa vai etkoa kaverusten tarinaan?

Keikoilla kappaletta on aina esitetty säännöllisesti. Uusimmassa sovituksessa liveversioon on uitettu mukaan melodiaa elokuvasta Pilvikallion vauhtikisat. ”Pilvikallion vauhtikisat oli lapsuudessani kova leffa, päähahmo Akseli Pellinen soitteli siinä melodiaa huuliharpulla. Norjalainen (?) Multicyde-yhtye kierrätti elokuvan melodiaa 90-luvulla Not For A Dough -hitissään, joka pyöri tuolloin melkoisesti MTV:llä. Kappaleen videokin oli muistaakseni revitty Pilvikallion vauhtikisoista. Kun joitakin vuosia sitten mietimme bändini kanssa treenikämpällä Mikan faijan BMW:n livesovitusta, niin Ville ehdotti tuon meille tutun melodian käyttämistä biisin introssa.” (Facebook 2016) Sama melodia kuullaan myös Auroran kappaleessa Täydelliset (2016).

MILLA

Julkaistu singlenä marraskuussa 2001. Samaan aikaan julkaistulla Nummela-albumin triplaplatinaversiolla on Milla-single bonuslevynä. Singlellä on nimibiisin lisäksi musiikkivideot Milla ja Mikan faijan BMW.

Elokuvatuottaja Markus Selin otti yhteyttä Anssiin heinäkuussa 2001 ja kysyi, olisiko tämä kiinnostunut tekemään tunnusbiisin Minä ja Morrison -elokuvaan. Anssi sai elokuvan käsikirjoituksen luettavakseen ja huomasi, että hänellä työn alla oleva biisi saattaisi soveltua tarkoitukseen. Anssi otti lauluunsa joitakin piirteitä käsikirjoituksen Milla-hahmosta. ”Kirjoitin laulun tytöstä, jonka mopo on vähän karannut käsistä. Päätin sitten nimetä tytön Millaksi, koska lauluni päähenkilö tuntui hyvin samanlaiselta kuin elokuvan Milla.” Laulussa mainitun Jack Nicholson -tatuoinnin Anssi ”lainasi” kaverinsa olkapäästä. Kappaleessa Anssi laulaa naisen (Millan) suulla. Elokuva Minä ja Morrison sai ensi-iltansa tammikuussa 2002. ”Siinä mielessä oli ihan kiva tehdä vain yksi biisi, että pystyin kokeilemaan uusia asioita, kuten bändin käyttämistä levyllä.”

Millassa kerrotaan seinällä olevasta valokuvasta, onko tällainen kuva oikesti olemassa? ”Millaa tehdessäni yritin tosissani löytää oikean kuvan, jota voisin käyttää sanoituksessa. Selailin erilaisia valokuvakirjoja ja lehtiä; minusta olisi ollut todella hienoa, että laulun kuva olisi ollut oikeasti olemassa. En kuitenkaan yrityksistäni huolimatta löytänyt sopivaa kuvaa, joten se piti lopulta ”tehdä” itse.”

Kappale on valmistunut elokuun tienoilla 2001. Anssi esitti laulua keikoilla sen ollessa vielä keskeneräinen, koska ”sitä oli niin mukava soittaa”. Milla julkaistiin marraskuussa 2001 singlenä, jolla on mukana videot Millasta ja Mikan faijan BMW:stä. Sama single on myös lisälevynä Nummelan triplaplatinapainoksessa. Milla-single oli kahdeksan viikkoa Suomen virallisen singlelistan ykkösenä. ”Millan kitaraintrossa on tremoloa, intron jälkimmäisessä puoliskossa ja välikkeissä esiintyvässä ”surf -kitarassa” käytössä on Hughes & Kettnerin delay -pedaali. Muissa osissa kitaran ja vahvistimen välillä onkin vain musta piuha. Kitara on Gretsch Country Club ´64 ja vahvistin Fender Deluxe ´53. Piuhan merkkiä en muista… ;-)”

Videon Millasta ohjasi Mark Stubbs, joka toimi Minä ja Morrison -elokuvan kuvaajana. Videon ensiesitys oli tv-kanava Nelosella 4.11.2001. Video oli kuvattu Helsingin Jollaksessa Minä ja Morrison -elokuvan kuvausten yhteydessä 18. ja 24.9.2001.

Milla valittiin Vuoden 2001 kotimaiseksi biisiksi Radiomafian vuosiäänestyksessä 2001.

Anssi kertoo blogissaan 4.8.2011 tuotantonsa omista suosikkibiiseistä: ”Milla on ymmärtääkseni isoin hittini. Asko Kallonen kommentoi aikanaan kappaleen demoa seuraavin sanoin: ”Ei tää nyt musta mikään niin ihmeellinen ole.” Minulle tulee Millasta ensimmäisenä mieleen se euforinen olo, joka minulla oli miksatessani biisiä Jukka Immosen kanssa. Levy-yhtiöstä oli lähetetty pari tyttöä noutamaan valmis miksaus cd:llä (noihin aikoihin tuollaisia tiedostoja ei vielä siirrelty netissä). Soitin uunituoreen biisin studioon saapuneille neidoille, he halusivat kuulla sen uudestaan ja uudestaan. Silloin tiesin, että tämän on pakko olla hitti.

Milla ei myöskään koskaan petä livenä, se on aina lystikäs soitettava.

Soundin ja tuotannon puolesta alkuperäisversio kuulostikin paljon kiinnostavammalta kuin muistin: erilaisia pulputuksia ja filsutteluita on nostettu melko isoon rooliin, kaksi rumpusettiä päällekkäin, rautalankakitaraa… Kokonaisuus on erikoinen soppa monenkirjavista vaikutteista, kappaletta on loppujen lopuksi vaikeaa viskata mihinkään tiettyyn genrelaatikkoon.

Tein Millan tilaustyönä Minä ja Morrison -elokuvaan. Se tavallaan kertoo leffan Millasta, muttei kuitenkaan liity elokuvan tapahtumiin. Käsikirjoituksesta tarvitsin sytykkeeksi vain kaksi sanaa. Siinä oli nimittäin repliikki, joka alkoi: Milla, hei. Laulu syntyi muistaakseni melko helposti. Kertosäkeistön melodiassa mukailin Badly Drawn Boyn Pissing In The Wind -kappaleen kertovärssyä.”

MITEN SYDÄMET TOIMII?

Julkaistu albumilla Anssi Kela maaliskuussa 2013. Levyn toinen radiosingle.

Anssi kertoo blogissaan 12.3.2013: ”Miten sydämet toimii? kävi läpi monta kasvojenkohotusta ja uudistumisleikkiä ennen päätymistään levylle: alunperin Neil Young -tyyppisestä akustisesta balladista kuoriutui lopulta Duran Duran -henkinen menopala.

Laulun pohjalla on tositarina. Kuuntelin kerran kaverini kertomaa pitkää raporttia epäonnisesta ihmissuhteesta ja rakkaudesta, joka ei suostunut kuolemaan, vaikka olosuhteet olivatkin repäisseet rakastavaiset elämään ja perustamaan perheitä eri mantereille. Tarinaa kuunnellessani uusi laulu pyrähti lentoon silmieni edessä ja alkoi kieppua kiusoitellen ympärilläni. Kävin hakemassa lauluntekijän haavini ja ryhdyin pyydystämään kaunista biisiperhosta.

En varastanut kaverini tarinaa sellaisenaan, vaan peukaloin joitakin yksityiskohtia sopimaan paremmin omiin tarkoituksiini. Kertosäkeistön tekstittämistä lähestyin ikisuosikkini Foreignerin I Wanna Know What Love Is -kappaleen kautta. Halusin Foreignerin biisin tavoin pohdiskella rakkauden olemusta: mitä se on, miksi se syntyy? Pian olinkin kirjoittanut rivit ”Miten sydämet toimii? / Tietääkö kukaan? / Kuinka ne toisensa poimii? / Saman rytminkö mukaan?” Joskus biisejä tehdessään tietää osuneensa johonkin. Nyt minulla oli sellainen fiilis. Tässä kertosäkeessä oli jotain.

Kokonaisuutena laulu ei kuitenkaan asettunut uraansa. Ensimmäinen versio oli hidas, esitin biisiä slovarina bändini kanssa muutaman kerran vuoden 2011 kiertueella. Pidin kappaleesta, mutta se ei lähtenyt kunnolla liitoon. Ratkaiseva käänne tapahtui seuraavan vuoden huhtikuussa esiintyessäni Tarinankertojat-klubin vieraana. Päätin esittää biisin tuolla keikalla ja soitin sen treeneissä klubin housebandille. Rumpalina toiminut Anssi Nykänen keskeytti esitykseni välittömästi: ”Mitä varten sä soitat sitä noin hitaasti? Tostahan sais perkele ihan mahtavaa Manassasta, jos vedettäis se tuplatempolla!” Tuplaamista kokeiltiin – biisi toimi heti huomattavasti paremmin. Kiitos Anssi!

Sitten tuli kappaleen levyttämisen aika. Miten sydämet toimii? piti kasarisoida. Biisin raahaaminen 80-luvulle kävikin suhteellisen helposti: Paul Youngin Come Back And Stay yhdistettynä Duran Duranin Planet Earthiin teki tempun. Laadin myös c-osan, jota kappaleen ensimmäisessä versiossa ei ollut.”

Tässä vaiheessa biisi olisi toiminut ihan kelvollisesti albumiraitana, muttei singlenä. Perusteellisena biisintekijänä Anssi alkoi pistää laulua uusiksi, sillä sinkkukertsi vaati ympärilleen jotain parempaa. Säkeistöt ja laulumelodia menivät uusiksi ja single oli valmis. Lue koko koitos täältä.

Kappaleeseen kuvattiin musiikkivideo Helsingin On The Rocksissa 17.4.2013. Anssin vastanäyttelijänä loisti Iina Kuustonen. Lue making of -raportti.

MURHABALLADI

Julkaistu studioliveversiona Rakkaus on murhaa -levyn Dual disc -versiolla lokakuussa 2005.

Kappaleen nimi oli aluksi Kyy (ei pidä sekoittaa Pekan ja Suden samannimiseen kappaleeseen) ja se on valmistunut noin vuonna 2000, eli se oli jo valmiina Nummela-albumia tehtäessä. Synkän laulun innoittajina ovat toimineet muun muassa Johnny Cash ja Hank Williams. Murhaballadia harkittiin ensimmäiselle sooloalbumille ja se oli jossain määrin harkinnassa myös kakkosalbumille, mutta jäi vielä odottamaan hamassa tulevaisuudessa julkaistavaa mies ja kitara -levyä.

Anssi esittää Murhaballadia mieluusti toivebiisinä akustisilla soolokeikoillaan. Myös joitakin bändiversioita on vuosien mittaan kuultu. Vuonna 2001 Murhaballadia käytettiin melko usein keikan aloitusbiisinä. Fanien keskuudessa biisi tunnetaan myös lempinimellä Murhis.

MUSTA TUNTUU MULTA

Julkaistu nettisinglenä syyskuussa 2016.

Kappale kertoo Anssin mukaan oman tien etsimisestä ja oman jutun löytämisestä. Idea biisiin tuli VilleGallen vieraillessa Anssin kellarissa syksyllä 2015 Facebook-liven merkeissä. Vain elämää -kollega ehdotti, että Anssin pitäisi tehdä mustiin pukeutumisesta kertova biisi. (Tuolloin Anssi oli muuten vieraansa tuomissa värikkäissä vaatteissa!)

Kappale esitettiin ensi kerran bändiversiona 1.10.2016 Lammin Ravintola Hovissa ja soolona Tampereen Henry’s Pubissa 14.10.2016,  minkä jälkeen se otettiin ohjelmistoon. Bändiversiossa Anssi esiintyy laulumikin kanssa ja jättää muun musisoinnin yhtyeelleen.

NAHKAA JA LUUTA

Julkaistu albumilla Nostalgiaa toukokuussa 2015.

Anssi ei ole toistaiseksi soittanut biisiä koskaan julkisesti livenä. Martin-haasteen yhteydessä syksyllä 2015 kappaleesta tehtiin coverversioita, joista JoRa pääsi esittämään omaa versiotaan singbackina Circuksen keikalle marraskuussa 2015.

NOLLA

Julkaistu kokoelmalla Singlet 2000-2010 maaliskuussa 2010 ja demoversiona Equal Dreams -verkkokaupassa, joka toimi vuoteen 2012.

Nolla oli mukana sillä viiden biisin demolla, jota Anssi Pekan ja Suden hajoamisen jälkeen tarjosi levy-yhtiölle. Nummela-albumille sitä ei kuitenkaan missään vaiheessa harkittu: ”Nolla karsiutui pois jo demovaiheessa; se ei vain yksinkertaisesti ollut kovinkaan kummoinen biisi.” Nolla on syntynyt ennen Esko Riihelän painajaista, joka on Nummela-albumille päätyneistä lauluista vanhin. Anssin vastaus kysymykseen ”Mistä Nolla ja Viisi vuotta kertovat?”: ”Molemmat ovat tavallaan tilityksiä epäonnistuneista ihmissuhteista. Tekstit eivät ole varsinaisesti tarinoita, eivätkä myöskään varsinaisesti kovin hyviä…”

”Äänitin Nollan pian Pekka ja Susi -yhtyeen hajoamisen jälkeen. En kai silloin erityisemmin perustanut siitä, arkistoin kappaleen muiden tekemieni demojen joukkoon ja unohdin sen sinne. Vierähti yli kymmenen vuotta. Eräänä päivänä avasin laatikon, jossa oli täynnä vanhoja cd-r -levyjä. Yhden kannessa luki Nolla. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä mihin tuo Nolla liittyi, otin levyn kotelostaan ja laitoin sen soittimeen. Mitä hemmettiä? Ämyreistä kajahti kelpo kappale! Ilahduin Nollan löytämisestä niin paljon, että päätin äänittää sen uudestaan vuonna 2010 julkaistulle kokoelmalevylleni.” (Equal Dreams -kaupan esittelyteksti)

Vuoden 2010 versiosta Anssi kertoo seuraavaa: ”Äänitin biisin Risto Eskolinin kanssa, minä soittelin erilaisia soittimia Ripan tukistellessa nappuloita. Tietyllä tavalla ympyrä sulkeutui: juuri näin tehtiin Ripan kanssa myös ensimmäinen singleni, Mikan faijan BMW. Jopa laulumikrofoni oli sama kuin silloin.”

Nollaa on esitetty livenä vain joitakin kertoja singlekokoelman julkaisun tienoilla. Bändiversio oli varsin raskasta rokkia ja laulusuoritus melko vaativa.

NOSTALGIAA

Julkaistu samannimisellä albumilla toukokuussa 2015. Julkaistu levyn ensimmäisenä singlenä maaliskuussa 2015. Biisiin on tehty Karate Kid -henkinen musiikkivideo.

Kappale esitettiin julkisesti ensimmäistä kertaa Anssin yhdessä ensimmäisistä nettilivelähetyksistä 31.5.2011. Tuolloin se kulki työnimellä ”Vanhat pierut”. Sittemmin biisin evoluutio kulki eteenpäin ja sitä esitettiin livenä uudelleen keväällä 2014.

NUMMELA

Julkaistu albumilla Nummela maaliskuussa 2001. Levyn kolmas radiosoittoon mennyt single.

Nummela-biisi syntyi tammikuussa 2001, kun Anssi oli kuunnellut Bruce Springsteenin My Hometown -kappaletta. Nummela on poikkeuksellinen A. Kelan kappale kahdessakin mielessä. Ensinnäkin se syntyi melko nopeasti ja toiseksi Anssi teki tekstin ensin, vasta sen jälkeen sävelen. Nummela valmistui albumin kappaleista viimeisenä. Myös biisin äänitys tehtiin hyvin nopeasti ja onnellisten tähtien alla: kaikki tuntui onnistuvan kuin luonnostaan.

Nummela laitettiin albumin viimeiseksi kappaleeksi, jotta albumi päättyisi positiivisiin tunnelmiin. Anssi on monesti maininnut Nummelan yhdeksi oman tuotantonsa suosikkikappaleista. Nummela julkaistiin myös minuutin alkuperäistä kappaletta lyhyempänä promosinglenä, jota lähetettiin radioille.

Anssi ei yleensä ole halunnut liiemmin analysoida biisejään esimerkiksi kertomalla, mikä on totta ja mikä ei. Nummelan hän kuitenkin kertoo olevan kokonaan totta (tosin muutamin taiteilijanvapautta koskevin rajoituksin: eivät ne mopot kirjaimellisesti kulkeneet kahtasataa). ”Mun täytyy kävellä näin” viittaa nostalgisiin tunnelmiin, jolloin täytyy lähteä katselemaan vanhoja lapsuuden maisemia. Anssi kertoo itse lähtevänsä aina silloin tällöin kävelemään nostalgian merkeissä esimerkiksi Kauniaisiin ja katsomaan miltä vanhat leikkipaikat nykyisin näyttävät. Fillareiden naaraus (todellisuudessa kyse oli yhdestä fillarista) tapahtui Kauniaisissa.

Entä miten ne katuvalot sai sammumaan: ”Vihdin kirkonkylän katuvalot sai sammumaan Osuuspankin takaseinään sijoitetun, valon määrää mittaavan anturin avulla. Kun valoisuus laski tietyn raja-arvon alle, anturi päätteli, että nyt on ilta ja sytytti katuvalot. Me sitten osoittelimme pimeän tullen anturia taskulampulla, jolloin se arveli aamun koittaneen ja sammutti valot. Tuloksena tietysti totaalinen pimeys.”

”Nummela-albumin nimikappaleen, innoittajana Bruce Springsteenin My Hometown, ei alun perin pitänyt olla lainkaan mukana koko levyllä. Se oli tekijän mielestä siinä rajoilla kehtaako sitä julkaista: Ne alkavat kutsua minua Nummelan nyyhkyttäjäksi. Me emme tee niin, vaan olemme lisänneet Nummelan tuoreimpana teoksena suomalaisten popklassikkojen joukkoon.” (Heimo Holopainen kolumnissaan Alueuutiset-lehdessä joulukuussa 2001)

Anssi kertoo blogissaan 4.8.2011 omista suosikeista tuotannossaan: ”Jos jostain minun kappaleestani voidaan käyttää termiä klassikko, niin Nummelan tapauksessa se ei varmaankaan olisi kovin pahaa liioittelua. Pidän sitä lähes täydellisenä onnistumisena.

Biisin tekeminen ei ehkä koskaan ole ollut niin helppoa. Vain pari tuntia, ja koko homma oli paketissa. Laulu kirjoitti itse itsensä, minä vain kanavoin jotain. Harmillista, etten ole enää sittemmin löytänyt tuota samaa taajuutta.

Hittibiisiksi se on aika erikoinen, eihän siinä ole edes kertosäkeistöä. Jotenkin muutamasta soinnusta, yksinkertaisesta melodiasta ja nuoruusmuistoistani vain syntyi kemiallisen reaktion seurauksena puhdasta kultaa. Älkää kysykö miten – jos tietäisin, niin tekisin saman heti uudestaan. Pitäisiköhän kuunnella taas enemmän Springsteenia?”

Nummelaa esitetään lähes poikkeuksetta kaikilla Anssin keikoilla ja sen paikka on tavallisesti setin lopussa.

PALAVA SILTA

Julkaistu albumilla Anssi Kela maaliskuussa 2013.

Anssi kertoo blogissaan 11.3.2013: ”Palava silta poikkeaa kappaleena eniten uuden levyn yleisestä linjasta. Se on albumin ainoa hitaampi biisi; sävyltään mietiskelevä, ehkä jopa hivenen soulahtava numero.

Laulu sai alkunsa kaksi vuotta sitten biisinkirjoitussessiossa, jonka pidin Tommy Lindgrenin kanssa. Olemme kumpikin ETNOn (etnisten suhteiden neuvottelukunta) hyvän tahdon lähettiläitä ja ajattelimme tehdä yhdessä laulun, jota voisi hyödyntää ETNOn toiminnassa. Istuimme alas työhuoneessani ja kirjoitimme pikaisesti joitakin rivejä. Minä keskityin kertosäkeistöön, Tommy riimitteli säkeistöä. Päämääränämme oli tehdä yhteiskunnallinen biisi, jossa kannustettaisiin rakentamaan siltoja niiden rikkomisen sijaan. Keksinkin mielestäni aika hyvän kertovärssyn. Se meni näin: ”Monta palavaa siltaa / syvinä kuilut repii maan / Miksi mieluummin rikotaan / kun voitais jotain rakentaa?” Biisi kuitenkin jäi viimeistelemättä.

Viime kesänä olin jo aloittanut levyn äänitykset, kun äkkiä muistin biisin. Naarasin pari vuotta aikaisemmin Tommyn kanssa tekemäni demon päivänvaloon. Tajusin heti mikä siinä oli vikana: ei tämän biisin ollut tarkoitus olla yhteiskunnallinen laulu.

Päätin yrittää uudestaan. Säilytin kertosäkeistön melodian ja sanoituksen palavan sillan, joka oli mielestäni biisin todellinen koukku. Aloin miettiä uutta näkökulmaa siihen, mihin sillä viittaisin. Mieleen tuli, että se hetki, jolloin parisuhteessa tietää lyöneensä oven peruuttamattomasti takanaan kiinni, on kuin kävelemistä palavalla sillalla. Rustasin kuvauksen tilanteesta, jossa ainoa tapa parantaa haavat on leikata itsensä kivuliaasti irti entisestä (teema on hyvin samankaltainen kuin Maitohapoilla -kappaleessa, Palavaa siltaa voikin pitää sen jatko-osana).

Pistin samalla säkeistöt uusiksi myös sävellyksen osalta. Yksinkertaistin kappaleen äärimmilleen, asian ja tunnelman välittämiseen riitti vain muutama sointu. Kun aloin äänittää biisiä, tapahtui jotain yllättävää: laulun pinnan alta paljastui gospelia! En tarkoita, että olisin löytänyt sieltä Jeesus Nasaretilaisen, mutta tajusin äkkiä veisaavani taustalle gospel-henkisiä kuoroja. Yksi raita johti toiseen, lopulta kuorossa lauloi yhteensä 86 Anssia. Pelottava ajatus.

Keskityin tosissani lauluihin ja poistin viimeistään lopukkeessa kaikki turvaverkot ympäriltäni laulamalla rohkeammin kuin koskaan. Tuuttasin viimeiset rivit sydämeni kyllyydestä – täysin vastoin sitä koruttoman toteavuuden koulukuntaa, johon suomalainen mieslaulaja yleensä studiossa puristetaan. Parempi överit kuin vajarit.” Lue koko biisitarina blogista.

Levyn julkaisua seuranneella kiertueella Palava silta tuli ohjelmistoon versiona, jossa Anssi hylkää kitaransa ja keskittyy laulamaan. Kiertueen viimeisillä konserttisalikeikoilla kappaleesta esitettiin versiota, jossa Anssilla oli akustinen kitara ja muu bändi lauloi taustoja. Kevään 2016 konserttisalikiertueella kappaletta esitettiin komeana bändiversiona viisiäänisen laulun ja pianosäestyksen kera. Kyseinen versio on taltioitu Parasta aikaa -livelevylle.

PALUU

Julkaistu albumilla Aukio syyskuussa 2009. Aukio-albumista on julkaistu myös kappaleiden demoversiot, jotka olivat myynnissä Equal Dreams -nettikaupassa 2011-2012.

Levyn toiseksi viimeinen kappale, jossa kaivosmies palaa kotiinsa, mutta kaikki ei olekaan kuin aiemmin. Jo muutaman kappaleen verran kypsytelty loppuratkaisu valkenee kuulijalle viimeisessä säkeistössä.

Anssi kertoo blogissaan 20.7.2011 Aukio-albumista: ”Kirjoitin tuon albumin kappaleet tiiviissä periodissa, syksyllä 2008. Koska tekeillä oli konseptialbumi, niin olin laatinut etukäteen eräänlaisen käsikirjoituksen, jonka perusteella tein yksittäisiä biisejä. Sävelsin ja sanoitin tarinaa kronologisessa järjestyksessä: aloitin alusta ja lähdin etenemään loppua kohti.”

PARASTA AIKAA

Julkaistu albumilla Anssi Kela maaliskuussa 2013.

Anssi kertoo blogissaan 11.2.2013: ”Tein kappaleen 19.5.2012. Harvasta biisistä pystyn ilmoittamaan noin tarkan syntyhetken, yleensä ne muodostuvat pidemmän ajan kuluessa. Tämä oli kuitenkin ripeä luomistyö. Tartuin kyseisenä iltapäivänä kitaraan ja laulu alkoi saman tien purkautua minusta ulos. Se kävi kuin itsestään, mikä on hyvin harvinaista. Biisien tekeminen ei ole minulle helppoa, tavallisesti synnytystuskat ovat melkoisia. Parasta aikaa tuli kuitenkin täysin kivuttomasti, yhdellä istumalla. Sanat ja melodiat – koko hoito.

Minulla oli samana iltana akustinen soolokeikka Helsingissä, ravintola Kappelin terassilla. Vein uuden biisin heti yleisön eteen, pari tuntia sen valmistumisen jälkeen. Kappale toimi sen verran hyvin, että taisin tuon jälkeen laulaa sen kaikilla viime vuoden keikoillani. Yleensä joudun hiomaan tekstejäni vielä moneen kertaan ensimmäisen version kirjoitettuani, mutta tässä tapauksessa niitäkään ei ole tarvinnut pahemmin jynssätä. Pari yksittäistä sanaa olen muistaakseni vaihtanut. Olisipa se aina noin helppoa.

Musiikillisesti Parasta aikaa muistuttaa levyn kappaleista luultavasti eniten vanhempaa tuotantoani. Tai oikeastaan se muistuttaa vielä enemmän Bruce Springsteenin tuotantoa… En viitsinyt mitenkään edes yrittää peitellä tätä tosiasiaa. Ensimmäinen säkeistö ja kertovärssy hoituvat muhkeiden syntetisaattoreiden voimin, mutta kun toisessa säkeistössä allekirjoittaneen yhden miehen bändi liittyy mukaan, niin etuliitteen ”E Street” voisi huoletta ottaa käyttöön. Jos tarkoituksena on tehdä stadionmittakaavan biisi, niin silloin on hyvä ottaa mallia miehestä, joka tietää miten sellaiset väännetään.

Teksti on kai jossain määrin omaelämäkerrallinen. Ei kuitenkaan samalla tavoin kuin Nummelassa, tässä liikutaan yleisemmällä tasolla: tarkastellaan mistä on tultu, mihin ollaan menossa ja missä ollaan juuri nyt. Vaikeuksien kautta voittoon -tyyppinen raportti. Pidän monia rivejä hiukan pateettisina, ehkä naiiveinakin, mutta sellaistakin lyriikkaa tarvitaan. Parasta aikaa on hyvin kirkasotsainen, ironiasta vapaa kappale. Sen sanoma hetkeen tarttumisesta on tietysti hieman kulunut, mutta kuitenkin aina tarpeellinen. Hetkessä eläminen on nimittäin yllättävän vaikeaa. On paljon helpompaa takertua rystyset valkoisina menneeseen tai jäädä keräämään pölyä tulevia loiston päiviä odotellessa.

Parasta aikaa on positiivinen ja kohottava kappale. Siksi se onkin levyn viimeinen raita, minusta albumit on aina hyvä päättää duurisointuun.”

Levyn julkaisua seuranneilla keikoilla Anssille tuli tavaksi jättää tämä kappale setin loppupuolelle ja spiikata se kertomalla, että tämä keikka juuri nyt on parasta aikaa ja hän nauttii artistina olemisesta enemmän kuin koskaan ennen. Kevään 2016 konserttisalikiertue ja livelevy nimettiin tämän kappaleen mukaan.

PETRI RUUSUNEN

Julkaistiin nettisinglenä joulukuussa 2015.

Vain elämää -kuvausten aikana alkukesästä 2015 Anssi käsitti VilleGallea kuunnellessaan, miten tärkeä Puistossa-biisi on 20-30-vuotiaiden ikäryhmälle. Paljon myöhemmin, suihkussa tottakai, hän yhtäkkiä keksi, että miksei kirjoittaisi jatkoa Puistossa-tarinan Petelle ja Lauralle, kun kappaleen loppuratkaisusta ”hetken he ovat legendaa” on kyselty häneltä selvennystä biisin julkaisusta lähtien. Jatko piti siis keksiä. Anssi halusi olla uskollinen Puistossa-kappaleen tyylille, joten jatko-osasta tuli myös löytyä akustista kitaraa ja hiphop-vaikutteita. Tarinassa hän halusi antaa tilaa kuulijan mielikuvitukselle, eli loppuratkaisu jää jälleen ilmaan. Valmiin sanoituksen Anssi lähetti VilleGallelle luettavaksi, sillä tuntui oikealta, että hänen pitää allekirjoittaa se. VilleGalle peukutti biisiä.

Petri Ruusunen julkaistiin 17.12.2015 ja se ylitti 23.2.2016 kultalevyyn vaadittavan 2 miljoonan striimauksen rajan Spotifyssa. Edellinen Anssin kultalevysingle oli vuonna 2001 julkaistu Milla. Kultalevyn luovutuksen yhteydessä Anssi kiitteli fanejaan näin: ”Saavutuksen arvoa korostaa se, että Spotify on hyvin pitkälti nuoremman sukupolven pelikenttä. On ERITTÄIN harvinaista, että tällaisen yli nelikymppisen varhaisvanhuksen tekele striimaisi yli kaksi miljoonaa. Uskoin kuitenkin laatineeni keskimääräistä painavamman biisin ja nähtävästi vainuni osui kerrankin oikeaan. Petri Ruusunen on nyt kultaa. Sitä olette myöskin kaikki te, jotka olette kuuntelemalla tehneet tästä mahdollista. Suuri arvostus ja nöyrimmät kiitokset. Pus!”

PIILOPAIKKA

Julkaistu ainoastaan demoversiona Equal Dreams -verkkokaupassa, joka toimi vuosina 2011-2012.

Kappale tuli keikkaohjelmistoon maaliskuussa 2002. Aluksi se tunnettiin työnimellä Slovari. Laulu oli ehdolla Suuria kuvioita -albumille, mutta karsittiin loppuvaiheessa pois, sillä albumikokonaisuus ei kaivannut enää pitkänpuoleista slovaria. Vuoden 2002 jälkeen sitä ei ole enää esitetty keikoilla.

Anssin luonnehdinta kappaleen demoversiosta: ”Piilopaikka on joka tapauksessa kutakuinkin täydellinen kappale hitaisiin sunnuntaiaamuihin.”

PIIRRÄ MINUUN TIE

Julkaistu albumilla Nostalgiaa toukokuussa 2015.

Kappale sai alkunsa Robbie Williamsin Swings Both Ways Live -keikasta Hartwall-areenalla (18.5.2014). Konserttia alkoi käydä puuduttavaksi, mutta loppupuolella ei-swing-versiona esitetty Angels teki suuren vaikutuksen. Anssi päätti, että tarvitsee omaan settiinsä kunnon slovarin ja ryhtyi työhön kotiin päästyään. Ja pyrki tekemään kappaleesta mahdollisimman juustoisen! Robbie Williams ei välttämättä kuulu enää lopputuloksessa. Kappaleen työnimenä oli pitkään Voimaballadi, mutta Anssin mukaan nimi piti vaihtaa, koska voimaballadissa kuuluu olla kitarasoolo, eikä tässä ole.

Kappaletta on versioitu mm. oman bändin kanssa, Sannin kanssa duettona,  ja Martin-haasteen voittaneen Afromikon toimesta.

PUISTOLA

Julkaistu ainoastaan demoversiona Equal Dreams -verkkokaupassa, joka toimi vuosina 2011-2012.

Puistola pudotettiin loppumetreillä pois Nummela-albumilta. Sitä on esitetty keikoilla vuosina 2001-2002 mies ja piano -sooloversiona ja vain harvoin. Kappaleen bändiversio sai ensi-iltansa Helsingin Nosturissa 13.4.2002, jolloin yleisöä kehotettiin tanssimaan valssia kappaleen tahtiin.

Laulu kertoo hääjuhlasta ja on erittäin elokuvallinen hetken maalaus. ”Puistola on vanha työväentalo Vihdin kirkonkylässä. Asuin muinoin siinä lähistöllä ja laulun kuvaamia tilanteita tuli kesäisenä aikana nähtyä hyvinkin usein.”

Anssin luonnehdinta kappaleen demoversiosta: ”Kappale on niin rauhallinen, että sen genreksi pitäisi luultavasti määritellä ’rauhoittavat lääkkeet’. Älä aja autoa Puistolan vaikutuksen alaisena!”

PUISTOSSA

Julkaistu albumilla Nummela maaliskuussa 2001. Levyn neljäs single.

Kappale syntyi joulukuussa 2000 ja se on Nummela-albumin lauluista toiseksi viimeisenä valmistunut. Anssi on kuvannut Puistossa-biisiä näin: ”Tarinaltaan aika vahvasti Springsteen-vaikutteinen biisi, siinä on ainakin omasta mielestäni vähän sellaista Atlantic Cityn henkeä.” Anssi halusi kertosäkeeseen mukaan näisäänen. Tehtävään kaavailtiin Lab-yhtyeen Anaa, mutta hän kieltäytyi. Tämän jälkeen Anssille ehdotettiin Alexandra Babitzinia (Kirkan tytär), ja hänen myötävaikutuksella saatiin kappaleesta purkkiin oivallinen versio. Kahdessa ensimmäisessä kertosäkeessä on äänessä vain Alexandra, kolmannessa myös Anssi. Kappaleella kuullaan myös kitaraa takaperin.

Laulussa esiintyvä Pete (Petri Ruusunen) on rouva Ruususen poika. Katso tarkempi sukuselvitys laulun Rva Ruusunen kohdalta. Laulun kuulijoita on askarruttanut suuresti se, mitä tapahtuu Petelle ja Lauralla biisin lopussa, kuolevatko he vai joutuvatko vankilaan vai mitä? Anssi ei tapojensa mukaisesti ole halunnut selittää asiaa, vaan on jättänyt tilaa kuulijoiden omille tulkinnoille. Puistossa-kappaleen singlellä on mukana myös Flegmaatikkojen tekemä remix sekä alkuperäinen demoversio.

Lokakuussa 2001 Anssi kirjoitti eräässä yhteydessä Puistossa-laulun kolmannen säkeistön ”uusiksi” erään henkilön ihmeteltyä ”Miten on mahdollista että Laura ajaa omalla prätkällä, vaikka ei oo rahaa edes laskuihin? […] miks se ei oo prätkäänsä myyny pois tai mistä -tusta sillä on pensarahaa jos ei kerran laskuistakaan selviä?” Anssin vastaus: ”Niin. Elämähän on juuri niin loogista, että prätkän myymällä kaikki pienet ja isommatkin ongelmat ratkeavat. Harmi, ettei tuo tullut biisiä tehdessäni mieleen – taidankin kirjoittaa kolmannen säkeistön uudelleen: ”Pikkuhiljaa Laura ymmärtää/ Ajavansa turhaan prätkällään/ Joka liikaa bensaa kuluttaa/ Se varmaan myydä kannattaa/ Hän vielä myyntiin pistää lipaston/ Ja huomaa olevansa velaton/ Nyt maksaa laskut ajallaan/ Maailma matkaa radallaan.” KYLLÄ!! Huomattavasti parempi! Elämänmakuisempi!”

Kysymys Anssin foorumilta (nimimerkki Muu): ”Miten Puistossa-biisissä poliisit osaa tulla paikalle, vaikka sisään mennään avaimilla…?”. Anssin vastaus: ”Olenkin odottanut tätä kysymystä! Voitaisiin spekuloida vaikka sillä, etteivät poliisit oikeasti olekaan kaksikon perässä, vaan nähdessään siniset valot Laura yksinkertaisesti pelästyy ja kääntää kahvaa. Tämä myös selittäisi sen, miksi biisissä lauletaan sinisistä valoista, eikä punaisesta mikä on oikeasti poliisin pysäytysvalo. Kävisikö selitykseksi?”

RAKKAUS ON MURHAA

Julkaistu albumilla Rakkaus on murhaa lokakuussa 2005. Julkaistu myös singleversiona alkuvuodesta 2006.

Anssi kertoo studioraportissaan 14.7.2005: ”Pekka Kuusisto saapui tonteille heti minun ja Jukan jälkeen alkaen välittömästi kirjoittaa nuotteja soittajille. Pelimanneja tulikin lopulta paikalle yhteensä kuusi kappaletta (Pekka mukaanluettuna). Kokoonpano muodostui kahdesta viulusta, kahdesta alttoviulusta ja kahdesta sellosta. Näiden soittajien ammattitaito veti kieltämättä hiljaiseksi. Pekan kirjoittamat laput olivat paikoitellen melko mutkikkaita (Rakkaus on murhaa -biisin lopuke on hänen mukaansa ”atonaalisinta paskaa ikinä!”), mutta musikantit soittivat kaiken yhtä vaivattomasti kuin Ukko Nooan. Tarkkaamossa oli vain myhäiltävä partaansa kuullessani millaisia sovituksia Pekka oli saanut aikaiseksi. Insomnia kuulosti jousien kanssa hieman Nick Drakelta, Rakkaus on murhaa puolestaan todella pelottavalta! Hieman täytemateriaalina pitämäni biisi nousi jousien myötä aivan uusiin sfääreihin ja kokonaisuudesta muodostui erittäin elokuvallinen ja dramaattinen.”

”Huomasimme jousten olevan tässä niin vahvat, ettei niiden lisäksi paljoa muuta tarvittukaan. Akustinen kitara, laulu, rummut, basso ja jouset – siinä Rakkaus on murhaa pähkinänkuoressa. Maisemoin säkeistöjä lap steel- ja baritonikitaroilla, soitin kertosäkeistöihin yksinkertaiset kitaraiskut ja tuplasin vielä lopukkeen maailman omituisimman jousimelodian kitaralla. Sitten totesimme biisin olevan valmis. Erikoista miten laulu voi joskus kasvaa studiossa ihan uusiin mittoihin. En siis pitänyt biisiä alunperin kovinkaan häävinä. Nyt olen sitä mieltä, että kyseessä on ehdottomasti yksi kovimpia koskaan tekemiäni juttuja!”

Anssi kertoo blogissaan 4.8.2011 omista suosikeista tuotannossaan: ”Ehdottomasti yksi hienoimmista levytyksistäni. Pekka Kuusiston jousisovitukset ylevöittävät sinänsä hyvin yksinkertaisen kappaleen aivan uudelle tasolle, tekevät siitä kohtalokkaan ja elokuvallisen.

Säkeistöjen perustana olevaa kitaranäppäilyä muistan kuljettaneeni mukanani useampia vuosia ennen kuin se lopulta päätyi osaksi laulua. Biisien tekeminen on välillä sellaista: yksinäiset rakennuspalikat saattavat joutua odottamaan pitkiäkin aikoja juuri oikeanlaista vastakappalettaan.

Tekstin halusin aloittaa raflaavasti, tehdä heti kättelyssä särön kauniiseen ja herkkään asetelmaan. Veikkaanpa melko harvan balladin alkavan sanoilla roskapussi haisee. Sijoitin tarinan omille kotikulmilleni – asuin tuolloin Helsingin Punavuoressa – mutta jouduin silti laulua kirjoittaessani turvautumaan myös kaupungin puutarhaosaston apuun: piti saada tietää mitä puita Bulevardilla kasvaa. Tein laulua vuodenaikana, jolloin puissa ei ollut lehtiä, en osannut päätellä puiden laatua pelkistä rungoista. Minua palloteltiin jonkin aikaa kaupungin byrokratiassa, kunnes selvisi, että kyseiset puut olivat vaahteroita.

Toisessa säkeistössä mainitaan laitapuolen mies, jolla on kallis hands free -laite korvassaan. Idea tähän syntyi kuultuani kerran kuinka rantojen miehet keskustelivat keskenään kännyköittensä multimedia-asetuksista. Mietin pitkään haluanko laittaa biisiin jotain niin aikaansa sidottua kuin hands free -laite – todennäköisesti parinkymmenen vuoden päästä kukaan ei enää tajua mitä sillä tarkoitetaan. Päätin kuitenkin lopulta jättää sen tekstiin, merkkinä ajasta, jolloin laulu on kirjoitettu.

Jos Millan kohdalla Askon vainu ei ollut kaikkein terävimmillään, niin tämän biisin kohdalla se puolestaan toimi: alunperin kappaleessa ei ollut varsinaista kertosäkeistöä, säkeistöt vain päättyivät toteamukseen rakkaus on murhaa. Asko ehdotti, että eikö tuota riviä kannattaisi toistaa, tehdä siitä kertosäkeistö? Kokeilin ja totesin Askon olevan nero.”

Rakkaus on murhaa sai ensiesityksensä Tuusulan kirkossa 3.8.2005 yhteisesityksenä Pekka Kuusiston kanssa. Kappale on ollut siitä lähtien suosittu keikoilla, mutta sitä on ajoittain esitetty hyvinkin kitsaasti. Sitä on esitetty myös muiden bändikokoonpanojen kanssa (kts. Savoyn versio 26.9.2007)  ja totta kai akustisesti soolona.

RAKKAUS UPOTTAA

Julkaistu digitaalisena singlenä 29.11.2017. Osoittautui Anssin seitsemännen albumin ensimmäiseksi singleksi. Esitetty soolokeikoilla akustisena versiona syksystä 2017 lähtien.

Anssi kertoo seitsemännen albumin käynnistymisestä Facebookissa 27.10.2017 näin: ”Seuraavan albumin työstäminen aloitettiin kesäkuun alussa. Menimme tuolloin bändin ja tuottaja Jussi Jaakonahon kanssa Finnvoxille äänittämään Rakkaus upottaa -kappaleen. Tuossa vaiheessa ei vielä puhuttu singlen tekemisestä: halusimme vain saada projektin käyntiin, hakea tuotannollista suuntaa ja kokeilla yhteistyötä Jussin kanssa. Biisi oli siis eräänlainen testilaboratorio.

Levy-yhtiössä kuitenkin tykästyttiin äänitettyyn kappaleeseen siinä määrin, että kesällä tehtiin päätös julkaista Rakkaus upottaa syksyllä singlenä. Hanke kuitenkin hidastui kesän ja alkusyksyn aikana, kun kappale ei tuntunut löytävän lopullista uomaansa miksauksen suhteen. Biisistä tehtiin useita miksausversioita eri miksaajien toimesta. Lopulta Arttu Peljo sai väännettyä kappaleen mattoon: hänen miksaamansa versio valmistui aiemmin tällä viikolla.

Biisin lopullista julkaisuajankohtaa en vielä tiedä, se on levy-yhtiön päätös. Kappale on nyt kuitenkin minun kirjoissani valmis.”

Myöhemmin Anssi kertoi lisää Facebookissa: ”Minulla oli kappaleesta alusta lähtien hyvä fiilis, mutta alkuun levy-yhtiö hieman nikotteli sen kanssa: siellä tekstiä pidettiiin liian synkkänä. Asiasta hiukan väiteltiin, mutta lopulta en muuttanut mitään, ja sittemmin labelillakin lämmettiin kappaleeseen. Nyt siellä ollaan lopputuloksesta hyvinkin innoissaan.

Sovituksen, tuotannon ja miksauksen suhteen pidettiin myös useita palavereja, soiteltiin puheluita ja läheteltiin meilejä. Minä tein ensin kappaleesta demoversioita ja kokeilin erilaisia sovituksellisia ratkaisuja. Itse tuotanto ja äänitykset bändin sekä Jussi Jaakonahon kanssa sujuivat hyvinkin kivuttomasti. Hankaluuksia tuli taas miksausvaiheessa: levy-yhtiöllä oli oma näkemyksensä, minulla ja Jussilla taas aika toisenlainen visio. Erilaisia versioita tehtiin eri miksaajien toimesta. Lopulta oli pakko myöntää, että tässä tapauksessa levy-yhtiön kanta oli oikea. Lopullisen miksauksen suoritti Arttu Peljo, ja soundista tuli oikein komea.”

Albumin julkaisun yhteydessä Anssi kertoi SuomiPopin haastattelussa, että biisi sai alkunsa musiikillisesta ideasta: ”Mä olin innostunut pikkusen jälkijunassa Pinkin Try-biisistä, siinä on mun mielestä parhaimpia kertsejä vuosikausiin. Ja halusin ittelleni sen tyyppisen biisin.”

”Mä sävelsin sen biisin, mulla oli ainakin kertosäkeisto ihan valmis ja sit mä lähdin etsimään sanoja, jotka sopis siihen melodiaan. Ensimmäiset sanat oli, että ”sä et oo ainoo”.”

”Pikkuhiljaa sanoja tuli lisää ja jossain vaiheessa mulla oli kertsi valmis ja rupesin tekeen säkeistöjä ja siinä vaiheessa aloin miettimään, että tää on vertaistuesta kertova kappale. Jokaisella meistä on elämässä varmasti ollut elämässä niitä hetkiä, jolloin on kaivannut lähipiirin tukea. Ja että miten on tärkeetä puhua niistä omista asioista toiselle, koska on hyvin todennäköistä, että toiset ihmiset on käyny läpi niitä ihan samoja juttuja.”

ROCK-UNELMA

Julkaistu albumilla Rakkaus on murhaa lokakuussa 2005.

Anssi kertoo blogissaan 4.8.2011 tuotantonsa omista suosikkibiiseistä: ”Itse asiassa tämäkin on duuribiisi, jopas sattui. Rock-unelmaa tehdessä pyrin kirjoittamaan pienimuotoisen rock-oopperan. Lopputulosta ei ehkä parane sellaiseksi kutsua, mutta varsin onnistunut kappale siitä kuitenkin syntyi.

Laulu on humoristinen kuvaus rokkibändin vaiheista. Johnny, Jay ja Ilpo – raju kolmikko. Pidän erityisesti Ilposta, joka ei ole kovinkaan erityinen basisti, mutta soittotaitoa jykevämpi meriitti on se, että hän on Remun serkku. Tarina käynnistyy portsarin keskeyttäessä yhtyeen keikan. Tämä perustuu tositapahtumaan: eräs Lemonator-yhtyeen esitys päättyi juuri tuohon tapaan. Kaikki rokkibändin kanssa joskus keikkailleet löytänevät joka tapauksessa tarinasta itsensä.

Rock-unelman rytmisenä lähtökohtana toimi Tom Pettyn American Girl. Kertosäkeistön melodian puolestaan lainasin muistaakseni jostain tv-mainoksesta. En enää muista mistä.” (Dressman, toim. huom.)

ROMAHDUS

Julkaistu albumilla Aukio syyskuussa 2009. Aukio-albumista on julkaistu myös kappaleiden demoversiot, jotka olivat myynnissä Equal Dreams -nettikaupassa 2011-2012.

Romahdus on juonen osalta ratkaiseva käännekohta kaivosmiehen tarinassa. Vastoinkäymiset eivät yleensä tule yksin vaan pelottavana joukkona ja vetävät maton pienen ihmisen jalkojen alta.

Anssi kertoo blogissaan 20.7.2011 Aukio-albumista: ”Kirjoitin tuon albumin kappaleet tiiviissä periodissa, syksyllä 2008. Koska tekeillä oli konseptialbumi, niin olin laatinut etukäteen eräänlaisen käsikirjoituksen, jonka perusteella tein yksittäisiä biisejä. Sävelsin ja sanoitin tarinaa kronologisessa järjestyksessä: aloitin alusta ja lähdin etenemään loppua kohti.”

RVA RUUSUNEN

Julkaistu albumilla Nummela maaliskuussa 2001.

Laulun syntymiseen vaikutti Robert Johnsonin musiikki, jota Anssi oli niihin aikoihin kuunnellut. Kappaletta kaavailtiin yhdessä vaiheessa albumin ensimmäiseksi singleksi. Laululle on tarkoituksella äänitetty vinyylilevyn rätinää luomaan tunnelmaa.

Levylle valittiin Pekka Witikan tuottama (Witikka soittaa myös kappaleella olevat kosketinsoittimet) versio, koska ”albumin loppupuolisko vaati hieman lisää potkua”. Vaihtoehtona oli alkuperäinen demoversio, jonka julkaisemista Anssi kannatti sen tunnelman ja sympaattisuuden takia. Livenä kappaletta soitettiin vuosina 2001-2002 hyvin erilaisina versioina keikalta toiselle. Siitä on kuultu muun muassa punk-, funk-, reggae-, rockabilly- ja latinoversiot.

Nimi Rva Ruusunen syntyi, kun Anssi eräänä yönä näki televisiossa Lemonheadsin version laulusta Mrs. Robinson ja huomasi laulavansa biisin simultaanitulkkausta: ”Hei, rouva Ruusunen…” Erikoinen yhteensattuma on se, kun Todd Solondzin Onni (Happiness) -elokuvan alkupuolella on hissikohtaus, joka on kuin suoraan tästä biisistä. Anssi oli tehnyt laulun ennen elokuvan näkemistä ja hämmästyi suunnattomasti nähdessään kohtauksen valkokankaalla!

Rouva Ruusunen on Puistossa-laulussa mainitun Petri Ruususen äiti. Puheenvuoro sukuhistorioitsija Kelalle: ”Rva Ruusunen tuli hyvin nuorena raskaaksi ja synnytti esikoisensa, Peten. Biologinen isä otti jalat alleen jo ennen poikansa syntymää. Rva Ruusunen meni pian uusiin naimisiin sen kusipäisen ”pikku hitlerin” kanssa ja otti itselleen nimen Ruusunen. Myös hänen pienestä pojastaan, Petestä, tuli tällöin nimellisesti Ruusunen.” Kts. myös biisi Petri Ruusunen, joka on kolmas osa tähän Ruususten sukusaagaan.

SORMUS

Julkaistu albumilla Suuria kuvioita elokuussa 2003.

Näin Anssi esitteli kappaleen Studioraportti 4:ssaan 7.7.2003: ”Tuoretta materiaalia, kappale syntyi huhtikuussa. Kyseessä on tavallaan ”erilainen” rakkauslaulu; kirjoitettuna hieman poikkeuksellisesta näkökulmasta. Lyhyt tunnelmakuvaus rakastavaisten kohtaamisesta. Kuva olisi täydellinen, ellei kertojan sormessa olisi sormusta mutkistamassa asioita. Musiikillisesti Sormus on yksinkertainen ja suoraviivainen pop-kappale, joka edustaa levyn kevyempää puolta. Kotistudiotuotantoa, josta kaikki ylimääräinen on riisuttu pois.”

SUOMALAINEN

Julkaistu singlenä toukokuussa 2007. Singlellä on kaksi versiota kappaleesta: sininen versio ja valkoinen versio. Kappale julkaistiin tilaajiensa Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden, työministeriön, opetusministeriön, ETNO:n sekä SEIS-kampanjan käyttöön.

Anssi kertoo biisin synnystä raportissaan 2007: ”Helmikuussa minut kutsutaan esiintymään ETNO:n hyvän tahdon lähettiläänä kahteen EU:n yhdenvertaisuuden teemavuosi 2007 -kampanjan käynnistävään tilaisuuteen. Toinen järjestetään EU-edustustossa ja toinen eduskunnassa. Kuulostaa kovin viralliselta. Tulee kuitenkin lupauduttua mukaan. Hieman myöhemmin käy mielessä, että odotetaankohan minun puhuvan jotain teemaan sopivaa? En minä osaa! Toisaalta ajatus siitä, että puhumisen sijasta vetäisin vain jonkun Mikan faijan BMW:n, tuntuu ihan yhtä huonolta. Mikä siis neuvoksi? Entä jos tekisin laulun, jonka sanoitus käsittelee rasismia ja syrjintää?

Teen kappaleen, jonka nimeksi tulee Suomalainen. Alkuperäinen tarkoitus on siis esittää sitä vain näissä ETNO:n tilaisuuksissa. Kantaesityksen jälkeen puhelin alkaa kuitenkin soida ja sähköpostiinkin saapuu tasaisin väliajoin tiedusteluja siitä, mistä kappaletta olisi mahdollista saada. Huhtikuun alussa soitetaan lopulta oikein työministeriöstä asti ja kysytään paljonko laulun levyttäminen mahtaisi maksaa? Otan tässä vaiheessa yhteyttä levy-yhtiöön ja kerron, että nyt tuntuu olevan aika vahvaa painetta kappaleen julkaisuun. Kannattaisiko tehdä single? SonyBMG:ltä soitellaan puolestaan työministeriöön ja kuviosta päästäänkin pian yksimielisyyteen: äänitetään single. Työ- ja opetusministeriöt tilaavat sitä jaettavaksi EU:n teemavuoden ja SEIS-projektin (Suomi Eteenpäin Ilman Syrjintää) kampanjoissa. Ei siinä mitään. Tempaistaan rasismia vastaan. Ongelmana on vain aikataulu: jotta single olisi toukokuun alussa fyysisesti kampanjoiden käytössä, olisi valmiin masterin oltava tehtaalla muutaman päivän päästä. Tulee vähän kiire.” Lue lisää biisin eri versioiden äänityksistä.

Ja kuinka kaksi tasavahvaa versiota nimettiin: ”Levy-yhtiössä ollaan kanssani samoilla linjoilla: laitetaan kumpikin versio singlelle, rokimpi veto ykkösraidaksi. Versiot pitäisi vain jotenkin nimetä. ”Sähköinen versio” ja ”akustinen versio” kuulostavat jotenkin tylsiltä. Eikä ”akustinen versio” sitä paitsi ole edes täysin akustinen. Lopulta päätän nimetä ne Kieslowskin hengessä ”Siniseksi” ja ”Valkoiseksi”. Sopii jälleen tähän suomalaisuus-teemaan…”

SUPERKUU

Julkaistu albumilla Anssi Kela maaliskuussa 2013.

Anssi kertoo blogissaan 30.4.2013: ” Pystyn vain hyvin harvan biisin kohdalla muistamaan täsmällisesti sen hetken, jolloin idea sukelsi korvien väliin. Inspiraatio Superkuusta tavoitti tajuntani 5. toukokuuta 2012, yhdentoista aikaan illalla. Ajelin yksinäni Turunväylällä kohti Espoon keskuksessa odottavaa soolokeikkaa, kun Laajalahden kohdalla vilkaisin vasemmalle ja tajusin, että veden yllä riippui mahtavan kokoinen täysikuu. Olin aikaisemmin samana päivänä lukenut lehdestä, että kyseessä oli ns. superkuu: ilmiö, jossa kuu käväisee radallaan lähimpänä maapalloa ja näyttää 16 prosenttia suuremmalta kuin ollessaan kauimmaisimmassa pisteessään. Hienoltahan se vaikutti. Katselin kuuta. Se katseli minua.

Soitin keikan. Kun sen jälkeen kävelin takaisin autolleni, niin näin taas tuon taivaalla loistavan pylpyrän ja ulvahdin ääneen: ”Aa-uu, taivaalla roikkuu superkuu!”

Idea oli siinä. Itse biisi kuitenkin seurasi perässä vasta kuukausia myöhemmin. Olin jo käynnistänyt levyn äänitykset eikä Superkuu ollut agendalla. Tuo ulvomisjuttu kuitenkin härnäsi tajuntaa, se nousi pintaan päivittäin ja vaati päästä biisiin. Lopulta taivuin ja keskeytin äänitykset tehdäkseni uuden laulun. Prosessi ei ollut helpoimmasta päästä, vaan vaikeimmasta. Ensiksi piti yrittää keksiä mihin koko hemmetin superkuu ylipäätään liittyi? Mistä biisi kertoisi?

Päätin kirjoittaa jonkinlaisesta kuuta ulvovasta jengistä. Aika pian huomasin riimitteleväni laitapuolen kulkijoista. Se tuntui kiehtovalta, joten etenin siihen suuntaan. Millaista olisi olla osa nuotiotulen äärellä rellestävien kodittomien porukkaa? Mitä täytyy tapahtua, että elämä luisuu sellaiseen jamaan? Biisien kanssa käy usein juuri näin: minä en vie niitä, vaan ne nappaavat minut mukaansa johonkin täysin odottamattomaan.

Kuuntelin samoihin aikoihin paljon hiphop-musiikkia, suomalaista ja amerikkalaista. Sillä oli suora ja välitön vaikutus tähän kappaleeseen: biisistä tuli oikeastaan jonkinlaista räppiä. En lähestynyt laulua melodian kautta, vaan hain tekstiin tietynlaista rytmiä ja flowta. Päätin myös olla itselleni ankara riimien suhteen: vähän-sinne-päin -tyyppinen rimmailu ei kelvannut, nyt tekstitin tamperelaisen koulukunnan mukaan. Paitsi että rikoin rivien rytmiikalla ja painotuksilla tuotakin etikettiä: riimit esiintyvät välillä yllättävissä paikoissa, vaikkapa keskellä rivejä.

Käytin tekstiin melkoisesti aikaa ja olenkin siihen erittäin tyytyväinen – yksi parhaista sanoituksistani. Siihen tuli myös jonkin verran kielellistä leikittelyä, jota en normaalisti harrasta. Teksti on humoristinen olematta kuitenkaan vitsi, pyrkimyksenäni oli tarkastella kohteitani lämmöllä. Pidin myös nerokkaana ratkaisua lainata muutamia rivejä Puolalaisesta nuotiolaulusta: tämän kappaleen nuotiopiiriläiset kun eivät ole mitään varsinaisia partiopoikia.

Superkuun musiikillinen toteutus olikin sitten kokonaan toinen nujakkansa. Jos tekstittäminen oli vaikeaa, niin biisin säveltäminen ja tuotanto olivat silkkaa kidutusta. Alkuperäisenä ajatuksena oli käyttää kappaleessa vierailevaa rap-laulajaa. Ne matalahkolla äänellä kähisemäni ”on meillä metsässä nuotiopiiri” -osuudet äänitin vain yhdellä otolla demoksi. Tarkoituksena oli, että joku tulisi räpäyttämään ne ns. oikeasti. Tiedustelin ensin Eevil Stöötä: hän kieltäytyi. Sitten kysyin Palefacea: hän tykkäsi biisistä, mutta olisi halunnut muuttaa joitakin riimejä – sitten miehestä ei enää kuulunut mitään. Korvatkin olivat jo tässä vaiheessa ehtineet tottua demorupatuksiini, joten päätin jättää ne.

Superkuu on albumin yksinkertaisin raita, jonka vääntäminen yrityksineen ja erehdyksineen nieli kuitenkin ehkä eniten aikaa. Helpon tekeminen on helvetin vaikeaa.” Lue lisää äänityskiemuroista.

Keikoilla Anssi on esittänyt Superkuuta silloin tällöin ilman kitaraa, bändinsä säestyksellä, tai yksin akustisella kitarallaan. Yleisö kutsutaan usein ulvomaan mukana susilaumana.

SUURIA KUVIOITA

Julkaistu albumilla Suuria kuvioita elokuussa 2003. Kakkosalbumin ensimmäinen single, joka oli pienenä noottina Nummela-levyn voimasoitolle peräti 7-minuuttinen.

Näin on Anssi valottanut kappaleen syntyhistoriaa: ”Albumin äänityksiä on jatkettu kotistudiossani. Olen vetäytynyt tekemään hommia yksin ja soittanut itse kaikki soittimet. Aloitin vuoden räväkästi tekemällä heti kärkeen pari uutta biisiä! Suuria kuvioita on eeppinen tarina kahdesta kaveruksesta, jotka päättävät hylätä pienet piirit ja lähteä kiertämään maailmaa. Tyyliltään biisi on vahvasti Crazy Horse -vaikutteinen rokkivääntö – albumille tulevan version pituus Neil Young -vaikutteisine kitarasooloineen lähentelee seitsemää minuuttia. Tulevaisuudessa keikoilla on todennäköisesti odotettavissa huomattavasti tätä pidempiä luentoja aiheesta!” (21.2.2002)

”Toinen viime kerralla mainitsemistani uusista kappaleista, Suuria kuvioita, kuulosti omana miksauksenani hieman hintelältä ja Asko ehdotti sen antamista Jussi Jaakonahon miksattavaksi. Koska kappale on hyvinkin Crazy Horse -vaikutteinen ja Jaakonaho tunnetusti suuri Neil Youngin taiteen ystävä ja mesenaatti, oli Askon idea mielestäni melko pätevä. Jussi miksasi kappaleen maaliskuussa Hollolan Petraxissa ja lopputulos on todella hieno! Biisi kuulostaa niin hyvältä, että aloimme Askon kanssa puolivakavissamme miettiä, pitäisikö tämä lähes seitsemän minuutin säröseikkailu julkaista kakkosalbumin ensimmäisenä singlenä. Aluksi kyse oli puhtaasta huulenheitosta, sillä eihän nyt mikään radiokanava tulisi soittamaan seitsemän minuutin biisiä. Eihän? Mitä enemmän pyörittelimme ajatusta, sitä paremmalta se alkoi tuntua. […] Biisihän on kuitenkin hyvä. Menevä ralli, jonka henki on positiivinen ja joka sopii tunnelmaltaan ja tekstiltään nasevasti kesään.” (12.4.2003)

”Kyllähän nuo jäljet johtavat suoraan sylttytehtaalle; en missään vaiheessa yrittänytkään peitellä Crazy Horse -vaikutteita. Voidaanpa jopa puhua eräänlaisesta pastissista ja kunnianosoituksesta kyseiselle yhtyeelle. Soitin Suuria kuvioita -biisiin itse kaikki soittimet ja yritin kieltämättä jo soittovaiheessa tavoitella tiettyä horsemaista poljentoa. Soittelin jopa samanlaisia rumpufillejä kuin Ralph Molina! Biisin miksasi Jussi Jaakonaho, joka on myös tunnettu suurena Neil Youngin säveltaiteen ystävänä. En ollut itse paikalla miksaustilanteessa, mutta kuuleman mukaan esim. Ragged Glory -albumi toimi soundin suhteen eräänlaisena referenssinä.” (23.6.2003)

Näin Anssi esitteli kappaleen Studioraportti 4:ssaan 7.7.2003: ”Albumin pisin kappale, jolle lähes seitsemän minuuttia kestävänä järkäleenä oli vaikea löytää levyltä luontevaa paikkaa. Oli itse asiassa erittäin lähellä, että biisi olisi pudotettu pois koko albumilta ja julkaistu ainoastaan singlenä! (Tämä oli siis lopulta se levyn kymmenes kappale…) Kokonaisuuden kannalta Suuria kuvioita oli kuitenkin tärkeä saada mukaan ja tätä kirjoittaessa vaikuttaa siltä, että siitä tulee myös levyn nimibiisi. Tässä on niitä paljon puhuttuja vankkoja Crazy Horse -vaikutteita ja kyseessä on albumin jyräävin biisi. Kotona soitettu ja äänitetty, mutta miksausvaiheessa oli pakko nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa raita Jussi Jaakonahon viimeisteltäväksi.”

TANSSILATTIALLA

Julkaistu albumilla Nostalgiaa toukokuussa 2015.

Kappale on saanut inspiraation laivakeikalta. Anssi seurasi laivan diskossa, miten yksinäinen mies tanssi huomiota herättävällä tyylillä ja lähestyi vastakkaisen sukupuolen edustajia jääden kuitenkin ilman vastakaikua.

Tyyliltään biisi on juustoinen kasaripoppi, jossa on vahva bassoraita. Anssi kertoo olleensa vahvasti Michael Jackson -päissään biisiä tehdessään. Mukana on Nile Rodgers -kitaraa. Katso lisää videoblogista 26.8.2014.

Keikoilla Tanssilattialla on tavallisesti ollut aloitusbiisinä niin, että Anssi laulaa biisin alun takahuoneen ovelta mikkiinsä.

TEIT MUSTA VIISAAN

Julkaistu albumilla Nostalgiaa toukokuussa 2015.

Anssi on tyytyväinen tähän kappaleeseen, koska siinä on vähiten sanoja hänen biiseistään. Tunnelma saadaan maalattua vähillä vedoilla. Tämän biisin referenssinä kuuluu Kate Bushin Running up That Hill.

Kappaletta on kuultu livenä tiettävästi vain kahdesti akustisena sooloversiona: 23.4.2016 Järvenpääsalissa ja 7.12.2016 Iskelmän lähetyksessä.

TYHMÄ KUU

Julkaistu albumilla Nostalgiaa toukokuussa 2015.

Ensimmäinen uusi biisi, jota Anssi lähti tekemään edellisen levyn jälkeen. Biisin sanoittaminen oli harvinaisen vaikeaa. Anssi teki yhden sanoituksen, muttei ollut siihen tyytyväinen, joten teksti meni uusiksi. Hän halusi säilyttää vain lainin ”oon siili keskellä ilmapallojen”, koska se oli ehkä paras laini ikinä. Tekstin kanssa meni useampi viikko ja lopulta hän joutui hälyttämään apuvoimia ja lähetti Heimo Hatakalle tekstin lauluttoman demon ja sanoi olevansa jumissa tekstin kanssa. Noin puolen tunnin päästä Heimolta tuli valmis biisiteksti, jossa kertsit alkoivat sanoilla ”ensin mä riisun aseet, sitten mä riisun sut”, joka nytkäytti Anssin tekstityskoneen taas päälle. Heimon versiosta tekstiin jäivät nuo kaksi kertsiriviä sekä yksi säkeistörivi, lopun Anssi pisti kasaan itse. Katso lisää videoblogista 20.9.2014.

Kappaletta esitettiin jonkin verran keikoilla Nostalgiaa seuranneella kiertueella.

UNI

Julkaistu albumilla Aukio syyskuussa 2009. Aukio-albumista on julkaistu myös kappaleiden demoversiot, jotka olivat myynnissä Equal Dreams -nettikaupassa 2011-2012.

Uni-kappale oli demojen tekovaiheessa aloituskappale Aukio-albumille. Vihelletty teemasävel sitoo sen yhteen albumin päättävän Aukio-kappaleen kanssa, joka on tavallaan jatkoa Unelle. Demovaiheen jälkeen Aukio-albumin alkuun lisättiin kuitenkin vielä Huuto-kappale, jossa valotetaan kaivosmiehen tarinan taustaa.

Anssi kertoo blogissaan 20.7.2011 Aukio-albumista: ”Kirjoitin tuon albumin kappaleet tiiviissä periodissa, syksyllä 2008. Koska tekeillä oli konseptialbumi, niin olin laatinut etukäteen eräänlaisen käsikirjoituksen, jonka perusteella tein yksittäisiä biisejä. Sävelsin ja sanoitin tarinaa kronologisessa järjestyksessä: aloitin alusta ja lähdin etenemään loppua kohti.”

UUDET AUTOT

Julkaistu albumilla Suuria kuvioita elokuussa 2003.

Kappale on valmistunut tammikuussa 2002. Ensiesitys (akustisena) vuoden 2002 kiertueen aloituskeikalla Kemissä 2.3.2002. Seuraavana päivänä Levillä kappaleesta kuultiin bändiversio, minkä jälkeen kappale otettiin vakio-ohjelmistoon.

Näin Anssi esitteli kappaleen Studioraportti 4:ssaan 7.7.2003: ”Yksi omista suosikeistani. Marraskuussa 2002 kotona äänitetty versio, johon tarttui jotain taianomaista. Selkeä lopetusbiisi; halusin tällekin levylle onnellisen lopun.”

Anssi kertoo blogissaan 4.8.2011 omista suosikeista tuotannossaan: ”Tässä kappaleessa on jotain taianomaista. Se on kuin pieneltä näyttävä lampi, joka paljastuukin kilometrin syvyiseksi. Kirjailija Kari Hotakainen kiitteli biisiä kerran vuolaasti eräässä radiohaastattelussaan – kehu, josta olen edelleen otettu.

Äänittelin tämän itsekseni kotona, soitin kaikki soittimet. Ei siis voida sanoa lopputuloksesta tulleen enemmän kuin osiensa summa. Tapahtuipahan vain jotain mitä en osaa selittää.

Tajusin muuten vasta tätä kirjoittaessani, että tässä kappaleessahan ei ole minkäänlaista kertosäkeistöä; ainoastaan ”miksi uudet autot tuoksuu tältä?” -refrain säkeistöjen lopuissa. Innoitusta muistan ammentaneeni Springsteenin Racing In The Streetista. Aihepiirihän on sama, siksipä pyrkimyksenäni olikin kutoa omaan tekeleeseeni samanlainen tunnelma kuin Springsteenin mestariteoksessa.”

VANHA BIISI

Julkaistu kokoelmalla Singlet 2000-2010 maaliskuussa 2010.

Sävellys on tehty alun perin Anssin lyhyen bändiprojektin The Hulatonesin (2007-2008) ainoaan julkaistuun kappaleeseen ”Dance Like It Was ’85”. The Hulatonesissa vaikuttivat Anssin lisäksi Antti Karisalmi ja Kelly Ketonen. Bändin kantava idea lienee ollut hupailla 80-luvun tyyliin kahden basson ja yksien rumpujen voimalla. Tavallaan tämä sivuprojekti oli ensimmäinen syrjäloikka Anssin perinteisestä tyylistä siihen suuntaan, jolla Anssi Kela -albumi tulisi räjäyttämään suosion nousuun vuonna 2013. Tyyli on kuitenkin tässä vaiheessa hivenen humoristisempi.

Anssi kertoo blogissaan 4.8.2011 omista suosikeista tuotannossaan: ”Jos tuotantoni havainnollistettaisiin sukupuun muodossa, niin tämä kappale olisi tuulenpesä. Irtiotto arjesta. Pöljää pop-musiikkia kummallisella kokoonpanolla soitettuna: Vanhassa biisissä ei nimittäin ole lainkaan kitaroita tai kosketinsoittimia – laulujen ja rumpujen lisäksi raidalla kuullaan pelkkiä bassoja. Ratkaisu on erikoinen, mutta näin jälkeenpäin on todettava, että diggaan lopputulosta raivokkaasti. Tämän olisi pitänyt olla hitti! Kesähitti!

Valitettavasti kukaan muu ei tainnut olla samaa mieltä. Itse kuitenkin allekirjoitan sen lateksilla, pidän kappaletta yhtenä lauluaarteistoni helmistä.

Koska sävelmä on vahvasti kasarivaikutteinen, niin päätin tehdä tekstistäkin retrohenkisen. Vanha biisi kertoo niistä nostalgisista tunnelmista, joita nuoruuden suosikkikappaleitten kuuleminen saattaa herättää. Viskasin sanoitukseen nipun polaroideja omasta nuoruudestani. Kyllä – huoneeni seinällä oli Samantha Foxin juliste.

Singlet 2000 – 2010 -albumin kansiteksteissä toimittaja Samuli Knuuti väittää kappaleen vaikutteiden kumpuavan Van Halenin Jumpin suunnalta. Valitettavasti Samuli on tässä suhteessa pihalla kuin peikko. Van Halenia ei löydy Vanhasta biisistä vaikka kuinka etsisi – sehän on nimittäin ihan silkkaa Pointer Sistersia!”

VIIMEINEN YÖ

Julkaistu albumilla Nostalgiaa toukokuussa 2015.

Biisi on tehty vuonna 2011 mies ja kitara -versioksi, eli se oli olemassa jo Anssi Kela -levyä varten, mutta tekijä ei ollut lopputulokseen tyytyväinen. Uuteen levyversioon tehtiin uusi sovitus ja säkeistöihin uudet tekstit sekä melodiat. Aluksi biisin teksti liittyi itämafiaan, mutta lopullinen teksti on vähän epäonnekas rakkaustarina.  Tango in the Night -aikakauden Fleetwood Mac oli sovituksessa referenssinä. Pino Palladino on mainittu bassoraidan esikuvaksi. Katso videoblogi 14.9.2014.

Biisiä  esitettiin jonkin verran Nostalgiaa-levyn julkaisua seuranneella kiertueella. Anssi on esittänyt kappaletta myös soolona luupperin kanssa.

VIISAUTTA JA RAUHAA

Julkaistu ainoastaan Equal Dreams -verkkokaupassa, joka toimi vuoteen 2012. Tekijäksi merkitty Anssi Kela & Biisirinki.

Joulukuussa 2010 Anssi kutsui blogissaan muusikoita tekemään kanssaan kappaletta, josta ei tuolloin ollut olemassa muuta kuin sointukulku ja hyräilty laulumelodia. Projektiin löytyi nopeasti runsaasti innokkaita tekijöitä, tuttuja ja tuntemattomia.

Biisin tiedostoa siirreltiin parin kuukauden ajan kiivaasti netissä. Kukin lisäsi kappaleeseen oman osuutensa kenenkään sen kummemmin ohjaamatta, kaikilla oli vapaat kädet soittaa mitä huvittaa. Biisi siis muodosti itse itsensä, sitä ei yritetty pusertaa mihinkään suuntaan

Mielenkiintoisen musiikillisen kokeilun seurauksena syntyikin kelpo kappale, nimeltään Viisautta ja rauhaa. Siitä ei ollut suunniteltu duettoa, mutta Yonan ilmoittauduttua Biisirinkiin, siitä kuitenkin tuli sellainen. Laulu on mielenkiintoinen tiivistymä erilaisten tekijöiden yhteiseen pöytään kantamista vaikutteista.

Kappaleen myyntituotto ohjattiin YAD:n tekemän nuorison päihdetyön hyväksi.

Biisin synnystä löytyy runsaasti lisäinformaatiota Anssin blogista, hae sanalla Biisirinki!

VOITAIS VÄLILLÄ ELÄÄ

Julkaistu Elastinen feat. -albumilla toukokuussa 2016. Spotfyssä biisi oli kuunneltavissa jo huhtikuun alkupäivinä, noin viikkoa ennen tv-ensi-iltaa (15.4.2016).

Kappaleen ensimmäinen versio valmistui jo 2014, jolloin sitä esitettiin muutamia kertoja keikoilla bändin kanssa. (Kts. Degerby.) Tuolloin oletettiin tämän biisin tulevan seuraavalle levylle ja se olikin hyvin pidetty. Se oli ehdolla viimeiseen vaiheeseen asti Nostalgiaa-kasarilevylle, mutta putosi pois väärän tyylisenä. Biisi sai kuitenkin uuden elämän, kun kesällä 2015 telkkariin alettiin filmata Elastinen Feat -ohjelmaa, jossa räppäri Elastinen teki biisejä vieraidensa ja tuottaja Jukka Immosen kanssa varsin nopealla aikataululla. Anssin jaksossa käsiteltiin tätä pöytälaatikkoon jäänyttä biisiä ja Ela teki siihen uudet räppisäkeistöt. Kertsit pidettiin samanlaisina.

Hauska detalji siitä, mitä tapahtui, kun Anssi jumiin kertosäkeen sanoituksen kanssa. Hän avautui Facebookissa, miten hänellä oli loistava laini kertsin avaukseen ”me ollaan kaksi hyttystä tuulessa”, muttei tiennyt miten se jatkuu. Tämä aiheutti ideoiden tulvan, kun Facebook-tykkääjät pistivät parastaan kommenttiraidalle. Lopulta Anssi saikin poimittua ideoista jatkoa biisille: ”kaksi luotainta avaruudessa”.

Kappaleen levytettyä versiota on tiettävästi esitetty vain kahdesti livenä Elan kanssa: 15.4.2016 Salon Kulttuuritalo Kivan yllätysnumerona samana iltana kuin biisin synnystä kertova jakso esitettiin ensi kertaa tv:ssä ja Elastinen Feat -konsertissa Hartwall Areenalla 21.5.2016.

VIISI VUOTTA

Julkaistu 16.12.2010 demoversiona Equal Dreams -verkkokaupassa, joka toimi vuoteen 2012.

Oli mukana sillä viiden biisin demolla, jota Anssi Pekan ja Suden hajoamisen jälkeen tarjosi levy-yhtiölle. Kappaletta harkittiin Nummela-albumille. Siitä tehtiin demovaihetta pidemmälle edennyt versio, mutta lopulta se ei kuitenkaan ylittänyt julkaisukynnystä.

Viisi vuotta on syntynyt ennen Esko Riihelän painajaista, joka on Nummela-albumille päätyneistä lauluista vanhin. Anssin vastaus kysymykseen ”Mistä Nolla ja Viisi vuotta kertovat?”: ”Molemmat ovat tavallaan tilityksiä epäonnistuneista ihmissuhteista. Tekstit eivät ole varsinaisesti tarinoita, eivätkä myöskään varsinaisesti kovin hyviä…” Kappale on sittemmin painunut unholaan, eikä sitä ole koskaan esitetty julkisesti.

ÄLÄ MENE POIS

Julkaistu albumilla Rakkaus on murhaa lokakuussa 2005. Siitä tehtiin myös single.

Anssi kertoo studioraportissaan 14.7.2005: ”Älä mene pois -kappaleeseen olin tilannut Pekka Kuusistolta jousia Carpentersin ja Burt Bacharachin hengessä ja sitä totisesti sain mitä tilasin! Biisi on todennäköisesti perversseintä mitä olen ikinä tehnyt. Jousisessio onnistui joka tapauksessa erinomaisesti ja tunnelmat olivat korkealla.

Totesimme olevamme nyt hyvin lähellä totaalisen musiikin lähteitä! Sävelsin laulun alkuvuodesta Burt Bacharach -päissäni tarkoituksenani laatia mahdollisimman imelä 60-lukulainen schlaageri. Ja täytyy sanoa, että jäljet todellakin johtavat sylttytehtaalle! Luulen, että tämä teos tulee nostattamaan useampiakin kulmakarvoja: ollaan nimittäin mahdollisimman kaukana esim. Mikan faijan BMW:n tunnelmista. Päätimme Jukan kanssa, että tämä juttu viedäänkin kunnolla loppuun asti (eli reilulla kädellä överiksi…). Jos jouset olivat kermakuorrutus tämän kakun päällä, niin mansikoiksi kerman päälle tilattiin Mikko Pettinen soittamaan kappaleseen soolo flyygelitorvella.

Biisi taitaa muuten olla ensimmäinen levytykseni, jossa ei kuulla ainuttakaan kitaraa; pääosissa ovat piano ja jouset. Rummut siinä kuitenkin on ja niitä soittaessani tavoittelin ehtaa Karen Carpenter -poljentoa. Summa summarum: Älä mene pois on todella omituinen veto – meikä diggaa. Onkohan se vain liiankin överi albumikokonaisuutta silmälläpitäen??? Parempi kuitenkin överit kuin vajarit…”

Ensimmäisen kerran Älä mene pois esitettiin Hotelli Pyhätunturin keikalla 29.1.2005. Julkaisunsa jälkeen se on ollut verrattain usein keikkaohjelmistossa sekä soolo- että bändikeikoilla, usein illan viimeisenä tunnelmapalana, hempeänä hyvän yön toivotuksena.