Pekka ja Susi perustettiin keväällä 1993 Yhdeksäs Hetki -kokoonpanon pohjalta. Yhtyeen jäsenet kuulivat Rockin SM-kilpailusta, lähettivät sinne – huvin vuoksi – kasetin 351 muun bändin tavoin, pääsivät Turussa 22.9.1993 järjestettyyn aluekarsintaan ja sieltä finaaliin. Viisihenkiseen bändiin kuuluivat laulaja-basisti Anssi Kela (21), rumpali Ville Kela (18), kitaristi Antti Nieminen (21), perkussionisti Markus Poussa (18) ja kitaristi Petri Prauda (21).
Lokakuun alussa 1993 Anssi arvioi Vihdin Uutisissa, että Pekka ja Susi pääsi finaaliin todennäköisesti viimeisten bändien joukossa, mutta sanoi että he lähtevät kuitenkin hakemaan paikkaa kolmen parhaan joukkoon, koska huonommat sijoitukset eivät kiinnosta. Vihdistä lähti sadalla ruusulla varustautunut 60-päinen kannatusjoukko bussilla kohti Tamperetta hurraamaan paikkakunnan omille pojille.
Finaalissa 15.10.1993 yhdeksän bändiä sekä vuoden 1980 voittaja Hassisen Kone esiintyivät loppuunmyydylle Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneelle ja suoran tv-lähetyksen katsojille. Pekka ja Susi esitti kolme biisiä: Saarnaaja, Talo ja Karhun elämää. Tuomariston äänestystulos oli äärimmäisen tiukka:
1. Pekka ja Susi 347
2. Ma Baker’s Soul Factory 346
3. Sancnity 345
4. Ferdy’s Skerdys 344
Voittajat saivat tittelin Rockin Suomen mestari, pokkasivat 5000 markan palkintostipendin, esittivät vielä kappaleen Sokeana katselen ja pääsivät takahuoneessa kommentoimaan ajatuksiaan lehdistölle.
Antti kuvailee voittajan julkistamista näin:
”Seisoessamme lavalla kun tuloksia julkistettiin, näin Tommi Läntisen kädessä olleen lapun, jossa nimemme komeili ylimmäisenä. En kuitenkaan tiennyt missä järjestyksessä nimet olivat ja kun viimeiset kolme nimeä olivat jäljellä alkoi housuihini hiljaa valua kakkaa; jännitti niin, että jalat olivat lähteä alta. Sitten selvisi, että olimme voittaneet ja jännitys laukesi hirvittävään viidakkomiehen karjaisuun ja villiin tanssiin lavalla tuhannen ihmisen katsoessa paikalla salissa sekä arviolta kymmenien miljoonien katsoessa tilaisuutta telkkarista. Se vasta tuntui kivalta.” (n. 1997)
Ville kertoo voittoillasta:
”Se oli aika yllätys (ennen kaikkea meille). Oltiin silloin huomattavan tyhmän näköisiä salihousuinemme sekä nahkaliiveinemme. Ei oikeen juhlittu voittoa, koska ei osattu. Muistan sen kun meidän miksaaja halasi meitä. Se oli kivaa.” (10/2002)
Anssi muistelee tunnelmiaan:
”Etukäteen kilpailupaikalla tuntui vallitsevan jonkinlainen konsensus siitä, että helsinkiläinen soul-yhtye Ma Baker´s Soul Factory voittaa koitoksen – olivathan he kuitenkin parhaita soittajia! Itse en oikeastaan tainnut edes ajatella voittamista. Kuvaavaa on kaiketi se, että voittajayhtyeelle oli tiedossa kilpailun jälkeisenä päivänä kaksi keikkaa Tampereella, emmekä olleet edes treenanneet settiä mahdollisen keikan varalta! Harjoittelimme vain niitä kolmea finaalissa esitettävää biisiä. Villellä ei tainnut olla mukanaan edes hammasharjaa, koska emme kuitenkaan uskoneet joutuvamme yöpymään Tampereella. Toisin kävi ja muistan tuona yönä viettäneeni Tampereen Hotelli Victoriassa melko unettoman yön. Kaikki tuntui jotenkin epätodelliselta ja mietin, että nytkö tämä kaikki muuttuu? Tuleeko minusta oikeasti rocktähti?”(1/2003)
Harhaa.comista löydät kokonaisen legendaariselle Pekalle ja Sudelle omistetun osion, jossa on myös lehtileikkeitä suuresta rock-voitosta!