Kategoria: Lemonator

Lemonator oli livenä Superb

Mari Leave a comment

”Nämä on kyllä iloisimmat hautajaiset ikinä!” hihkaisee laulaja-kitaristi Lasse Kurki Tavastian lavalla 29.8.2015 Lemonatorin viimeisen keikan lopulla. 20-vuotiaan bändin jäähyväiskeikkaa juhlistamaan tulleet seitsemisensataa silmäparia eivät kyynelehdi ainakaan surusta, sillä niin kirpsakan sitruunaiset, peräti punk-hengessään mukaansatempaavat energiat vyöryvät lavalta isojen kitaroiden, tiukan rumpu-basso-kompin ja kauniiden lauluharmonioiden säestyksellä.

Haikein hetki tulee ja menee nopeasti. Ennen toisen encoren ja koko keikan viimeisen biisin alkua Lasse, kitaristi Ripa Eskolin ja basisti Antti Karisalmi kokoontuvat kuin yhteisestä sopimuksesta Kelly Ketosen rumpujen eteen ja kaikki kättelevät toisensa. Yleisö jää hetkeksi ulkopuolelle ja bändikaverit ovat ne tärkeimmät tyypit. Kun Lasse kääntyy takaisin mikrofonin eteen, hän ilmoittaa, että nyt vedetään viimeinen biisi Lemonatorin tahtiin. Sitten mätetään livemusaa, nollasta sataan. Solisti on yhdessä hetkessä selällään lavalla, toisessa sinkoaa kitara edellä kohti kattoa.

Kolmen keikan jäähyväiskiertueelle – Tampereelle, Turkuun ja Helsinkiin – Lemonatorit miettivät biisit, joita oikeasti halusivat soittaa ja toteuttivat ne lavalla bändin alkuperäistä ajatusta myötäillen: kaksi kitaraa, basso, rummut, ja ”soitetaan niin nopeasti kuin pystytään”. Näillä keikoilla halutaan olla taantumuksellisia. Kosketinsoittimien puuttumiseen havahtuu vasta keikan jälkeen, jos silloinkaan. Mitä ei ole, sitä ei tarvitse. Lisäksi tuntuma on sellainen, että bändi on kypsynyt paremmaksi vanhetessaan, vaikkei ole hetkeen soittanutkaan yhdessä. Se on kuin polkupyörällä ajo, kun sen kerran oppii…

Settiin on koottu uran parhaita paloja. Etenkin Yellow-levyn biisit ovat hyvin edustettuina, mutta uusiakin löytyy, kuten Antin tekemiä biisejä. Välillä muistellaan joukolla, mitä soitettiin ensimmäisellä keikalla Semifinalissa 26.8.1995. Pikaisen lavagallupin perusteella 15 vuotta sitten julkaistu The Waltz on edelleen bändin suosikkilevy – tosin Kelly kannattaa bändin ensimmäistä albumia, koska oli jo silloin Lemonator-fani.

Tavastian keikalla on 20 biisiä, yksi jokaista vuotta kohden:
1. One Last Day
2. I Love Trampoline
3. Is It You?
4. Once I Killed A Boy With A Girl
5. Broken Record
6. Shake Shake Shake
7. Would You Die For Me?
8. Accidental Coincidence
9. I’m Left, You’re Right
10. Not Your Game
11. Heart Burns
12. I Don’t Want To Live Forever
13. Playing With Dinosaur
14. You Could Be A Monster
15. Over Now
16. A Good Year
———-
17. You Stole My Heart
18. California
———-
19. Safe
20. Superb

Bändi hikoilee sitä vuolaammin mitä pidemmälle ilta etenee – kaikki neljä upottavat kasvonsa pyyhkeisiin biisien välissä. Antti ilmoittaa Lasselle, että hän ei muistanut, miten raskasta pomppiminen on. Silti pompitaan, koska siltä tuntuu. Kelly hakkaa rumpuihin järjettömän määrän energiaa – tunti ja kolme varttia silkkaa dynamiittia. Eikä maitohapoista muka tietoakaan keikan jälkeen! Lassen mukaan Lemonatorin alkuvuosien rumpalilla Pidellä (Mikko von Hertzen) oli tapana soittaa setin viimeisessä biisissä rummut hajalle. Ripa huokaa, että kun tätä ei ole tehnyt vähään aikaan, niin ei muistakaan miten kokonaisvaltainen kokemus keikka on – suosittelee kaikkia kokeilemaan! Lassen tilastoihin tämä merkitään kuperkeikka-keikkana, eli niihin parhaimpiin.

Viimeisen kerran takahuoneesta saapuessaan Lassella on päällään alkuperäinen Lemonator-sitruunapaita. Sen sijaan että soittaisivat näissä paidoissa, bändi on päättänyt lingota nämä kolme Antin äidin ompelemaa paitaa hyvin palvelleina yleisöön. Paitamytyt otetaan riemulla vastaan.

Yleisön puolella on myös kuuma, kun ihan huomaamatta tulee jorattua mukana, eikä sitruunasiivulla koristeltu juoma riitä viilentämään. Keikan jälkeen myyntitiski on puhdistettu täysin keltaisista paidoista ja kangaskasseista; tyhjiötä täyttämään on roudattu bändin viimeiseksi jäänyttä Shake Shake Shake -levyä (2010) cd- ja vinyylipainoksina. Bändin jäseniä tipahtelee iloisina takahuoneesta ystäviä tervehtimään. Kutsuvieraslista oli villien huhujen mukaan useiden kymmenien nimien mittainen, joten voi vain kuvitella bäkkärin ruuhkaa, jossa Antin mielestä on ”kaikki ihan levällään” ja Kellyn mukaan ”ihan liikaa väkeä”. Haikeudesta ei keikan jälkihuumassa ole tietoakaan, nyt skoolataan Lemonatorin olemassaololle. Ehkä molli tulee myöhemmin, kun tajuaa, että näin räjäyttävää livebändiä ei enää ole mahdollista kokea keikkalavoilla.

Omasta puolestani kiitän ja kumarran niistä viidestätoista vuodesta, jonka ehdin Lassea, Ripaa, Kellyä ja Anttia Lemonatorin merkeissä nähdä. Tavastialta se alkoi, Tavastialle se päättyi. Hymyillään kun taas törmäillään!

Jälkipolville muistiin merkittäväksi: Lemonator-niminen bändi oli livenä erittäin Suberb.

Lisää kuvia Tavastialta!
Lue Lemonatorin jäsenten tuore haastattelu Soundista.

Lemonator jättää jäähyväiset 20-vuotisjuhlakeikoilla

Mari Leave a comment

Harhaa.comin lukijoiden hyvin tuntema Lemonator soittaa elokuun lopussa kolme keikkaa juhlistaakseen 20 vuotta sitten käynnistynyttä uraansa.

Laulaja-kitaristi Lasse Kurki lisää: ”Samanaikaisesti on fiilis, että nämä voivat olla bändin vikat keikat ikinä, joten nyt kun on tilaisuus, niin vietetään iloisia jäähyväisiä synttäritunnelmissa.”

Tulevilla keikoille odotetaan siis sekä riemukasta että haikeaa tunnelma. Lemonatorin 20-vuotisjuhlakeikat soitetaan 27. 8. Tampereen Klubilla, 28. 8. Turun Klubilla ja 29. 8. Helsingin Tavastialla. Lipunmyynti keikoille on käynnissä Tiketissä.

Bändissä musisoivat Lasse Kurjen lisäksi kitaristi Risto Eskolin, basisti Antti Karisalmi ja rumpali Kelly Ketonen. Kaksi viimeksi mainittua ovat tulleet tutuiksi Anssin bändin jäseninä – Antti on ollut Anssin bändissä sen perustamisesta lähtien, Kelly liittyi retkueeseen kesällä 2001 ja soitti Anssin rumpalina viimeksi kesällä 2012.

Lemonator nousi ensimmäistä kertaa lavalle 26.8.1995 Semifinalissa Helsingissä. Samana vuonna julkaistiin Playing With Dinosaur -EP. Sittemmin bändi on julkaissut kuusi studioalbumia ja yhden kokoelman: Yellow (1997), Maison Rilax (1998), The Waltz (2000), Grandpop (2003), Yesterday was good (2004, kokoelma), At the presence of great beauty (2006) ja Shake Shake Shake (2010). Näistä läpimurron teki vuosituhannen vaihteessa julkaistu loistokas The Waltz, jolta California valittiin vuoden parhaaksi biisiksi.

Harhaa.com uskoo, että kaikki bändin jäsenet ovat kiireisiä tahoillaan ja utelimme Antilta, mitä tyypit nykyään puuhastelevat. Hän vastasi näin: ”Mähän nyt olen soitellut Anssin lisäksi Petran kanssa ja tehnyt kotioloissa musaa muille ja studiossa mm. Einin ja Milana Misicin levyjä Ripan ja Lasse Väyrysen kanssa. Ripa on ollut satunnaisissa studiosessioissa mukana esim. tuottajana ja viime aikoina keskittynyt lähinnä sähköhommiin. Kelly soittaa Samae Koskisen bändissä ja Lasse taas toimii Warnerilla levy-yhtiömiehenä, Radio Helsingissä vakioäänenä ja tehnyt biisejä esim. Anna Puulle.”

Lemonator soitti 10-vuotisjuhlakeikkansa bändin keikkalakanoin ja sitruunoin koristellussa Semifinalissa elokuussa 2005. Kuuman ja iloluontoisen keikan loppupuolella rumpuja kävi mätkimässä myös bändissä 90-luvulla vaikuttanut rumpali Mikko von Hertzen.

Antti kertoo keikan odottajille terveisiä treenikämpältä: ”Bändi tulee olemaan iskussa, ainakin viime treeneissä homma tuntui toimivan erittäin hyvin.”

Saapa nähdä, mitä kaikkea 20-vuotisjuhlissa tapahtuu!

Lemonatorin viides albumi julkaistu

Mari

Tänään 26.4.2006 julkaistaan Lemonatorin viides albumi At The Presence Of Great Beauty. Yhtye vietti viime syksynä kymmenvuotisjuhliaan ja teki sen kunniaksi kokoelmalevyn Yesterday Was Good. Edellisestä Grandpop-studioalbumista on vierähtänyt kolme vuotta.

Bändin jäsenillä on riittänyt puuhaa Lemonatorin ulkopuolellakin. Antti Karisalmi ja Kelly Ketonen ovat olleet kiertueella Anssin mukana ja soitelleet muissakin yhtyeissä (Emmin bändi, Bilmo, Holster Van). Ripa ”Risto” Eskolin on tehnyt erilaisia musiikkiproduktioita Johtoääni-studiossaan. Lasse Kurki on mm. tuottanut Egotripin uuden albumin, ollut Emmin kanssa levyn teossa ja keikoilla sekä tehnyt hyvää radio-ohjelmaa Radio Helsingin taajuudella.

Lemonator aloitti uusien biisien treenauksen viime keväänä ja levyn äänitykset käynnistyivät heinäkuussa Hollolan Petraxilla, jossa äänittäjänä toimi Jyrki Tuovinen. Tuotannon bändi otti omiin käsiinsä. Sittemmin äänityksiä jatkettiin muutamalla muullakin studiolla ja kotioloissa. Levy valmistui joulukuun puolivälissä, kun sen eteen oli tehty studiossa 39 täyttä päivää töitä. Lassen kirjoittama levyntekopäiväkirja on luettavissa Lemonatorin kotisivuilla, jotka uudistuvat uuden levyn myötä.

At The Presence Of Great Beauty -levyltä löytyvät seuraavat kappaleet:
1. Introduction / 2. Love Disappear / 3. Guardian Maria (The Good In Loneliness) / 4. Will I Ever Find Out / 5. A Lonesome Dream / 6. Neverfall / 7. Would You Die For Me? / 8. Not Like The Rest / 9. Heart Burns / 10. New Morning Light / 11. I’m Mad (For You) / 12. The Perfect Couple

Maistiaisia voi kuunnella täällä. Kuunneltavana ovat levyn ensimmäinen single Will I Ever Find Out, viime syksynä Semifinalin 10-vuotiskeikalla kantaesityksensä saanut Would You Die For Me, Antin säveltämä Guardian Maria (The Good In Loneliness) ja uusimpana lisäyksenä Love Disappear.

Mikäli Will I Ever Find Out -kappaleen viulu kuulostaa oudon tutulta, se ei ole sattumaa. Yhdeksässä levyn kappaleessa jouset soittaa viulistilahjakkuus nimeltään Pekka Kuusisto, joka (kuten kaikki lukijamme varmaan tietävätkin) teki yhteistyötä Anssin kanssa Rakkaus on murhaa -levyllä. Lisäksi Pekka seuraa Anssin jalanjälkiä, sillä tietojemme mukaan hän viheltää uuden levyn Introduction-instrumentaalissa! Anssi esitteli vihellystaitojaan Lemonatorin Grandpop-albumin introssa.

Levyllä vierailee muitakin muusikoita. The Posies -yhtyeen Jon Auer kävi bändin Suomen vierailun ohessa laulamassa taustoja kappaleisiin Will I Ever Find Out ja Would You Die For Me. Jonna Tervomaa lauloi viimeisenä levyntekopäivänä taustat Not Like The Rest -kappaleeseen. Trumpettia levyllä soittaa Mikko Karjalainen.

Lemonator aloittaa keikkailun toukokuussa ja kesän aikana bändi kiertää useilla festareilla. Keikkakalenteriin jo merkattujen keikkojen lisäksi bändi musisoi ainakin Ruisrockissa ja Ankkarockissa.

Koska emme ole täysinoppineita asiantuntijoita Lemonatorin suhteen, emmekä ole vielä kuulleet uutta levyä, pyysimme erästä tuttua basistia valistamaan lukijoitamme bändin näkökulmasta:

Antti Karisalmi, miltä uusi levy At The Presence Of Great Beauty maistuu?
Hyvältähän tuo maistuu. Perinteisesti artistit aina kehuvat eniten tuoreimpia levyjään. Niin myös tässä tapauksessa, mutta puhtaasti siksi, että levy summaa täydellisesti kaiken osaamamme musiikkiin liittyvän, edustaa vaikutteiltaan koko länsimaisen musiikin historiaa ja tiivistää aiempien levyjen tunnelmat ja meiningit yhdelle kiekolle. Mukana on toki myös uudenlaista tunnelmaa ja meininkiä.

Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä siinä on aiempiin levyihinne (esim. Grandpop ja The Waltz) verrattuna?
Grandpop oli soundillisesti paljaampi, Waltz taas antoi ehkä enemmän periksi radioiden vaatimuksille kappaleformaatin suhteen. Uusi levy on kuitenkin radio- ja ennen kaikkea kuuntelijaystävällistä musiikkia (kuten tietenkin edellisetkin levyt).

Sävelsit jälleen yhden kappaleen levylle. Lassen päiväkirjassa se kulki pitkään nimellä ”Antti’s song” ja sanat tehtiin vasta viime tipassa. Kerro suhteestasi tähän biisiin.
Kappaleen nimeksi tuli kokonaisuudessaan ”Guardian Maria (What’s Good in Loneliness)” ja sanoja siihen Lasse taisikin kypsytellä pitkään. Melodia on ollut olemassa parisen vuotta. Vaikutteet siihen löytyvät pitkälti 70-luvun brasilialaisesta popmusiikista, lähinnä Milton Nascimenton ja Lo Borgesin ”Clube da Esquina”-levystä, joka kuuluu maailman parhaiden levyjen top-kolmoseen. Sitä on pitkälti syyttäminen. Kappaleen alkuperäinen demo onkin paljon lähempänä bossa novaa. Katolinen tematiikka säilyi kuitenkin levyversioon asti.

Samaisessa päiväkirjassa Lasse kuvailee vaiherikasta levyntekoprosessia. Kerro hiukan omia tunnelmiasi studio-olosuhteista. Mikä oli parasta? Entä oudointa?
Levyn tekeminen oli todella hauskaa puuhaa. Parhaimmillaan studiossa oleminen on paluuta hiekkalaatikolle tai kuin majan- tms. rakennushommaa, johon neljä pikku arkkitehtia (tai viisi, mukaan lukien Jyrkin, äänittäjän/miksaajan) tuo omat visionsa lopputuloksesta, joka selviää vasta kun viimeinenkin raita on aseteltu balanssissa paikoilleen. Levyn kappaleiden rakentuessa pikku hiljaa on aina kummallista havaita, miten sävellys riistää päätäntävallan tekijöiltään ja ryhtyy muotoutumaan haluamaansa suuntaan. Suunta voi olla joskus täysin päinvastainen, mitä alun perin oli suunniteltu. Tähän musiikilliseen evoluutioon on suuri ilo heittäytyä mukaan.

Olenko ymmärtänyt oikein, että Pekka Kuusisto viheltää levyllänne? Miten tämä on mahdollista? Käsittääkseni hän omatoimisesti ilmoittautui halukkaaksi tekemään jousisovitukset levylle, ettekä osanneet kieltäytyä?
Pekka tosiaan viheltää levyllämme. Yhteistyöstä on jo kauan ollut puhetta, mutta nyt taisi olla se optimaalisin hetki hyödyntää Pekan huikaisevaa ammattitaitoa. Miehen musikaalisuus on tajunnanräjäyttävää laatua. Tämän ominaisuutensa kanavoimiseen Pekalle annettiinkin vapaat kädet. Osa luomisvimmasta purkautui sitten vihellyksenä, joka on kuultavissa levyn introssa.

Entä kuinka Ripa päätyi albumin kansikuvapojaksi? Onko muut bändin jäsenet laiminlyöty?
Ripa päätyi levyn kanteen puhtaasti siitä syystä, että kuva oli niin hyvä. Se myös edusti kaikkea sitä mitä mielestämme kansikuvalta tälle levylle vaadittiin. Muut bändiläiset huomioidaan levyn sisäkuvissa ja Ripakin komeilee kannessa täysin demokraattisen valintaprosessin ansiosta. Levyn kannesta voi muuten löytää neljä musiikkielämässä vaikuttanutta/vaikuttavaa persoonaa. Vastaus jääköön itse kunkin selvitettäväksi…

Keikkakalenteriinne on pitkästä aikaa tullut ilahduttavan paljon merkintöjä. Millä mielin suuntaatte kuumaa keikkakesää kohti?
Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, on kuumuus suomalaisesta keikkakesästä kaukana. Onneksi lava ja takahuonealue ovat yleensä suojatut sateelta. Yhtä kaikki, lähdemme siitä, että keikkoja voi kuunnella niin railakkaassa auringonpaisteessa kuin sateenvarjon allakin. Erilaisten tunnelmien spektri venyy kattamaan kaikki olosuhteet.

Nyt olisi vielä tilaisuus mainostaa…
Ihmiset pitävät siitä, että heidän älykkyyteensä vedotaan. Älykkäät ihmiset tekevät omia valintoja eivätkä anna esim. kaupallisten soittolistojen, iltapäivälehtien tyhmennyspropagandan ja muiden ulkomusiikillisten seikkojen hämärtää omaa valinnanvapauttaan. He luottavat omiin korviinsa.

Älykäs ihminen ostaa Lemonatorin levyn.

Kiitos Antille haastattelusta ja onnittelut Lemonatorille uudesta levystä!

Lemonatorin uudet sivut avautuvat piakkoin osoitteessa www.lemonator.net