Vantaan F-musiikissa järjestettiin viime viikonloppuna Musiikin Avoimet Ovet -tapahtuma, jonka huipensi lauantaina Anssi yhtyeineen konsertoimalla vajaan tunnin setillisen. Bändiin maaliskuussa liittynyt kitaristi Tuomas Wäinölä oli aamupäivällä paikalla luennoimassa aiheesta ”Freelance-kitaristin arki” ja tietysti rämpyttämässä kitaraa.
Tuntia ennen keikkaa bändi virittelee lavalla ja Anssi testaa myös ”Tuomaksen vehkeet”. Kitaristia ei näy. Ei edes silloin, kun bändi odottaa juontoa lavalle. Antti valaisee, että Tuomas soittaa Linnanmäen Peacockin Stars Showssa, josta hän parhaillaan kaahaa tuhatta ja sataa kohti Vantaata. Kyseessä on viime hetken tuplabuukkaus, sillä F-musiikin keikka livahti kalenteriin takavasemmalta.
Joukkue juonnetaan lavalle ja Kaksi sisarta poljetaan käyntiin. Anssi informoi, että yhtyeen muonavahvuuteen kuuluu myös Tuomas Wäinölä. ”Sen pitäs olla tossa, mutta se ei oo ehtiny vielä paikalle. Sillä on muitakin keikkoja tänä iltana.” Tällaista on siis freelance-muusikon arki käytännössä! Anssi heittää yleisölle tarkan arvion: ”Se tulee toivottavasti ehkä parin ekan biisin aikana.”
Freelance-muusikon työ on Tuomaksen mukaan sitä, että hän vastailee puhelimeen ja sähköpostiin ja täyttää kalenteriaan säännöllisen epäsäännöllisesti erilaisilla keikoilla. Haastavampiakaan juttuja hän ei tyrmää, jos vain kalenterissa on tilaa. Pitempiä bändipestejä ovat tällä hetkellä Anssin ja Paula Koivuniemen bändit sekä Raskasta Joulua, jossa hän soittaa jo kuudetta vuotta putkeen. Freelance-soittaminen on ajan hallintaa sekä kalenterin muodossa että musiikillisessa mielessä – sekä soitetulla äänellä että koko keikalla on alku ja loppu.
Toinen biisi on Milla. Anssi laulaa ensimmäistä säkeistöä ”nousen vähin äänin, porraskäytävässä pukeudun” ja hymyilee leveästi, kun Tuomas loikkaa kitarakoteloineen lavalle. Sekuntikello käyntiin – Tuomas ottaa kotelosta vuoden ’65 Gibson ES-335:n, virittää hiukan ja soittaa tasan minuutin päästä jo mukana. Nopea kaveri!!! Biisin loputtua Anssi esittelee ylpeänä bändinsä kitaristista alkaen. Yleisö taputtaa.
Tuomas aloitti kitaransoiton 11-vuotiaana Kauniaisissa. Tähän mennessä hän on ehtinyt soittaa jo 25 vuotta, josta noin 15 vuotta ammatikseen. Hän kävi ensin kitaratunneilla ja pääsi Oulunkylän pop-jazz-konservatorioon 1996. Seitsemän vuoden opintoputki hiipui loppupäästä, kun keikoilla soittaminen alkoi viedä aikaa. Opin lisäksi opistosta tarttui mukaan kovia soittokavereita, kuten Timo Kämäräinen ja Marzi Nyman, sekä soittoveli, basisti Lauri Porra. Tuomas kuitenkin tähdentää, että pelkkä teoria ei riitä – on tärkeää kuunnella levyjä ja niillä soittavia mestareita.
Kitaroita Tuomaksella on yli 30 yksilön verran, alkaen Gibsonin ja Fenderin perusmalleista. Sanomattakin selvää, että hän tykkää kitaroista tosi paljon. Tuomas myös yrittää soittaa kaikkia kitaroitaan, etteivät ne jää pelkiksi koristeiksi.
Ville nousee rumpujen takaa ja kättelee Tuomaksen.
Rumpuihin Tuomas suhtautuu intohimoisesti: ”Kuuntelen paljon rumpalin haitsua, se on kitaristin sukulaissoitin, siihen on helppo liimata komppia.” Kaikki soittajat lavalla kuuntelevat rumpalia, mutta myös solisti on aina oikeassa. Tuomas selittää: ”Eli jos solisti tekee virheen, sitä seurataan kuin hai laivaa.”
Anssi ilmoittaa yleisölle, että musiikkikaupan keikkaan sopii pieni kitaraklinikka. Tuomas ei vielä tiedä, mitä on suunniteltu, joten Anssi kertoo, kuinka Kaatua kuin puu soitetaan: ”Vedetään suoraan sooloista, otetaan samanlainen juttu kuin Turengissa.” Tuomas nyökkää ja kuittaa: ”Ns. parannusehdotus.” Anssi riemuitsee: ”Leikataan kuollutta osaa tästä biisistä pois!”
Herrat kitaristit lähtevät revittelemään pariminuuttista soolo-osuutta vuoro- ja yhteisvedolla. Tällä kertaa ei pelata kivi-sakset-paperia vaan puhalletaan yhteen hiileen. Kiertueen alussa Tuomas johti Kaatua kuin puu -kappaleen soolo-osuudessa soitettavan kitarabattlen tilastoa, mutta Anssi kiri kiinni etumatkan ja nyt kiertueen lopun lähetessä tilanne on melko tasoissa. Kiertopokaali ei ole tänään mukana ja Kaatua kuin puu on yhden kertsin mittainen, mutta se riittää mainiosti. Tuomas kysyy biisin loputtua: ”Totaks sä tarkotit?” Anssi nostaa peukun: ”Joo, erittäin tulehtunutta.” Tuomas hymyää: ”Ja siksi niin hauskaa.”
”Missään mun musiikkiuran aikana ei oo ollu muodikasta tiluttaa, silti mä oon aina tehnyt sitä. Tykkään siitä”, Tuomas kertoo. ”Parasta lavalla on se, kun musiikki tulee itsestään ja kuulostaa hyvältä, voi vain olla lavalla ja kuunnella hyvää musaa. Anssin bändissä kaikki vetää mielellään ja hyvällä voimalla. Ja Anssi on ihan tolkuttoman hyvä artisti siinä, miten paljon se saa ittestään irti päivästä toiseen.”
Vantaan F-musiikissa keikka lähenee loppuaan, bändi menee jo Maitohapoille. Tänään soittoaika on niin lyhyt, ettei erikoisuuksille ole tilaa.
Tuomas kertoo, että kyky omaksua uusia biisejä on kehittynyt paremmaksi vuosien mittaan. Esimerkkinä kiperämmästä tilanteesta hän muistelee tilannetta, jossa sairaslomitti Neljän Ruusun Kode Koistista Down By The Laiturin pääesiintyjän paikalla. Biisejä oli 18 ja ne piti opiskella ulkoa puolessatoista vuorokaudessa. ”Aloin ottaa yötä myöten kappaleita haltuun. Hiki tuli mutta selvittiin!” Nopeasti omaksutut biisit kuulemma myös nollautuvat päästä nopeasti. Kovalevyllä on rajallisesti tilaa.
Vapaa-ajallaan Tuomas ”sporttailee sen minkä ehtii, se pitää työkuntoa yllä”. Salibandyssä hän pelaa hallitsevassa rocksählyn suomenmestaritiimissä. NHL-jääkiekkoa Tuomas seuraa ahkerasti ja viihtyy NHL:n parissa myös X-Boxin ääressä. Sekin on hyvää nollaamista ammattiin, etenkin kun hän ei nykyään enää käytä päihteitä. Nukkumiseen ja syömiseen kannattaa panostaa. Kirjojen luku ja leffojen katselu on mukavaa.
Maitohapoilla saadaan päätökseen. Anssi vaihtaa pari sanaa Tuomaksen kanssa ja huhuaa sitten mikkiinsä: ”Hei paljo kello? Tuomaksel on kiire toiselle keikalle.” Yleisöstä huudetaan, että kello on 18.32. Tuomas laskee päässään. Pakko mennä. Anssi spiikkaa: ”Freelance-kitaristin unelmaa!” Tuomas kättelee Anssin, kumartaa hiukset hulmahtaen ja loikkaa lavalta aplodien saattelemana kohti seuraavaa seikkailua. Kvartetiksi kutistunut bändi alkaa tapailla päätösbiisiksi eeppistä Nummelaa. Anssi menee etsimään capoa, huuliharppua ja Gretsch White Falconia. Keikka saatellaan kunnialla finaaliin. Kakkossäkeistön sanasotkuja ei kukaan laske saati muista. Tämä keikka muistetaan Tuomaksen tulin-näin-soitin-juoksin-keikkana!
Roudausvaiheessa selviää, että Tuomaksen missio on ehtiä Turkuun klo 20.55 lähtevään Viking Grace -alukseen, jossa vuorossa on Raskasta Joulua. Melkoista duunia. Kuinka lie kitaristin käynyt?
Tavoitimme Tuomaksen sähköpostiste ja saimme terkut: ”Ehdin kuin ehdinkin Gracelle, vaikka 20 min pyörin ruuhkassa satamassa. Täytyy huomauttaa, että moinen suhailu ei olisi mahdollista ilman bändikavereiden apua kamojen yms. logistiikan kanssa. Fazerin keikka oli laatuaan erikoinen, normaalisti tapoihini ei kuulu sekoilla ihan noin paljoa, tai siis tulla ja mennä aivan kesken keikan. Aikatauluhaaste oli jo tiedossa, kun keikka otettiin vastaan. Joka tapauksessa kiitos mukanaolostani kuuluu orkalle!”
Harhaa.com toivottaa Tuomakselle turvallisia suhailuita ja timanttisia tilutuksia!
Lue lisää: www.tuomaswainola.fi
(Haastattelu on koottu F-musiikissa 23.11. tehtyjen haastatteluiden ja keikkataltioinnin perusteella. Ne ovat edelleen katsottavissa Rockwayn sivuilla.)