Suurella jännityksellä odotettu Anssin romaani Kesä Kalevi Sorsan kanssa tuli painosta kaksi viikkoa sitten. Kirjaa löytyy jo kauppojen hyllyjen lisäksi monen sivustomme lukijan kätösistä. Harhaa.com onnittelee levylaulajaa esikoiskirjastaan, jossa on lähes 300 sivua ja jossa ainakin lukijat matkustavat ajassa!
Kirjan virallinen julkaisupäivä on huomenna torstaina 14.8., jolloin myös ensimmäisiä kriitikoiden arvioita alkaa tupsahdella. Anssin lausuntoja ja niistä virinneitä keskusteluita on saatu jo lueskella lehdistä ja netistä. Lisää on luvassa. Viimeisimmät mediapelin käänteet kannattaa tarkistaa foorumilta, jossa voi käydä keskustelua myös kirjasta.
Lähiviikkoina Anssi kiertää kirjakaupoissa ja muissa tapahtumissa haastateltavana, ajat ja paikat löytyvät kalenterista. Mainioita tilaisuuksia hakea kirjaansa omistuskirjoitus ja tekijän signeeraus!
Kesä Kalevi Sorsan kanssa -kirjan päähenkilö on Johannes, joka on menettänyt muistinsa kahden viikon ajalta auto-onnettomuudessa ja joutuu selkärangan vaurioiden takia pitämään tukikauluria kesähelteillä. Hänen ainut ystävänsä Markus on varsin värikäs persoona, jonka jutut ovat toinen toistaan uskomattomampia, eikä vähiten siksi että hän on kova valehtelemaan. Eräänä päivänä ihmisiä karttavan Johanneksen viereen puiston penkille istahtaa mielikuvitusystävä, Suomen pitkäaikaisin pääministeri Kalevi Sorsa. Muille näkymätön poliitikko ei jätä Johannesta rauhaan vaan tarjoaa sinnikkäästi apuaan. Kalevin avulla Johannekselle alkaa vähitellen valjeta yksi jos toinenkin asia menneistä kahdesta viikosta ja oikeastaan koko elämästä.
Anssin kirjoitusurakka on ohi ja julkaisumylläkkä ovella. Millaisia ajatuksia ja tunnelmia hänen päässään risteilee juuri nyt? Harhaa.com kysyi ja tässä vastauksia teille, arvoisat lukijat.
Kirja on kaupoissa ja ihmiset ahmivat sitä minkä ehtivät. Miltä nyt tuntuu?
Erikoiseltahan se tuntuu. Kirjoitusprosessin aikana en näyttänyt tekstiä käytännössä muille kuin niille parille Teoksen ihmiselle, joiden kanssa sitä työstin. Perheelle ja kavereille olen antanut kirjan luettavaksi vasta nyt kun se on tullut painosta. Niinpä en ole ehtinyt saada vielä juuri minkäänlaista ulkopuolista lukijapalautetta ja onkin todella kiinnostavaa kuulla ihmisten näkemyksiä.
Antti Karisalmi oli itse asiassa ensimmäinen kirjan lukenut henkilö, joka ei ollut osallistunut sen tekemiseen. Hän lukaisi opuksen läpi nopeaan tahtiin ja esitti loppuun päästyään välittömästi puhelimitse ensimmäisen kritiikin – joka oli helpotuksekseni varsin positiivinen (Antti on kuitenkin lukenut kaikki maailman kirjat ja tietää niistä yhtä sun toista).
Ainuttakaan virallista kritiikkiä ei ole vielä julkaistu (enkä ole kuullut ammattilaisten epävirallisiakaan kommentteja), joten minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten kirja tullaan julkisuudessa ottamaan vastaan. En kuitenkaan etukäteen jännitä tai pelkää kritiikkejä. Sitä saa mitä tulee.
Nyt kun koko 1,5 vuoden kirjantekoprosessi on takanapäin, mitkä olivat sen vaikeimpia ja parhaita hetkiä?
Parhaita hetkiä oli kun tekstin äärellä itselle syntyi ahaa-elämyksiä kirjoittamansa suhteen. Saatoin esimerkiksi kirjoittaa jonkin tilanteen tai hahmon, jota pidin kirjoittaessa täysin irrallisena kokonaisuuteen nähden – kunnes sitten paljon myöhemmin oivalsin miksi näin oli tullut tehtyä. Irrallisena pitämäni jutut nivoituivatkin kokonaisuuteen tavalla, jota en itsekään osannut odottaa. Näin kävi prosessin aikana monta kertaa. Tuntui aina mukavalta kun tarina onnistui yllättämään kertojansakin.
Vaikeinta oli tekstin editoiminen, viilaaminen, hierominen ja säätäminen. Sain ensimmäisen version valmiiksi marraskuussa 2007 – siis hieman yli vuosi kirjoittamisen aloittamisen jälkeen. (Mainittakoon, että tämän vuoden aikana oli myös kausia, jolloin en kirjoittanut aktiivisesti. Mikäli olisin pystynyt kirjoittamaan päivittäin, niin olisin päässyt maaliin huomattavasti aikaisemmin. Tämä niille lukijoille, jotka ihmettelevät, että miten niin ohuen kirjan kirjoittamiseen on mennyt niin kauan.) Ensimmäisen version valmistuttua alkoi yli puoli vuotta kestänyt viimeistelyvaihe, jolloin kirjoitin tekstiä uudestaan ja uudestaan kustannustoimittajan kommentoidessa. Painoon lähtenyt lopullinen versio oli seitsemäs. Rehkin kalkkiviivoille asti: vielä päivää ennen painokoneiden käynnistymistä tein korjauksia ensimmäiseen lukuun.
Tämä vaihe oli raavasta työtä, josta en totta puhuakseni nauttinut lainkaan. Olen kuitenkin iloinen siitä, että minulla oli viitseliäisyyttä viilata käsikirjoitusta, sillä kyllähän se lopullinen seitsemäs versio oli aivan eri tasolla kuin ensimmäinen: rakenne oli täysin muuttunut, turhia pätkiä oli poistettu ja tarpeellisia lisätty. Joka sanaa ei ollut muutettu, mutta joka lausetta luultavasti oli. Kirjan lähdettyä painoon olin kuitenkin jo täydellisesti kyllästynyt tekstiin – eikä minun tee ainakaan vähään aikaan mieli lukea sitä.
Kalenterissasi on nyt esiintymisiä kirjarintamalla – kaupoissa ja kirjatapahtumissa. Kuullaanko haastatteluiden kyytipoikana musiikkiakin?
En vielä tiedä kirjaesiintymisten ohjelmaa. Tavallaan kuitenkin haluaisin pitää nämä kaksi asiaa erillään – musa on musaa ja kirja on kirja. Mutta saapa nähdä. Tuntuu kyllä kummalliselta hypätä lavalle lukemaan katkelmia kirjasta.
Miten Johanneksen mielikuvitusystävä Kalevi Sorsa kuvailisi kirjaasi?
Kalevi myhäilisi lukiessaan ja puhaltelisi piipustaan suuria savupilviä. Hän luultavasti pitäisi teosta hyvänä matkalukemisena kesäisille mönkijäajeluille.
Anssin kirja-ajatelmia heinäkuulta 2007 voit lukea uutisarkistosta.