Harhaa.com raportoi jälleen Savoysta, tällä kertaa Ile Kallion ja vierailevien solistien eli Anssin ja Mikko Kuustosen konsertista keskiviikkona 26.9.2007. Kirjoitushetkellä kokoonpanon kiertue on puolivälissä, takana tämänviikkoiset Sellosali (Espoo), Savoy (Helsinki), Sibeliustalo (Lahti) ja Presidentti Club (Helsinki). Ensi viikolla kiertue jatkuu neljällä keikalla Kuusankoskella, Lappeenrannassa ja Suolahdella.
Savoy-teatterin aulassa ihmismassan läpi pujotellessa tuli ensi kerran mieleen, että mitähän nämä sadat ihmiset olivat tulleet kuulemaan? Konserttisalikiertuetta oli mainostettu Ile Kallion nimellä ja ainutlaatuisella solistikaartilla. Katsomon olivat eturiviä myöten kansoittaneet ihmiset, jotka olisivat voineet olla ikirokkaavia Hurriganes-faneja, Mikko Kuustoseen hullaantuneita keski-ikäisiä tai Savoyn kantasakkia. Sekalaista seurakuntaa.
Iltaseitsemän jälkeen yleisö puhkesi aplodeihin, kun illan isäntä Ile Kallio astui lavalle pari muusikkoa seuranaan. Palattiin Ilen nuoruusmuistoihin kappaleella Kitara vireeseen, jonka aikana loputkin musikantit kiipesivät lavalle: Anssi Nykänen (rummut), Harri Ala-Kojola (rummut), Masa Maijanen (basso), Jaakko Kiikeri (kitara), Jussi Aaltonen (koskettimet, haitari, urut, laulu), Lenni-Kalle Taipale (piano, urut) ja Minna Pensola (viulu).
Laulettuaan kaksi kappaletta Ile luovutti vetovastuun vieraileville solisteille ja kutsui nuorempaa polvea edustavan Anssin lavalle. Keikan aikana Anssi jutusteli pariin otteeseen vanhasta iästään, mikä aiheutti keski-iältään vanhemman yleisön joukossa huvittunutta hörähtelyä. Anssin hevipiireihin paremmin sopiva lavaliikehdintä ja hiuspehkon tuulettaminen olikin sitä luokkaa, ettei mikään ihme, että hiki virtasi. Kitarakin oli vaihdettu tälle kiertueelle valkeaan Stratocasteriin.
Anssi esitti pysäyttävästi Kirjeitä-levyltä löytyvän kappaleen Eilisen sirpaleet ja keväisen akustisen kiertueen tyyliin soitetun hengästyttävän rempseän Harhaan. Niitä seurasi ensiluokkainen versio Pekan ja Suden Kuolemattomasta laulajasta, jossa Lenni-Kalle tunnelmoi kauniisti pianollaan, Jussi lauleli taustoja urkujen äärestä ja Anssi lauloi itsensä yleisön sydämiin herkällä tulkinnallaan. Voiko tästä enää pistää paremmaksi?
Muu bändi palasi estradille ja Ile kuulutti lavalle maanläheisen Mikko Kuustosen, ”ettei meininki mene liian hienoksi”. Mikko toi saliin huuliharppunsa ja ison annoksen hymyä, joka tarttui niin lavalla kuin yleisössäkin. Hän kertoi järkyttyneenä Savoyn jääkaappiin teipatusta Kimmo Pohjosen tervehdyksestä: ”Mikko, muista painonhallinta!”
Mikko lauloi kolme biisiä, kaksi Kirjeitä-yhteislevyltä sekä Anssin ja hänen yhteistuotantoa olevan Ainoain-kappaleen, jonka jälkeen irvailtiin Lenni-Kallelle. Ile totesi, että seuraavan Kirje-yhteislaulun jälkeen tulee sherrytauon paikka, ennen kuin yleisö hullaantuu liikaa Lenni-Kalleen. ”Sherrytauko siis teille, ei meille, sitä tarjoillaan aulabaarissa.” Jussilla höystetty solistikolmikko lurautti Kirjeen ja poistui takahuoneeseen.
Parinkymmenen minuutin tauon jälkeen kymmenhenkinen bändi palasi lavalle ja Mikko lauloi kolme omaa hittiään: Hietaniemi, Aurora ja Abrakadabra. Kaksi ensimmäistä kuuluivat Mikon spiikin mukaan lähimaantieteeseen.
Anssi ilmoitti seuraavaksi kuultavan taidemusiikkia, koska ”ollaan täällä taiteen kehdossa”. Soiton aloittivat piano ja viulu. Mikäs tää on? Kun intro eteni Pekka Kuusiston säveltämään riipaisevaan viulu-introon, jota Anssi jatkoi stratollaan, ei voinut kuin hengittää syvään ja pitää penkistä kiinni. Kauniista introsta ja lyriikat aloittavasta roskapussin hajusta edettiin jykevän bändin tuella väkivaltaisen rajuun loppuun sillä intensiteetillä, että yleisö ratkesi hurraamaan heti kitaroiden hiljennyttyä. Juuri näin Rakkaus on murhaa tulee esittää! Sitten seurasi hetken hiljaisuus, pajatso oli tyhjennetty. Katso video.
Keikka jatkui Anssin lunttilapun turvin Tutkimusmatkalla-rokkaamisella ja sen jälkeen rytmikkäiden taputusten säestämänä 1972:lla. Anssi mainitsi 1972:n aloitetun Sellosalin ”treenikeikalla” aivan liian hitaasti ja syyllinen löytyikin lopulta – peilistä. Mikko otti vetovuoron Kaktusviinallaan, mistä jatkettiin Taivas varjele -kappaleeseen. Ile pääsi silminnähden elementtiinsä, ränttätänttäilemään kitarallaan kunnon rokkia.
Setin loppu lähestyi ja mikäs muukaan biisi sieltä löytyi kuin eeppisen pitkä versio Nummelasta. Anssi oli kouluttanut bändin erinomaisesti, sillä versio soitettiin samaan tyyliin kuin Anssin omilla keikoilla. Huuliharpun Anssi oli menestyksekkäästi ulkoistanut Mikon puhallettavaksi. Setin päätti kolmikon yhteislauluna esittämä Kesäyön unelmat. Lava tyhjeni muusikoista.
Yleisö taputti sinnikkäästi lisää ja lopulta Ile saapui lavalle. Parin Springsteen-coverin osuuden avasi Ilen komeasti tulkitsema slovari I’m On Fire. Yleisöstä kuului Bruuuce-huutoja. Anssi tuli ärjymään lavalle Darkness On The Edge Of Townia.
Jossain vaiheessa jytinän seassa alkoi kuulua ylimääräinen ääni: palohälytyskello! Biisin jälkeen Ile jututti Savoyn edustajaa ja ilmoitti, että ”täällä on nyt sellainen juttu, että joku on unohtanut herätyskellon päälle”. Kyseessä oli väärä hälytys, koska ”tunnelma on niin hot”! Yleisö aplodeerasi ja keikka jatkui, samoin pärinä. Ile kutsui lavalle Mikon, joka asteli neonkeltaisessa liivissä mikrofoninsa ääreen ja sai yleisön nauramaan: ”Minä vakuutan teille, että täällä ei ole mitään hätää. Anssi, näyttäisitkö vielä poistumistiet.” Anssi teki työtä käskettyä ja ojensi naama peruslukemilla kätensä kohti salin takaosaa ja salin sivuja kuin paraskin lentoemo. Yleisö riemuitsi.
Mikko hoiti lauluvastuun keikan viimeisessä letkeässä kappaleessa Everyday I Have The Blues ja houkutteli yleisöäkin laulamaan. Puolivälissä kappaletta hälytyskellon pärinä loppui, Anssi tuuletti lavalla näyttävästi ja yleisö hurrasi. Biisin aikana sooloilivat mm. huuliharppu, piano, kitarat ja viulu, kukin omalla tavallaan. Lopuksi koko bändi kokoontui riviin ja kumarsi useita kertoja. Yleisö oli aplodeista päätellen saanut sitä mitä tulikin kuulemaan ja ehkä vähän enemmänkin. Nautittava keikka, niin musiikillisesti kuin tunnelmaltaan!
Savoysta joukkue jatkoi torstaina akustiikaltaan ylivertaiseen Sibeliustaloon, jossa todistajanlausuntojen mukaan meno oli yhtä hilpeä ja biisilista pysyi samana eli noin 2,5 tunnin mittaisena. Perjantai-yönä heitettiin kiertueen ainut klubikeikka Presidentti Clubissa, jossa biisilistaa oli lyhennetty vain neljällä kappaleella. Erityisesti Anssin vauhti oli jopa pelottavaa seurattavaa lähietäisyydeltä. Näiden näyttöjen perusteella onnittelemme niitä, jotka ovat menossa ensi viikon konsertteihin!
Savoyn ja Sibeliustalon biisilistat Menneissä keikoissa.
Jamit Savoyssa ennen illan konserttia täällä.
Kommentteja keikoista foorumilla.