”Haluan kirjan kirjoittaa / Kertoa pientä tarinaa / Joka itkettää ja naurattaa / Sen haluaa lukea uudestaan” (Unelmien laulu Pekka ja Susi -albumilla 1994)
Toukokuussa Anssi julkisti yllättävän tiedon: hän kirjoittaa kirjaa. Kyseessä on fiktiivinen romaani, eikä sitä pidä sotkea legendaariseen poliittisen huumorin kirjaan. Vaikka päähenkilönä seikkailee noin kolmekymppinen mieshenkilö, kirja ei ole omaelämäkerta, eikä se käsittele musiikkia.
Kirjan kirjoittaminen alkoi viime lokakuussa, kun lauluntekijä istui tietokoneen ääreen tarkoituksenaan hahmotella biisitekstiä. Tekstiä tulikin yllättävän paljon. Kun sitä oli kasassa kymmeniä sivuja, Anssi totesi, ettei siitä ainakaan biisiä tule. Siitä tulee kirja.
Seuraavaa levyä odottaville kerrottakoon, että uusien biisien teko alkaa vasta kirjan valmistuttua. Tämän vuoden Anssi on varannut päätoimiseen kirjansa kirjoittamiseen, joten levyrintaman asioista on turha kysellä lähimpään puoleen vuoteen. Realistinen aika odotella kirjaa kaupan hyllylle on ensi vuoden syksy, mutta projekti tuskin työllistää levylaulajaa aivan niin pitkään. Satunnaisia keikkoja ja muita musiikillisia sivuprojekteja tulee vastaan jo parin kuukauden sisällä.
Anssi on sanonut olleensa aluksi hieman skeptinen kirjan julkaisukelpoisuuden suhteen, mutta kustannusmaailmasta on annettu hyvää palautetta. Asioiden opettelussa on kuitenkin haastetta, koska kirjalla ja biisitekstillä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Uskomme vakaasti, että levylaulajan näppäimistöltä syntyy hienoa tekstiä myös hiukan pidemmän kaavan mukaan!
Tiedustelimme Anssilta hiukan tämän hetken tuntemuksia kirjastaan ja sen kirjoittamisesta:
Et halua itseäsi tituleerattavan kirjailijaksi. Mitä eroa on kirjailijalla ja Anssi Kelalla?
Kirjailija on ammattinimike. Oikea kirjailija on julkaissut ainakin yhden kirjan ja tekee niitä lisää. Minä olen vain poppari, joka kirjoittaa kirjaa. Olen innoissani sen tekemisestä, mutta samalla tiedostan, että tästä saattaa tulla ensimmäinen ja viimeinen kirjoittamani romaani. En ole lainkaan varma siitä, että jaksaisin enää tulevaisuudessa ryhtyä tällaiseen projektiin.
Onko vaikeaa keksiä monta sivua sanottavaa, kun on tottunut tiivistämään tarinan muutamaan säkeistöön?
Huomaan, että laulujen kirjoittaminen on lyönyt leimansa kirjoitustyyliini: kirjoitan mielelläni lyhyitä ja ytimekkäitä lauseita, enkä oikein osaa maalailla asioita runsain sanankääntein -mikä olisi kuitenkin välillä tarpeen.
Ovatko kirjasi ja biisitekstisi samantyylisiä?
En oikein osaa verrata niitä keskenään, enkä tiedä onko tällaisessa vertailussa hirveästi järkeäkään. Omenoita ja appelsiineja.
Mikä on vaikeinta kirjan kirjoittamisessa?
Vaikeimpia ovat tähän mennessä olleet ne päivät, jolloin tekstiä joutuu puristamaan väkisin; esim. saapuessani paikkaan, jossa edellinen kohtaus on juuri loppunut ja tiedän suurinpiirtein mitä vähän ajan päästä tulee tapahtumaan. En kuitenkaan tiedä miten pääsen sinne ja joudun rakentamaan tyhjän päälle siltaa seuraavaan kohtaukseen.
Veikkaanpa kuitenkin, että vaikeimmat ajat ovat vasta edessä. Kun olen kirjoittanut kirjan kertaalleen loppuun, alkaa todellinen työ kun sitä aletaan kustannustoimittajan kanssa kirjoittaa uudestaan.
Tiedätkö jo, miten kirjan tarina loppuu? Onko siihen matkaa vielä pitkälti?
Minulla on käsitys loppuratkaisusta. En tiedä vielä miten kaukana se oikeasti on.
Mitkä ovat ohjeesi aloitteleville kirjan kirjoittajille?
Olisin itse näiden neuvojen tarpeessa.
Mikäli joku kirjailija haluaa lausua viisaita sanoja kokemuksen syvällä rintaäänellä, yhteyttä voi ottaa vieraskirjassa tai foorumilla aiheelle omistetun otsikon alla, jossa on myös lisää Anssin mietteitä aiheesta.
Pekan ja Suden enteellinen Unelmien laulu muuten jatkuu näin:
”Ostaisitko kirjan sen / Kolmesataasivuisen / Jonka päähenkilönä on jättiläinen / Joka ajassa matkustaa” 🙂