Lauantai 5.8.2006 oli paahteisen kuuma päivä Siuntiossa ja hyvä niin, sillä ensimmäistä kertaa järjestetty Sunplugged-festivaali sai nimensä mukaiset olot. Festivaaliin kuului kolme keikkaa: herkkää akustista Lepopirtissä, akustinen Piknik-ulkoilmafestari järven rannassa ja sähköisempi vauhdikkaan menon CoverClub Siuntion Hyvinvointikeskuksen ravintolassa. Anssi esiintyi sekä Piknik-konsertissa että CoverClubilla.
Piknik alkoi hieman viiden jälkeen iltapäivällä. Ruohikkoinen rinnekatsomo oli ihmisten kansoittama. Polttavin keskipäivän paahde oli jo talttunut ja järveltä puhalteli leppeä kesätuuli. Lavan edessä lenteli sudenkorentoja.
Ensimmäinen esiintyjä Jussi Syren & The Groundbreakers esitti ruskealla ruoholla istuvalle kansalle bluegrassia, mm. omia versioitaan HIMin biiseistä. Toisena lavalle asteli iso mies isolla äänellä, Pentti Hietanen. Hänen repertuaarinsa oli joukon laajin – hän puhutteli lauluillaan monen musiikkityylin kannattajia unohtamatta pohojalaasia tai tampereelaisia. Setit olivat reilun puolen tunnin mittaisia.
Kolmantena lavalle spiikattiin Anssi, joka rakensi Milla-painotteisesta spiikistä oivan aasinsillan ensimmäiseen ohjelmanumeroonsa eli Millaan. Ilahduttavana kakkosbiisinä kuultiin viime aikoina harvinaiseksi käynyt akustinen versio Faijan haamusta. Sen jälkeistä ohjelmistoa yleisö pääsi jo toivomaan ja Anssi erotti jostain Älä mene pois -huudon. Siispä uuden levyn hempeintä materiaalia kehiin, ”koska tämä on kuitenkin palveluammatti”. Yleisö aplodeerasi päätökselle.
Toisesta toivehuutokisasta oli jo vaikeampi saada selkoa, mutta joku oli toivonut legendaarista Mikan faijan BMW:tä, joka on aina yhtä hieno tapaus akustisena. Lavan edessä pieni pellavapäinen tyttö tanssahteli kevein balettiaskelin synkkäsävyisen kappaleen tahdissa. Mielenkiintoinen kontrasti.
Anssi lämmitti yleisöä toivebiisien soittamisen lisäksi tyypillisen sympaattisilla jutuillaan. Ennen Faijan haamua hän kertoi tarinan lapsesta, jonka suosikkibiisi A. Kelan tuotannosta on Faijan kuolema. Traagista. Pitkästä aikaa päästiin kuulemaan myös vessaspiikki, joka ei luonnollisestikaan liittynyt mitenkään seuraavaan kappaleeseen. Toivebiisien yhteydessä Anssi huomautti yleisölle, ettei kannata toivoa muita kuin hänen omia kappaleitaan, koska hän ei osaa muita…
Seuraavan ammatinvalintaneuvontaa sisältäneen musiikkikappaleen Anssi päätti itse ja kansa sai kuulla akustisen version 1972:sta. Sitten taas toivebiisi: Puistossa, johon Anssi muisti ottaa aiemmassa kappaleessa unohtamansa huuliharpun mukaan. Kaikkien tuntema Puistossa sopi tunnelmaan ja keikkapaikkaan kuin nenä päähän ja hieno esitys sai ansaitusti keikan siihen asti isoimmat aplodit.
Liekö ollut tämä kohta, kun artisti havahtui ajan kulumiseen – koska tarkoituksena oli kuitenkin soittaa vain puoli tuntia. Hän kutsui lavalle Mikko Kuustosen, jota seurasi vaivihkaa Ile Kallio bändeineen. Vuorossa oli tietysti kaksikon yhteisbiisi Ainoain, jota he ovat kuulemma viimeksi esittäneet Thaimaan kiertueellaan. Yleisöä valui lavan lähelle ottamaan kuvia tästä juontajan mukaan ”ainutkertaisesti yhdessä esiintyvästä kokoonpanosta”. No, ei tämä ollut vielä edes kymmenes yhteisesiintyminen.
Keikan päätti Ile Kallion bändin säestyksellä esitetty Nummela ja kansa innostui taputtamaan mukana. Kerrassaan mainiot tunnelmat ja lavallakin näkyi olevan kivaa. Seuraavana aamuna kysyin minulle tuntemattomalta naishenkilöltä, mitä hän oli pitänyt musiikista ja hän vastasi, että oli yllättäen pitänyt eniten Anssi Kelasta, joka on selvästi luonnonlahjakkuus. Anssi varasti shown Piknik-konsertissa, kun antoi yleisön toivoa kappaleita ja kertoi hauskoja juttuja. Pointsit kotiin!
Anssin jälkeen lavalle nousivat Kaija Kärkinen ja Ile Kallio sekä bändi, jossa soittivat Jaakko Kiikeri (kitara), Toni Porten (rummut ja perkussiot), Masa Maijanen (basso), Puke Kataja (koskettimet) ja Jussi Aaltonen (haitari). Viimeisenä esitetyn Sade-kappaleen jälkeen lavalle kuulutettiin jo toistamiseen Mikko Kuustonen, joka lauloi kaikille tuttuja hittejään kuten Abrakadabra ja Aurora. Piknik päättyi puoli yhdeksän maissa.
Illan CoverClubin 300 lippua oli myyty loppuun ilmeisesti jo ennen Piknikin alkua ja Piknikin jälkeen lippujen kyselijöitä riitti entistäkin enemmän. Kansa oli pitänyt kuulemastaan. Ravintolan valkoisilla liinoilla peitettyjen pitkien pöytien ääreen alkoi virrata väkeä ennen puoli kymmentä ja covereiden makuun päästiin reilun tunnin kuluttua.
Anssi oli hieman yllättäen keikan ensimmäinen esiintyjä, ilmeisesti siksi, että hänen haluttiin soittavan kitaraansa koko keikan ajan. Anssi aloitti Kuustosen akustisella kitaralla, ”koska oma jäi autoon ja auton ovet on lukossa”. Ensimmäisenä kuultiin yksi taatusti Anssillekin tärkeimmistä heviklassikoista, Deep Purplen Smoke On The Water, melko rauhallisena akustisena versiona. Säestämässä Ilen kitara ja Jussi Aaltosen haitari.
Toinen biisi oli tutumpaa kauraa, kerran aiemminkin Ilen kanssa esitetty Neil Youngin Heart Of Gold, johon liittyivät mukaan loputkin bändin jäsenistä. Yleisöä alkoi siirtyä enenevässä määrin pöydistä lavan eteen tanssilattialle pistämään jalalla koreasti. Ennen kolmatta biisiä Anssi pisti merkille, että Ile oli juuri vaihtanut sähkökitaraan, eikä halunnut jäädä tässä kilpavarustelussa jälkeen. Siispä Anssi vaihtoi punaiseen Gretschiinsä bändin virnistellessä. Sitten rokattiin Money For Nothingia niin että tyrät rytkyivät ja yleisökin riehaantui. Tästä ei ollut enää paluuta akustiseen soittoon ja Anssinkin lauluosuudet olivat kolmen biisin jälkeen ohi.
Keikka jatkui Mikko Kuustosen tullessa bändin solistiksi laulamaan lisää Neil Youngia. Settiin kuului myös gospelia ja bluesia. Erittäin herkullista ja juurevaa meininkiä, jossa oleellisena osana kuultiin Mikon huuliharppua. Mikon poistuttua takahuoneeseen Ile vetäisi pari laulua: Hungry Heartin (koska Bruce itse ei ollut päässyt paikalle) ja komealta kuulostaneen Hurriganesin I Will Stay:n.
Vetovuoron otti Kaija Kärkinen, jonka sielukas ääni tuntui sopivan täydellisesti hänen esittämiinsä kappaleisiin, kuten Love Hurts. Kaijan osuus oli ehkä keikan parasta antia, tosin keikka oli pitkä ja monipuolinen. Ja meno sen kuin yltyi. Seuraavana kitaroineen tuli vuoroon Pentti Hietanen, joka näytti räjäyttävän potin silkalla massiivisella olemuksellaan ja äänellään, kun esitettiin illan toinen versio Smoke On The Waterista. Anssia hymyilytti, eikä ollut ainoa jonka suupielet kääntyivät ylöspäin. Todella jämäkkää tulkintaa! Kuten myös seuraavat biisit.
Tunnelma oli katossa, eikä Pentti malttanut lähteä lavalta minnekään, kun Kaija tuli laulamaan Proud Marya. Lauluvuoro menikin seuraavaksi Pentille, joka jatkoi Have You Ever Seen The Rain -kappaleella. Tämän jälkeen bändi poistui vähin äänin lavalta. Eihän sellainen käynyt päinsä. Totta kai sieltä tuli encore. Ile ilmoitti, että tämän keikan voi päättää vain yhteen kappaleeseen: Knocking On Heaven’s Door. Koko solistikööri pääsi laulamaan ainakin taustoja, vaikka mikrofoneja oli vain kolme. Sitä olisi voinut kuunnella vaikka koko yön, mutta kello oli jo puoli yksi, eli ravintolan valomerkin aika. Siispä Sunplugged-idean isä Ile Kallio kokosi solistijoukkionsa vielä kerran hurjasti taputtavan yleisön eteen – mutta vain kiittämään vielä kerran.
Siuntio Sunplugged tuntui saavan vain hyvää palautetta ja mikäli vakuuttelut paikkansa pitävät, akustista aurinkojuhlaa vietetään Siuntiossa myös ensi vuonna.
Anssin Piknik-setti ja CoverClubin koko tarjonta on listattu Menneiden keikkojen biisilistaan.
Kuvia Galleriassa!