Eija Välirannan juttu Suosikista 12/1994
Pekka ja Susi voitti vuosi sitten rockin SM-kilpailut, mutta levyä yhtyeeltä saatiin odottaa peräti vuoden verran. Nyt on debyyttilevy ulkona ja radiohitti Karhun elämää on tehnyt bändiä suomalaisille tutuksi.
– Kevätkesällä ´86 minä, Antti K.J. Nieminen ja Pete Prauda laitettiin orkesteri Vihdissä kasaan, laulaja Anssi Kela kertoo. – Meillä oli aluksi eri rumpali ja laulaja, mutta matkan varrella rumpali vaihtui ja laulaja jäi pois. Niinpä minä rupesin laulelemaan.
– Aloitimme aivan nollatilanteesta, sillä meistä ei oikeastaan kukaan osannut soittaa yhtään mitään vielä kahdeksan vuotta sitten, Anssi kertoo. – Teimme omia biisejä heti alusta alkaen ja opettelimme soittamaan. Soittotaidon kehittyessä saimme pikkuhiljaa keikkojakin. Nyt keikkoja on takana vajaat 150, eli esiintymisrutiinia alkaa jo löytyä. Vuosien varrella kehityimme oikeaksi orkesteriksi.
Millaisissa paikoissa olette esiintyneet?
– Tätä nykyä esiinnymme ensisijaisesti erilaisissa rokkiklubeissa, joissa on kiva soittaa. Ennen soitimme siellä sun täällä, pizzerioista lähtien, Ville Kela kertoo.
Mikä on ollut oudoin keikkanne tähän mennessä?
– Kaikkein oudoimpia ovat varmasti olleet viime aikojen pr-keikat. Esiinnyimme esimerkiksi Anttilan toimihenkilöille pienessä toimistossa.
Voititte rockin SM-kisat vuosi sitten. Voititteko vuotta liian aikaisiin, koska levy tuli ulos vasta nyt ja sen myötä ympärillänne on alkanut tapahtua?
– Sillä tavalla ajatellen niin ehkä kävi. Meillä ei vuosi sitten ollut levylle kelpaavaa materiaalia tarpeeksi. Mutta eipä tässä ole mitään suurempia ongelmia ollut. Olemme pystyneet hyödyntämään mestaruuden hyvin näin vuoden viiveellä, viime vuosi sujui muutenkin tiukasti musiikin parissa ja materiaalia työstäen.
Minkälaista porukkaa käy keikoillanne?
– En osaa sanoa, minkälainen on tyypillinen Pekka ja Susi -yhtyeen kuuntelija. Viimeaikaiset keikat ovat olleet kaikki niin erilaisia. Meistä pitävät nuoret että vähän vanhemmat kuulijat. Oikeastaan vasta tämän levyn myötä nähdään, tipahtaako Pekka ja Susi johonkin lokeroon, vai tuleeko tästä crossover, koko kansaan menevä juttu.
– Toivottavasti tulee, Ville sanoo. – Todennäköisesti ei synny mitään erillistä Pekan ja Suden kuuijakuntaa, vaan toivottavasti mahdollisimman monet ihmiset tykkäävät musiikistamme, vaikka se ei olekaan iskelmällistä.
[b]Kilttejä poikia[/b]
Kun kuuntelin ensimmäisen kerran levyänne, ajattelin, että levy on aika kiltti. Oletteko kilttejä ihmisiä?
– Joo, kyllä ollaan. Patoutuneisuutta ja ahdistuneisuutta ei meistä paljon löydy, Anssi tunnustaa.
Onko teillä iso joukko ns. kotikulmadiggareita Vihdissä, joka on päässyt seuraamaan bändiä sen alkuajoista lähtien?
– Kyllä me tietysti ollaan Vihdissä oltu aika paljon esillä, jopa paikallislehtien pilapiirroksissa. Kai meiltä sellainen oma kuulijakunta löytyy kotinurkilta.
Mistä tuo bändin nimi tulee?
– Sitä ei kerrota, Anssi ja Ville nauravat. – Se on suuri salaisuus.
Paljonko teillä on materiaalia?
– Levyllä on 11 kappaletta ja ne ovat kaikki omia. Teemme kaikki biisit itse, mutta keikoilla saatamme joskus soittaa Deep Purplea, jos saamme encoren. Nuo 11 kappaletta ovat oikeastaan kaikki mitä meillä tähän mennessä on. Lisäksi meillä on pari keikkabiisiä, mitä ei löydy levyltä.
Eli kolmen tunnin settiä Pekka ja Susi ei vielä heitä?
– Ei niin. Eikä taida ihan tuntikaan tulla täyteen, Anssi myöntää.
Minkälainen on työnjako bändissä?
– Minä olen kirjoittanut sanat kymmeneen biisiin. Meillä on ollut tapana, että biisin tekijä myös sanoittaa kappaleen, Anssi sanoo.
– Biisin tekijä, joka useimmissa tapauksissa on Anssi, tuo kappaleen treenikämpälle ja me sovitamme sen yhdessä, jos sellaiseen ilmenee tarvetta, Ville kertoo.
– Kirjoitan paljon biisejä ja minulla on usein aika selkeä kuva siitä, miltä sen pitää kuulostaa. Usein homma toimii sitten sen mukaan, eikä biisille tarvitse tehdä paljon mitään. Toisinaan taas saatamme sovittaa jotain tiettyä biisiä bändille kauemminkin, jotta oikea soundi löytyy, Anssi kertoo.
[b]Susi lavalla[/b]
Levyllänne on mukana viulua, selloa ja naispuolisia taustalaulajia. Mitä Pekka ja Susi on livenä?
– Livenä on pelkästään me, miespuolinen konnakuoro. Viime keikalla oli lavalla myös yksi susi. Se oli erittäin hyvä juttu. Me varmasti värväämme sen ohjelmistoon mukaan, jos roudarimme vaan suostuu pukeutumaan sudeksi keikka keikan jälkeen.
Pekka ja Susi oli mukana Musiikki ja Media -tapahtumassa Turussa. Bändi heitti akustisia keikkoja ja seurasi tämän vuoden rockin SM-kisat sivusta.
– Esiinnyimme kisoissa myös itse ja näimme kaikki tämän vuoden kilpailijat. Mielestämme taso oli hieman huonompi kuin viime vuonna, emmekä olleet ainoita, jotka kiinnittivät asiaan huomiota, Ville sanoo.
– Niin, en tiedä onko tässä nyt kyse siitä, että aika kultaa muistot, mutta minunkin mielestäni taso oli viime vuonna parempi. Se saattaa johtua siitä, että ennen viime vuoden kisoja oli neljän vuoden tauko, joten uusia bändejä oli silloin paljon enemmän. Vuodessa ei ehdi paljon tapahtua, Anssi aprikoi.
Minkälaisia tavoitteita teillä on?
– Meillä on tavoitteena myydä paljon levyjä ja luoda pitkää uraa. Tämän levyn kanssa meillä ei ole mitään ylettömiä unelmia, eli emme kuvittele heti yltävämme kultaan sun muuta. Teemme tässä nyt ensin pari kolme vuotta duunia tosissamme ja julkaisemme pari levyä lisää. Tavoitteena on luoda mahdollisimman pitkä ja uskottava ura. Tässä ei ole tarkoitus tehdä mitään ns. trendijuttua, missä mennään kuuluisuuteen yhdessä yössä ja unohduksiin seuraavassa. Meillä on tarkoituksena olla olemassa vielä kymmenen vuoden kuluttua ja toivottavasti olemme silloin vielä pinnalla, Anssi toivoo.
Sanoitte, että alatte tehdä uutta materiaalia lähiaikoina. Aiotteko tehdä seuraavasta levystä täysin erilaisen pakkauksen?
– Sen näkee sitten kun niitä biisejä tekee. Seuraavalle levylle ei ole vielä yhtään biisiä valmiina. Vielä en osaa sanoa tyylistä. Luulen kuitenkin, että teen aika paljon itseni kuuloisia biisejä. Olen löytänyt tietyn linjan biisien tekemiseen ja meinaan jatkaa sitä.
Onko Pekka ja Susi jo teille päätoiminen homma, vai onko teillä siviiliammatit?
– Kolmelle meistä bändi on duuni, muuten olisimme työttömiä. Kitaristimme Pete opiskelee luokanopettajaksi ja Markus Poussa on ainoa, jolla on vakituinen hyvä työpaikka. Me muut vähän ihmetellään ja mietitään, että mitä tehtäis seuraavaksi. Toivottavasti hommat lähtee siihen malliin, että bändi työllistäisi meidät täyspäiväisesti, Anssi sanoo.
Mitä mieltä olette suomalaisesta rock -kentästä tällä hetkellä?
– Levymyynti on laskenut reilusti, mikä on huolestuttavaa. Ja kun miettii uusia, niin harva niistä on viime vuosina julkaissut levyjä. Aika pitkälle pelataan näillä vanhoilla nimillä. Kolmas Nainen lopetti ja jätti jälkeensä markkinaraon, joka odottaa tällä hetkellä täyttäjää. Suomalaisessa musiikkikentässä on tilaa uusille bändeille. Toivottavasti me pystymme täyttämään sitä tilaa ja löytämään paikkamme siinä.
Onko uusien nimien vaikea päästä esille?
– On se vähän niinkin, koska levy-yhtiöiden ja ohjelmatoimistojen on pakko laskea tänä päivänä varman päälle. Riskejä ei ole varaa ottaa. Rockin SM-kisat auttoivat valtavasti tässä suhteessa. Nyt ainakin suomalaista rokkia aktiivisesti seuraava porukka tietää, mikä Pekka ja Susi on.