Tästä voit lukea Pekka ja Susi -yhtyeen kommentteja heidän esikoisalbumistaan ja sen biiseistä. Lausunnot ovat syksyltä 1996. Anssin kertoman mukaan bändin suhtautuminen levyyn oli tuohon aikaan ”vielä aika allerginen ja tarve muutokseen kova”. Kommentit on julkaistu alun perin Pekan ja Suden kotisivuilla.
KOMMENTTEJA ALBUMISTA ”PEKKA JA SUSI”
Anssi:
Pakko myöntää, että eipä tuo nyt niin kauheasti rokkaa. Patologisena itsekriitikkona kiinnitän aina ensimmäiseksi huomioni niihin asioihin, jotka jäivät ärsyttämään ja päällimmäisenä tulee mieleen, että ensimmäinen levymme on aivan liian siisti paketti. Studiossa keskityttiin liikaa soittamaan vain mahdollisimman tarkasti ja näin lopputuloksesta tuli melkoisen steriili ja kylmä. Yritimme ehkä liikaa pistää parastamme ja kaikki riskit minimoitiin. Asenne loistaa poissaolollaan.
Kuitenkin olen myös ylpeä. Olemme bändinä poikenneet jo aikaa sitten pois levyn asettamalta suunnalta, mutta pakko sanoa, että omassa lajissaan tuo levy ei ole lainkaan hassumpi. Itse asiassa todella valmista tavaraa ottaen huomioon sen olevan orkesterin debyytti. Toisaalta on hyvä, ettei levy myynyt mitään huikeita lukemia ja näin ollen muodostunut rasitteeksi musiikkimme muuttuessa, mutta toisaalta en kai koskaan lakkaa ihmettelemästä, että miksi se ei myynyt huikeita lukemia? Minusta siinä on kuitenkin kaikki ainekset miljoonamyyntiin: hyviä biisejä, hyviä tekstejä ja kannessa kauniita poikia, joita tyttöjen on vaikea vastustaa.
Ja kansikuvista puheenollen: kylläpä onnistuimmekin olemaan kornin näköisiä aurinkolaseinemme! Rock and roll!
Pete:
Levy ei kuulosta(nut) sellaiselta kuin halusimme (ylläTYS!). Kun emme tienneet/osanneet miten saada oikeanlainen rähinä päälle, ei tuottajakaan voinut ihmeitä tehdä. Kyllä siitä piti jo silloin tulla rosoisempi. Uskokaa nyt, me ollaan kyl ihan oikeesti tosi rock, me on syöty lanttuva!
Tähtilaulu kuulostaa ehkä aika lähelle siltä, miltä ekan levyn olisi pitänyt. MUTTA voimme kyllä olla silti mielestäni joihinkin juttuihin tyytyväisiä. Sikäli timanttinen konevälike sorvattiin Kuolemattomaan laulajaan… Saako lähettää terveisiä?
MummolleSavonlinnaanjaserkuilleKouvolaanjaherraNorsulleJyväskyläänjakaikilletutuil-gggghhgh…
BIISIKOHTAISET KOMMENTIT
Karhun elämää
Anssi:
”Tämän rallin kertosäkeistön melodia jysähti tajuntaani istuessani hamassa nuoruudessani lukion psykologian tunnilla. Tiesin välittömästi, että tässäpä on hitti. Sanoihin sain idean suosikkikirjailijani John Irvingin teoksesta Kaikki isäni hotellit. Kappale on jäänyt elämään omaa elämäänsä; olen kuullut, että joissakin bändikouluissa sitä on käytetty treenibiisinä ja hiljattain Otava pyysi minulta oikeuden julkaista sen nuotteina yläasteen musiikkikirjassaan. Ihan kiva kipale, eihän sille mitään voi.”
Pete:
”On kahdenlaisia ihmisiä… Kyllä te tiedätte…”
Ville:
”Tuottajan toiveesta rumpusoundit otettiin tietokoneelta… Saatana…”
Saarnaaja
Anssi:
”Itse asiassa Asko Kallonen (tuotantopäällikkö, BMG) olisi kuulunut merkitä yhdeksi Saarnaajan sovittajaksi. C-osa (”ei maailmaa…”) oli alun perin kappaleen kertosäkeistö ja biisi kuulosti levottomalta ja sekavalta. Askon kuningasajatus oli siirtää osa loppuun ja näin Saarnaaja sai lopullisen muotonsa. Yksi suosikeistani levyllä; kuulostaa paikoitellen vähän Jellyfishiltä!”
Pete:
”…luurangot torneistaan… Täh?!?”
Unelmien laulu
Anssi:
”Unelmien laulu oli uunituore biisi mennessämme studioon ja niinpä levylle tullut versio on soitettu aika konservatiivisesti. Livenä ralliin sai huomattavasti enemmän puhtia ja se olikin pitkään avausbiisimme keikoilla. Kitarariffihän on vähän kuin Queenin Hammer To Fallissa ja kertosäkeistön toiseksi viimeisen rivin melodia on pöllitty The Byrdsin I’ll Feel A Whole Lot Better -kappaleesta. Tekstiin vaikutteet on puolestaan haettu J. Karjalaisen tuotannosta.”
Pete:
”Kerrankin minä sain aloittaa biisin ilman sitä iankaikkista typerää rumpujen kolinaa!!!”
Pekka ja Susi
Anssi:
”Mellotron -intro tuo luonnollisesti Beatlesin mieleen ja se on tarkoituskin. Vaikeammin havaittava vaikuttaja on Nancy Sinatran Bond -tunnari You Only Live Twice, jonka melodioista voi vetää tiettyjä linjoja Pekan ja Suden säkeistön laulumelodiaan. Kokonaisuutena Pekka ja Susi on mielestäni parhaiten onnistunut biisi levyllä.”
Pete:
”Mielestäni eräs kautta aikojen kauneimpia äänivalleja on muodostunut sähkökitaran hektisestä feedbackistä. Tässä biisissä ulvoo muuten T.T. Oksalan Tokai Les Paul. Soitin sitä polvillani Finnvoxin lattialla.”
Ville:
”Levyn paras biisi. Ei ole kitarasooloja pilaamassa tunnelmaa…”
Talo
Anssi:
”Talo on sävelletty yhteistyössä kantrihai Metsbergin kanssa. Jarilla oli riffit säkeistöön ja kertoon – minä täytin tyhjät paikat. Biisi soitettiin studiossa liian siististi, hiukan tyrnävämpi meininki olisi ollut paikallaan. Peten kitarasoolo on kuitenkin vähän pirun asiallinen.”
Pete:
”Kuinka monta kitaristia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
Yksi, mutta mä olisin tehnyt sen nopeemmin.”
Anssi:
”Mmmmh-mmmmh-mmmmehehehehe-hahahaha…”
Kuolematon laulaja
Anssi:
”Kuolematon laulaja on ainoa biisi, jonka haluaisin tehdä uudestaan. Levyltä löytyvä kumisoul-sovitus ei tee hienolle kappaleelle oikeutta.”
Pete:
”No, helvetti, ittehän käskit koko ajan laittaa säröä pienemmälle!”
Anssi:
”No joo, mutta kun…”
Ville:
”Niin, ja onpa tosi hyvä rumpuluuppi! Kuinka kukaan voi olla noin tyhmä, että tekee tuollaista! Hieno homma, Anssi!”
Aurinkosade
Anssi:
”Aurinkosade on vanhin levyn biiseistä; kirjoitettu vuonna 1991. Karhun elämään lisäksi tämä soi paljon radiossa, eikä mikään ihme. Keikoilla rallia tosin väännettiin huomattavasti ripeämmällä tempolla”
Pete:
”Ikäväkseni täytyy todeta, että minut laitettiin soittamaan osa kappaleesta Rolandin Jazz Chorus -vahvistimella. Jälki on jotain masentavan ja säälittävän väliltä.”
Ville:
”Täytyy myöntää, että biisin julkaiseminen on hävettänyt…”
Kun osaan lentää
Anssi:
”Kun osaan lentää on biisi, joka muodostui totaaliseksi kompastuskiveksi keikoilla; ääneni kun ei aina tahtonut taipua kertosäkeistön tulkitsemiseen. Niinpä usein mörisin sen oktaavia alempaa ja sehän taas kuulosti todella säälittävältä.”
Pete:
”Sinänsä harmi kun tuo Kelan vanhempi pölhö on niin onneton vokalisti. Tämä on levyn kappaleista ehdoton suosikkini ja olisi ollut kiva soittaa sitä välillä keikoillakin.”
Sukellus
Anssi:
”Sukellus on sympaattinen pieni popralli. C-osan laulumelodia tuo aina mieleeni Beach Boysien Pet Soundsin ja A-osissa yritin tavoitella samaa fiilistä kuin Marvin Gayen What’s Going On -levyllä. Käytäntö on osoittanut, että kappale toimii hyvin myös bossanovana. Tämä on myös ainoa biisi levyllä, jossa orkesterin taustalaulaja, Poussa-jäbä, oikeasti laulaa.”
Pete:
”Tämän piti alunperin olla Sukeltajan elämää ja Karhun elämän tuli oleman pelkkä Karhu. Sitten tuli Kallosen Asko (BMG) ja kaikki meni pilalle.”
Kutsu
Pete:
”Toistaiseksi olen säveltänyt kaikille (tuhansille) tyttöystävilleni biisin. Tämä on yksi niistä. Varustettu L. Kravitzin innoittamalla tappavalla kitarariffillä! Ilman muuta levyn paras kappale! ”
Anssi:
”Ilman muuta levyn huonoin kappale!”
Satumaa
Anssi:
”Satumaa sisältää rytminvaihdoksia, outoja tahtilajeja ym. köyhää progeilua.”