Mika Rantasen tekemä haastattelu vuodelta 1997. Haastattelu on alun perin julkaistu Pekan ja Suden kotisivuilla.
HERRA VÄÄPELI
Olin etukäteen kuullut Antista mielenkiintoisia tarinoita. Kuten sen, että keikkareissuilla hänestä tulee sekopäinen vääpeli Puiras, joka luulee olevansa rintamalla ja pitää yllä sotilaallista kuria. Tai sen, että hänellä on yhtyeen likaisin mielikuvitus ja härskeimmät jutut. Odotin siis haastattelua pelonsekaisin tuntein, mutta tavatessamme Antti osoittautuikin varsin toisenlaiseksi. Hän oli miellyttävä, kohtelias ja hyvinkin asiallinen.
Varsinainen Dr. Jekyll ja Mr. Hyde siis? Yritin ottaa selvää.
Kaiken alku ja juuri
Perinteinen pelinavaus: kerro miten sinusta tuli Pekka ja Susi -yhtyeen kosketinsoittaja!
– Soittajan urani käynnistyi perinteisesti musiikkiopistossa viulunsoitolla. Muutaman vuoden päästä viulu vaihtui selloon, jota soitinkin sitten ihan viime vuosiin asti. Ollessani kolmentoista isoveljeni Petri lainasi taloon kitaran ja alkoi opetella sen soittoa. Petrin soittelut jäivät kuitenkin Smoke On The Waterin tasolle ja pian hän jätti vasenniplauksen minun huolekseni. Bravuurinumeroni noihin aikoihin oli Hyttynen piimässä.
– Noin vuotta myöhemmin eräs kaverini sai vanhemmiltaan Rocky -merkkisen sähkökitaran. Lainasin kitaran, liitin sen viiden watin kasettimankkaan, väänsin volumet täysille ja annoin palaa. Sillä hetkellä ymmärsin, että tämä on minun alaani! Pian tämän jälkeen Anssi ja Pete sitten pyysivät minua mukaansa Vihdin yläasteen musiikkiluokassa järjestämiinsä jameihin. Tuikkasin Rockyn taas Philipsin mankkaani ja sitten soitimme tulkintojamme Kissin ja ZZ Topin kappaleista. Ja sillä tiellä tässä ollaan edelleen!
– Pistimme orkesterin pystyyn ja aluksi soitin siis kitaraa. Vuoden ´93 vaiheilla aloimme miettiä kosketinsoittimien lisäämistä bändin soitinrepertuaariin ja keikoilla soittelin sormioita aina tietyissä biiseissä. Rockin SM -voiton jälkeen päätimme yksimielisesti, että minut siirretään pysyvästi koskettimien taakse. Voittorahoilla ja Vihdin kunnan myöntämällä stipendillä ostimme synan ja soundimodulin.
Oliko sinulla kuitenkin aiempaa kokemusta kosketinsoittimista?
– Ei minkäänlaista! Lähdin täysin kylmiltäni pimputtelemaan, mutta hyvin tässä on pärjätty. Ilmeisesti olen sitten huippulahjakas virtuoosi…
No millaisia esikuvia tällä virtuoosilla sitten on?
– Varsinaisia esikuvia on vaikea löytää koska ”instrumentti-identiteettini” on ollut melko sekava. Soitan mitä eteen lykätään. Ensin kolahti Deep Purple ja sieltä Ritchie Blackmore. Aluksi kitaristit olivat tietysti sydäntä lähellä; Blackmoren lisäksi Carlos Santana ja Brian May. Persoonallinen ja tunnistettava soittotyyli on aina tehnyt vaikutuksen. Onhan hyviä soittajia pilvin pimein, mutta suuri osa on vain samaa massaa ilman omaa persoonaa.
– Urkureista tietysti Jon Lord on suurin idoli. Kunnon urkusoolo nostattaa aina hiukset pystyyn ja Lordillahan niitä riittää!
Millaista musiikkia kuuntelet?
– Kuuntelen ylipäätään aika paljon. Tällä hetkellä cd-soittimeni pyörittää paljon Willie Nelsonia, Oasista, Massive Attackia, Portisheadia… Olen aika kaikkiruokainen, mutta jokin raja kuitenkin on vedettävä musiikin ja ”musiikin” välille. Nykyään tehdään niin paljon ”musiikkia” pelkästään dollarinkuvat silmissä ja unohdetaan musiikki.
Kanttori-urkuri
Luonnehdi omaa rooliasi soittajana.
– Tonttini on aina ollut selkeä. Kuten muut pojat ovat jo omissa haastatteluissaan sanoneetkin: soitan niinkuin sovitaan. Kaverit tekevät biisinsä pääasiallisesti kitaralla ja minulle kosketinsoittajana se tietysti antaa tiettyjä vapauksia omien kuvioitteni suunnittelun suhteen.
– En ole ”oikea” kosketinsoittaja; itse asiassa en edes tiedä mikä olen! Pyrin tekemään työni mahdollisimman hyvin omalla tasollani. Olisi turhaa lähteä sooloilemaan, mutta mielestäni minulla on urkujen soittoon hyvä pelisilmä ja tyylitaju, jolla sitten paikkaan teknistä osaamattomuuttani.
-Bändissämme on aina ollut kiva tehdä töitä, koska jokaiselle annetaan tilaa tuoda omat mielipiteensä esille. Tietysti välillä käydään kiivaitakin keskusteluja sovituksista, mutta yleensä pyrin jättäytymään kiistoissa vähän sivummalle.
Kerro soittokalustostasi!
– Soitan varmaankin 90 prosenttisesti urkusoundeilla ja kun aidot urut ja Leslie -kaappi ovat kroonisen rahapulan vuoksi edelleen ostoslistalla, niin olen ollut pakotettu turvautumaan hätäratkaisuun: Käytän Ensoniq TS-10 -synaa sekä E-mu Vintage Keys -soundimodulia kytkettynä Ampegin nuppiin ja Fenderin 2×15” -kaappiin. Eihän tuo nyt aidolta Hammond B3:lta kuullosta, mutta paremman puutteessa välttää ainakin live -tilanteissa. Studiosessioissa onkin sitten pakko turvautua vuokrakalustoon. Hammond -soundin lisäksi käytän jotain Moog -juttuja, Mellotronia sekä Rhodes-pianoa.
– Niin, ja kiinnostuneille tiedoksi: synan saat hintaan 7000,- (ovh 18 000,-)!! Olisi kuitenkin tarkoitus ostaa se aito urku…
Vääpeli Puiras
Olen kuullut, että sinulla on yhtyeessä toinenkin rooli bändin vääpelinä. Mitä nämä jutut ovat?
– Ai, olet kuullut… (nauraa) Kuka sellaisia on sanonut?
Kunnon tutkiva journalisti ei paljasta anonyymejä lähteitään!
– Joo… No, bändissämme on todellakin aika sotilaallinen ilmapiiri! (Nauraa – ja jatkaa juhlallisen sotilaallisella rintaäänellä:) Vääpelinä huolehdin joukko-osaston hyvinvoinnista, niin kasarmilla kuin rintamallakin. Rintamalle tai kaukopartioon lähtiessämme tehtäviini kuuluu tarkistaa, että kaikilla on varusteet mukana ja jalkarätti saappaassa. Rintamalla ollessamme pidän huolta kurista ja järjestyksestä sekä siitä, että jokainen huolehtii omasta vartiovuorostaan. Panssaroitu miehistönkuljetusvaunu kuuluu sotilaskuljettaja kers. Steven tonttiin ja luotan häneen täysin ajoneuvon huoltoon liittyvissä asioissa. Partiosta tai rintamalta palattuamme pidän miehistölle asianmukaisen puhuttelun sekä jaan kunniamerkit. Tarkistetaan tväl -tarvikkeiden kunto, puhdistetaan ja öljytään ase, peseydytään, vaihdetaan kuivaa ylle ja painutaan pehkuihin. Tässä pääpiirteittäin työtehtäväni bändin vääpelinä. Kaikin puolin mielenkiintoista ja haasteellista työtä, varsinkin jos miehessä on hieman tällaista
”lastenhoitajan” vikaa.
Herra vääpeli, Te olette aivan sekaisin!