Pekka ja Susi tekee yhden keikan paluun

Parhaat asiat tapahtuvat usein silloin, kun niitä vähiten odottaa! Kuka osasi edes uneksia, että kuulisi Pekkaa ja Sutta vielä jonain päivänä keikalla? Näin tässä nyt kuitenkin käy, eikä tätä pidä missata: onhan sinulla varmasti lippu ensi keskiviikolle 30.10. Espoon Kulttuurikeskuksen Louhisaliin?

Anssi soitti bassoa ja lauloi Pekka ja Susi -yhtyeessä ennen soolouraansa. Muut bändin jäsenet olivat Petri Prauda (kitara), Antti K. J. Nieminen (koskettimet), Ville Kela (rummut) ja edesmennyt Zarkus Poussa (perkussiot). Bändi kuopattiin tammikuussa 1999 ja tällä kokoonpanolla on soitettu sittemmin ainoastaan muutama uusi raita Pekan ja Suden kokoelmalevylle, joka ilmestyi vuonna 2002. Ilman Anssin rakettimaista soolouran alkua tuotakaan kokoelmaa olisi tuskin julkaistu, sillä Pekalta ja Sudelta ilmestyi aikanaan vain yksi, bändin nimeä kantanut levy sekä pari singleä. Vaikka levytetty tuotanto on varsin lyhyt, bändi ehti kokea urallaan koko draaman kaaren. Yhteinen musiikinteko päättyi lopulta siihen, että yhtyeelle ei koskaan löytynyt oikeaa suuntaa.

Nykyään Pete soittaa mandoliinia Frigg-kansanmusiikkiyhtyeessä, Ville rummuttaa veljensä bändissä ja Antti pääsee myös hyödyntämään soittotaitojaan työssään. On jännittävää kuulla, miten he tulkitsevat nuoruutensa musiikkiteoksia nyt, 20 vuotta myöhemmin. Harhaa.com lähetti Anssille muutamia kysymyksiä, joiden avulla voimme lämmitellä itseämme tulevaa keikkaa varten, koska aivan varmasti Pekka ja Susikin joutuu hieman lämmittelemään. Enää muutama yö keikkaan…

Annetaan puheenvuoro Anssille, olepa hyvä!

Mistä idea Pekan ja Suden konserttiin tuli?

Espoon Kulttuurikeskuksesta kyseltiin, haluaisinko tehdä sellaisen soolokeikan, jossa esittäisin Pekka ja Susi -aikakauden materiaalia. Idea kuulosti piristävältä, ja tietysti nopeasti tuli mieleen, että miksei tätä saman tien tekisi kyseisen bändin kanssa. Tajusin vasta myöhemmin, että tänä syksynä ainoasta levystämme tulee kuluneeksi 25 vuotta, joten onhan se juhlakonsertin paikka. Ilman Espoosta tullutta pyyntöä tällaista keikkaa ei kuitenkaan luultavasti oltaisi tehty.

Oliko muut bändin jäsenet helppo saada mukaan?

Oli helppoa. Lähetin bändille viestin, ja kaikki olivat heti mukana. Emme aikanaan hajonneet riitoihin, joten tähän ei liity mitään tulehtuneisuutta, jota olisi ensin tarvinnut puida.

Onko yhdessä soittaminen nyt jotenkin erilaista kuin 90-luvulla?

Onhan se tietysti haastavampaa, kun esimerkiksi itse en ole pariinkymmeneen vuoteen soittanut bassoa ja samaan aikaan laulanut. Se vaatii aivan erilaista koordinaatiota kuin kitaran soitto ja laulaminen. Kitaristimme Pete ei puolestaan ole moniin vuosiin koskenutkaan sähkökitaraan, joten pientä perehdyttämistä tämä on vaatinut. Treeneissä vanhat biisit kuitenkin ovat palanneet yllättävän nopeasti mieleen. Lihasmuisti on jännä juttu: vaikka kappaletta soittaessaan ei muistaisikaan sitä kunnolla, niin sormet kuitenkin hakeutuvat automaattisesti oikeisiin paikkoihin.

Kuinka valitsitte kappaleet ja tuliko sovituksista vääntöä?

Biisilista rakentuu ymmärrettävästi ainoan albumimme ympärille: se soitetaan lähes kokonaan, lisäksi kuullaan muutama muu biisi. Anssi Kela -materiaalia ei ole luvassa, vaan pelkästään Pekkaa ja Sutta. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta päätimme pitäytyä alkuperäisissä sovituksissa, joten arreista ei ole tarvinnut kiistellä.

Onko tämä ainut mahdollisuus kuulla näitä kappaleita, vai uskotko, että tulet esittämään niitä keikoillasi, tai jopa Pekan ja Suden kanssa?

Tämä on näillä näkymin ainoa mahdollisuus kuulla näitä biisejä, minkäänlaisia jatkosuunnitelmia ei ole. Pekka ja Susi ei ollut niin suosittu bändi, että lisäkeikoille olisi varsinaisesti kysyntää. Kivaa tehdä tämä yksi keikka. Ei ole myöskään suunnitelmissa alkaa esittää näitä biisejä omilla keikoilla.

Jos lähtisitte tekemään Pekan ja Suden kakkoslevyä nyt, 20 vuotta viisaampina, millainen siitä tulisi?

En tiedä, tulisiko siitä mitään. Sooloartistin vapaus tuntuu edelleen hienolta. En välittäisi palata tilanteeseen, jossa biiseistä pitäisi muodostaa yhteinen kompromissi.

Mitä haluaisit takaisin 90-luvun hurjasta nuoruudesta?

Sen, miten pystyi syömään ihan mitä tahansa ilman että se näkyi millään tavalla vyötäröllä.

Hyvää matkaa, Zarkus!

Rytmimusiikin ihmemies Zarkus ”Markus” Poussa on poistunut keskuudestamme. Monessa kokoonpanossa ilahduttanut, vuonna 1975 syntynyt muusikko oli keikkamatkalla ruotsinlaivalla ja sai sairaskohtauksen soittamansa keikan jälkeen sunnuntaina 24.1.2016.

Anssi kuvailee pitkäaikaista ystäväänsä ja entistä yhtyetoveriaan näin: ”Zarkus oli musiikki. Hän oli rytmi. Hän svengasi. Hahmo isolla H:lla, joka eli meidän maailmassamme, mutta kuului kuitenkin johonkin aivan toiseen todellisuuteen. Ei tule heti mieleen toista ihmistä, joka poikkeaisi normeista niin paljon kuin Zarkus. Hän eli aivan omalla sykkeellään.”

Zarkus oli laaja-alainen moniottelija musiikin kentällä. Pekka ja Susi -bändissä hän vaikutti perustamisvuodesta 1993 lähtien työnkuvanaan taustalaulu ja perkussiot. Paria vuotta myöhemmin Zarkus koki tonttinsa ahtaaksi ja jättäytyi omille musiikillisille teilleen. Hänen musisointiaan kuultiin muun muassa bändeissä Giant Robot, RinneRadio ja Hemma Beast sekä Anna-Mari Kähärän Orkesterissa ja Jukka Pojan yhtyeessä. Hän julkaisi kaksi soololevyä; Love Tracks (2005) ja Positiivinen krapula (2013). Televisiosta Zarkus tuli tutuksi mm. W-tyylin ja Jokainen vieras on laulun arvoinen -ohjelman katsojille.

Anssin ja Zarkuksen tiet kohtasivat musiikin merkeissä taas Pekan ja Suden hajottua: ”Kun vuonna 2000 aloin rakentaa uraa sooloartistina, niin pyysin Zarkusta rumpaliksi yhtyeeseeni. Yhteistyö ei lopulta toteutunut, mutta hän kävi kuitenkin kertaalleen treenikämpällä soittelemassa biisejäni. Nuo treenit kuvaavat hyvin sitä, millaisesta tyypistä oli kyse. Olimme soitelleet jo jonkin aikaa, kun Zarkus mainitsi aivan ohimennen, että hänellä oli muuten 40 astetta kuumetta. Jatkoimme soittamista. Vähän ajan kuluttua Zarkus kuitenkin löi rumpukapulat lattiatomin päälle ja alkoi kiireesti kiskoa palttoota päälleen. ”Mä olin kokonaan unohtanut, että mun piti lähteä Ruotsiin!” hän huusi juostessaan ulos.”

Harhaa.comin keikka-arkiston mukaan Zarkus vieraili Anssi Kela -keikalla ainakin kerran, Tavastialla 22.7.2004, jolloin lavalla nähtiin yhdeksän muutakin vierailevaa tähteä. Tuolloin Zarkus esitti oman versionsa Britney Spearsin Baby One More Time -kappaleesta ja säesti all stars -bändissä djempe- ja conga-rummuilla. Yhteisiä biisiäänityksiä he tekivät vuonna 2002 Pekan ja Suden kokoelmalevylle ja vuonna 2007 Anssin Laulukilta-nettisarjaan, jossa syntyi kokonaan uusi biisi Lauluvainio.

Anssi päättää muistokirjoituksensa: ”Olen etuoikeutettu, kun sain tuntea Zarkuksen. Maailmassa on nyt suuri kolo. Zarkus sai sairaskohtauksen ruotsinlaivalla soittamansa keikan jälkeen. ”Mä olin kokonaan unohtanut, että mun piti lähteä Ruotsiin!” kaikuu nyt korvissani.

Lue koko muistokirjoitus Anssin Facebook-sivulta.

Muiden muusikoiden ja työtoverien jakamia viestejä Zarkuksen muistolle:

”Musertunein mielin olemme ottaneet vastaan uutisen rakkaan ystävämme Zarkuksen poistumisesta keskuudestamme. Yksi veljistä on poissa ja ikävä on pohjaton. Lähetäme rakkautta ja voimia lähiomaisille sekä kaikille teille joiden sielua Zarkus pääsi rikastuttamaan.” – Hemma Beast / TatuSamiLenniTimoMarziJarmoJaska

”Suruksemme Zarkus ei palannut keikkamatkalta kanssamme. Tätä ei pysty käsittämään.” – Jukka Poika

”Suruisin mielin täällä. Zarkus oli hieno ystävä & soittokaveri. Useakin tahti, joita hänen kanssaan soitettiin melkein kahden vuosikymmenen ajan, soi nyt haikeana päässäni keskellä muistojen myllerrystä. ”Rauhaa rajalle” sanoi Z usein. En oikein ikinä osannut tajuta mitä se tarkoitti. En osaa nytkään mutta nämä sanat ovat mielessäni.” – Lenni-Kalle Taipale

”Perkussio-puolijumala jo sillon ku mä soitin viel kadulla. Lempeä, hieno ihminen on poissa ihan liian aikaisin.” – Reino Nordin

”Jos listaan elämäni hienoimpia työtehtäviä, aika korkealle listalla nousee W-tyyli eikä vähiten sen vuoksi, että sain usean vuoden ihailla lähietäisyydeltä Zarkus Poussaa. Osapuilleen maailman luovinta, pimeintä, yllättävintä ja hyväsydämisintä ihmistä. Pysy rytmissä veli, mihin ikinä oletkaan matkalla.” – Saku Tuominen, W-tyylin tuottaja

”Elit niin täysillä. Soitit aina niin palolla ja antaumuksella ja ilolla. Annoit niin paljon. Aina niin ystävällinen. Ja miten lahjakas! Valtava menetys. Niin paljon jäi kesken. Toivon, että soittosi ja laulusi ja naurusi jatkuu siellä missä ikinä nyt oletkin!” – Mikko Leppilampi

”Sytytin sinulle tämän kynttilän Zarkus. Olit suurenmoinen muusikko, merkillinen valo-ilmiö, mitä ihanin persoona. Ihailin uniikkia nerokuuttasi. Emme kai kohdanneet kovinkaan usein, mutta jokaisella kerralla muistit kannustaa, olla lämmin ja ystävällinen. Kanssasi musisointi oli yhtä riemua ja lähdin vaikutuspiiristäsi aina inspiroituneena, voimaantuneena.” – Yona

Pro Fideltä uusi levy 27.8.

Suomen vanhin kristillinen rock-yhtye Pro Fide julkaisee uuden levyn 27.8.2005. Bändin 12. pitkäsoiton nimi on Uudelle ladulle. Levyltä löytyy uusien studiossa äänitettyjen kappaleiden lisäksi myös neljä livebiisiä.

Ensimmäinen syy, miksi Harhaa.com on erityisen kiinnostunut Pro Fidestä, on se että Anssin isä Juha Kela soitti koskettimia yhtyeessä 70- ja 80-luvuilla. Hänen kädenjälkensä näkyy myös Pro Fiden uudella levyllä; yksi neljästä keikoilla äänitetystä kappaleesta on hänen viimeiseksi jäänyt sävellyksensä ja sanoituksensa Jeesus jos huomaat.

Toinen suuri syy kiinnostukseemme on se, että nykyään Pro Fiden riveissä esiintyy Anssin ensimmäisissä bändeissä Yhdeksäs Hetki (1986-) sekä Pekka ja Susi (-1999) vaikuttanut Antti Nieminen. Uudelle ladulle -levyllä hän soittaa koskettimet ja kitaroita.

Levynjulkistuskonsertti pidetään Agricolan kirkon kryptassa ensi lauantaina 27.8. klo 18. Pro Fide kiertää Suomea ahkerasti ja keikkakalenteri löytyy heidän kotisivuiltaan www.profide.net. Sivuilta löytyy myös mm. esittely bändin tuotannosta lyriikoiden ja musiikkinäytteiden muodossa. Sellainenkin yksityiskohta selvisi, että nimi Pro Fide on latinaa ja tarkoittaa ”uskon puolesta”.

Uutisen lopuksi ensimmäinen säkeistö Juha Kelan kappaleesta Jeesus jos huomaat:

Ylitse merten
ylitse maan
sieluni huutaa
mua saavu Jeesus auttamaan
kauaksi kuljin
tielleni jäin
nyt kääntyä tahdon
mä kotiin päin.