Kokoelman avausraidat: Nolla ja Vanha biisi

Anssi_Kela_kansi

Anssi Kela -tuplakokoelma on tänään saapunut kauppojen hyllyille. Nimeä Singlet 2000-2010 kantava paketti sisältää 15 tutun hittibiisin lisäksi kaksi uutta kappaletta, runsaat kansitekstit sekä levyllisen livemusiikkia Viking Isabellan helmikuisilta keikoilta. Julkaisulla juhlistetaan Anssin 10-vuotista soolouraa. Tässä hiukan levylaulajan kommenteilla höystettyä ruodintaa kokoelman ykköslevyn avaavista kappaleista Nolla ja Vanha biisi.

Nolla on syntynyt jo vuonna 1998. Kappale oli mukana viiden biisin demolevyllä, jolla Anssi lähestyi levy-yhtiöitä Pekan ja Suden hajottua. Anssi sai levytyssopimuksen BMG:ltä, mutta Nolla ei kuitenkaan päätynyt Nummela-debyyttialbumille. Niinpä yksi vanhimmista tunnetuista Anssin soolobiiseistä unohtui arkistojen kätköihin aina syksyyn 2009, jolloin vanhoja laatikoita penkoessaan Anssi törmäsi cd-levyyn, jonka kannessa luki ”Nolla”. Nimi ei soittanut mitään kelloja, mutta laitettuaan levyn soittimeen, artisti innostui. Kappale äänitettiin keväällä 2010 Ripa Eskolinin studiolla, kuten Mikan faijan BMW aikoinaan – jopa samalla laulumikillä. Nyt Nolla on onnellisesti levyllä ja hyvällä onnella siihen voi ihastua radionkin välityksellä. Ilmassa on vahvaa hitin hajua!

Miten paljon muokkasit alkuperäistä Nollaa ennen levytystä?
Levytetty versio on perusasioiltaan täysin samanlainen kuin vuonna 1998 tekemälläni demo. Rakenne ja sovitus noudattelevat demoa, tehdyt muutokset liittyvät lähinnä soundeihin ja lopussa kuultavaan syntikkariffiin, jota ei ollut alkuperäisellä demolla.

Miksi tuollainen timantti hautautui pöytälaatikkoosi?
En minä tiedä, asioita vain unohtuu. Muistaakseni silloin aikanaan työstin biisiä hiukan eteenpäin, mutta en kuitenkaan ollut siihen lopulta tyytyväinen. Nyt kuitenkin löysin sen alkuperäisen demon, jonka olin tehnyt ennen tätä lisätyöstöä. Ilmeisesti olin silloin lähtenyt haahuilemaan kappaleen kanssa aivan väärään suuntaan ja kyllästynyt siihen. Nyt osoittautui, ettei lähtöruudussa ollutkaan mitään varsinaista vikaa.

Mikä oli ensireaktiosi kuultuasi biisin 10 vuoden jälkeen?
Kyllähän minä biisin heti sen kuullessani muistinkin: ”Niin joo, täähän oli tää!”

Minkä verran kirjoitat biisejä, jotka jäävät syystä tai toisesta julkaisematta?
Aika vähän. Luokkaa yksi kymmenestä, ehkä vieläkin vähemmän.

Vanha biisi on nimensä mukaisesti myös vanhempaa tuotantoa ja tarkoituksellisen 80-lukulainen musiikilliselta ilmeeltään. Keväällä 2006 Unicefin Tukijoukko-kampanjassa soinut The Hulatonesin Dance Like It Was ’85 sai suomenkielisen sanoituksen ja kääntyi Vanhaksi biisiksi. Alkuperäisissä lyriikoissa törmätään nuoruuden ihastukseen ja muistot heräävät henkiin tanssilattialla. Vanhassa biisissä liikutaan anssikelamaisemmissa tunnelmissa: marketissa soiva tuttu kappale heittää kertojan ajatukset takaisin nuoruuteen. Erikoisuutena voidaan mainita, että kappale on soitettu vain rumpujen ja kahden basson voimin!

Millä muutoksilla The Hulatonesin Dance Like It Was ’85:sta tuli Anssi Kelan Vanha biisi?
Tein siihen ainoastaan suomenkielisen tekstin ja lauloin uudestaan. Teksti ei ollut suora käännös, mutta käsitteli kuitenkin samaa teemaa kuin alkuperäinenkin libretto. Miksaus piti myös luonnollisesti tehdä uudestaan, mutta muuten pohjat ovat täysin samat kuin The Hulatonesin singlellä.

Oletko havainnut, nostalgisoivatko ihmiset jo Nummelan biisejä?
Kyllähän sitä enenevässä määrin alkaa kuulla palautetta tyyliin ”kuuntelin lapsena sun biisejä”. Tästä tulee tietysti aika vanha olo. Nummela oli tietysti yhdeksän vuotta sitten niin järjetön suksee, että sen biisit varmaankin väistämättä ankkuroivat suuren kansanjoukon ajatukset tiettyyn aikakauteen ja elämänvaiheeseen. Ne ovat varmaankin jossain määrin osa kansakunnan kollektiivista muistia.

Mikä biisi voisi saada sinut sattumalta ruokakaupassa kuultuna sekoamaan ostoslistassasi?
Minä sekoilen arkisissa asioissa ihan ilman biisejäkin. Vanhassa lähikaupassani Punavuoressa tosin soitettiin usein Martti Servon tuotantoa, se oli hauskaa ruokaostosmusaa.

Harhaa.com ei aio unohtaa kokoelman maukasta livelevyä, vaan omistaa sille oman, tiukkaa analyysiä sisältävän reportaasin! Palaamme siis asiaan.

Aukio kaupoissa – Anssi haastattelussa

Viikko sitten 9.9. koitti juhlapäivä kaikille Anssin levyä odottaneille ja kauppojen hyllyt tyhjenivät K:n kohdalta. Aukio nousi ensimmäisellä viikollaan albumilistan sijalle 4, jolle hurraamme. Ansaittu paikka olisi tietysti ykkösenä, onhan levy silkkaa timanttia – eikä tämä Harhaa.comin vilpittömän mielipiteen mukaan ole edes makuasia.

Myös ensimmäiset kriitikot ovat avanneet sanaisen arkkunsa ja päästelleet näppäimistöltään silmäpuolia sammakoita tyyliin ”akilleenkantapää on vilpittömyyden läpitunkevuus” ja ”kerronta pelaa käytännössä ilman kertosäkeitä” (Nyt-liite 10.9.2009). Samassa arviossa tosin todetaan levyn olevan ”takuuvarma kotimainen menestyjä”, eli ihan hakoteillä ei kuitenkaan olla.

Levyn ensimmäinen single Aamu on soinut radioasemilla siihen tahtiin, että jossain kukkakaupassa on ollut jo ruuhkaksi asti valkoisia tulppaaneita kyseleviä asiakkaita. Levyn seuraavaa singleä ei ole vielä päätetty. Voit saada oman äänesi kuuluviin äänestämällä singlesuosikkiasi sivun vasemmassa laidassa olevalla gallupilla. Muistathan myös perustella mielipiteesi.

Harhaa.com lähetti kiireiselle Anssille muutaman kysymyksen, joten tässä artistin mietteitä viikko Aukion julkaisun jälkeen.

Ennen Aukion virallisia arvosteluita fanit tiesivät jo, että levy on kiistattomasti hyvä. Rauhoittiko tämä levylaulajan mieltä?

Fanien taholta Aukio on otettu lämpimästi vastaan, kriitikot ovat sen sijaan olleet hiukan varovaisempia arvioissaan. Minulle huomattavasti tärkeämpi palaute on se kuulijoilta tuleva: jos levy olisi lytätty täydellisesti keskustelufoorumillani, niin silloin olisin hyvin huolissani.

Mikä on ollut toistaiseksi paras palaute levystä?

Ehkä se, että olen kuullut levyn herkistäneen useammankin ihmisen kyyneliin, tällaista palautetta on tullut jopa raavailta miehiltä. On mielestäni erinomainen merkki, jos musiikki herättää tuollaisia tunteita. Edellisen kerran sain tällaista palautetta Nummelan tiimoilta.

Milloin seuraavasta singlestä päätetään?

Tästä ei ole ollut mitään puhetta. Täytyypä kysellä Sonylta, että onko jonkinlainen strategia julkaisuajankohdan suhteen laadittu.

Studiopäiväkirjoissa on käsitelty mukavasti äänitysvaihetta, mutta liittyikö biisien tekovaiheeseen mitään erityistä dramatiikkaa? Hioitko jotain biisiä toisia enemmän tai oliko sinulla siinä vaiheessa erityistä suosikkia?

Haaveilua oli muistaakseni erityisen vaikea: sanoituksen perusidea on pyörinyt päässäni jo useita vuosia, mutta vasta nyt päätin tuon ajatuksen sopivan hyvin tälle levylle. Idean muuttaminen lopulliseksi tekstiksi oli työlästä, kirjoitin rivit uusiksi moneen kertaan. Sanoitus oli työn alla loppuun asti, kuten studiopäiväkirjan jaksossa Sanat hukassa voidaan nähdä.

Biisejä tehdessä keskityin niin totaalisesti kokonaisuuteen, ettei minulla ollut siinä vaiheessa erityisiä suosikkeja. Valjastin vain kaikki laulut palvelemaan suurempaa päämäärää.

Levyllä on kappale nimeltään Ihme, eikä tarinan päähenkilö usko ihmeen tapahtuvan. Uskotko itse ihmeisiin?

Kyllähän maailmassa tapahtuu paljonkin asioita, joiden ei pitäisi olla mitenkään mahdollisia.

Tarinan loppuratkaisu on uskomattoman kaunis. Missä vaiheessa keksit ja päätit sen? Oliko olemassa muita loppuvaihtoehtoja?

Lainasin loppuratkaisun Tim Burtonilta: olin juuri kirjoittamassa Aukio-kappaletta, kun päätin työn lomassa katsella Corpse Bride -elokuvan. Sitä katsoessa koin valaistumisen ja pöllin levyn lopussa mainitut perhoset suoraan tuosta elokuvasta. Ne eivät kuuluneet alkuperäiseen käsikirjoitukseen, joten kyseessä oli mielenkiintoinen yhteensattuma: filmi oli ollut hyllyssäni jo useita vuosia, mutta päätin katsoa sen juuri tuolla hetkellä.

Tarvitseeko teidän enää treenata keikkoja varten, kun olette jo soittaneet kaiken yhdessä äänitysstudiossa?

Ainakin vanhoja biisejä täytyy hiukan muistella. Niiden soittamisesta on jo niin kauan aikaa, että kaikkien biisien nimetkään eivät välttämättä enää soita mitään kelloja. Uusissakin lauluissa on vielä hommaa, esim. stemmoja ei olla missään vaiheessa harjoiteltu. Koreografioista puhumattakaan: minulla on paljon uusia tanssiaskelia.

Keikkoja tässä enää odotellaankin! Katso keikkakalenterista paras paikka tutustua Anssin huippuunsa hiottuihin tanssiaskeliin. Seuraava keikka on Helsingin Ryhmäteatterissa lauantaina 19.9. ja Anssi on luvannut esittää siellä akustisesti Aukion alusta loppuun!

Kesä Kalevi Sorsan kanssa -kirja

Suurella jännityksellä odotettu Anssin romaani Kesä Kalevi Sorsan kanssa tuli painosta kaksi viikkoa sitten. Kirjaa löytyy jo kauppojen hyllyjen lisäksi monen sivustomme lukijan kätösistä. Harhaa.com onnittelee levylaulajaa esikoiskirjastaan, jossa on lähes 300 sivua ja jossa ainakin lukijat matkustavat ajassa!

Kirjan virallinen julkaisupäivä on huomenna torstaina 14.8., jolloin myös ensimmäisiä kriitikoiden arvioita alkaa tupsahdella. Anssin lausuntoja ja niistä virinneitä keskusteluita on saatu jo lueskella lehdistä ja netistä. Lisää on luvassa. Viimeisimmät mediapelin käänteet kannattaa tarkistaa foorumilta, jossa voi käydä keskustelua myös kirjasta.

Lähiviikkoina Anssi kiertää kirjakaupoissa ja muissa tapahtumissa haastateltavana, ajat ja paikat löytyvät kalenterista. Mainioita tilaisuuksia hakea kirjaansa omistuskirjoitus ja tekijän signeeraus!

Kesä Kalevi Sorsan kanssa -kirjan päähenkilö on Johannes, joka on menettänyt muistinsa kahden viikon ajalta auto-onnettomuudessa ja joutuu selkärangan vaurioiden takia pitämään tukikauluria kesähelteillä. Hänen ainut ystävänsä Markus on varsin värikäs persoona, jonka jutut ovat toinen toistaan uskomattomampia, eikä vähiten siksi että hän on kova valehtelemaan. Eräänä päivänä ihmisiä karttavan Johanneksen viereen puiston penkille istahtaa mielikuvitusystävä, Suomen pitkäaikaisin pääministeri Kalevi Sorsa. Muille näkymätön poliitikko ei jätä Johannesta rauhaan vaan tarjoaa sinnikkäästi apuaan. Kalevin avulla Johannekselle alkaa vähitellen valjeta yksi jos toinenkin asia menneistä kahdesta viikosta ja oikeastaan koko elämästä.

Anssin kirjoitusurakka on ohi ja julkaisumylläkkä ovella. Millaisia ajatuksia ja tunnelmia hänen päässään risteilee juuri nyt? Harhaa.com kysyi ja tässä vastauksia teille, arvoisat lukijat.

Kirja on kaupoissa ja ihmiset ahmivat sitä minkä ehtivät. Miltä nyt tuntuu?

Erikoiseltahan se tuntuu. Kirjoitusprosessin aikana en näyttänyt tekstiä käytännössä muille kuin niille parille Teoksen ihmiselle, joiden kanssa sitä työstin. Perheelle ja kavereille olen antanut kirjan luettavaksi vasta nyt kun se on tullut painosta. Niinpä en ole ehtinyt saada vielä juuri minkäänlaista ulkopuolista lukijapalautetta ja onkin todella kiinnostavaa kuulla ihmisten näkemyksiä.

Antti Karisalmi oli itse asiassa ensimmäinen kirjan lukenut henkilö, joka ei ollut osallistunut sen tekemiseen. Hän lukaisi opuksen läpi nopeaan tahtiin ja esitti loppuun päästyään välittömästi puhelimitse ensimmäisen kritiikin – joka oli helpotuksekseni varsin positiivinen (Antti on kuitenkin lukenut kaikki maailman kirjat ja tietää niistä yhtä sun toista).

Ainuttakaan virallista kritiikkiä ei ole vielä julkaistu (enkä ole kuullut ammattilaisten epävirallisiakaan kommentteja), joten minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten kirja tullaan julkisuudessa ottamaan vastaan. En kuitenkaan etukäteen jännitä tai pelkää kritiikkejä. Sitä saa mitä tulee.

Nyt kun koko 1,5 vuoden kirjantekoprosessi on takanapäin, mitkä olivat sen vaikeimpia ja parhaita hetkiä?

Parhaita hetkiä oli kun tekstin äärellä itselle syntyi ahaa-elämyksiä kirjoittamansa suhteen. Saatoin esimerkiksi kirjoittaa jonkin tilanteen tai hahmon, jota pidin kirjoittaessa täysin irrallisena kokonaisuuteen nähden – kunnes sitten paljon myöhemmin oivalsin miksi näin oli tullut tehtyä. Irrallisena pitämäni jutut nivoituivatkin kokonaisuuteen tavalla, jota en itsekään osannut odottaa. Näin kävi prosessin aikana monta kertaa. Tuntui aina mukavalta kun tarina onnistui yllättämään kertojansakin.

Vaikeinta oli tekstin editoiminen, viilaaminen, hierominen ja säätäminen. Sain ensimmäisen version valmiiksi marraskuussa 2007 – siis hieman yli vuosi kirjoittamisen aloittamisen jälkeen. (Mainittakoon, että tämän vuoden aikana oli myös kausia, jolloin en kirjoittanut aktiivisesti. Mikäli olisin pystynyt kirjoittamaan päivittäin, niin olisin päässyt maaliin huomattavasti aikaisemmin. Tämä niille lukijoille, jotka ihmettelevät, että miten niin ohuen kirjan kirjoittamiseen on mennyt niin kauan.) Ensimmäisen version valmistuttua alkoi yli puoli vuotta kestänyt viimeistelyvaihe, jolloin kirjoitin tekstiä uudestaan ja uudestaan kustannustoimittajan kommentoidessa. Painoon lähtenyt lopullinen versio oli seitsemäs. Rehkin kalkkiviivoille asti: vielä päivää ennen painokoneiden käynnistymistä tein korjauksia ensimmäiseen lukuun.

Tämä vaihe oli raavasta työtä, josta en totta puhuakseni nauttinut lainkaan. Olen kuitenkin iloinen siitä, että minulla oli viitseliäisyyttä viilata käsikirjoitusta, sillä kyllähän se lopullinen seitsemäs versio oli aivan eri tasolla kuin ensimmäinen: rakenne oli täysin muuttunut, turhia pätkiä oli poistettu ja tarpeellisia lisätty. Joka sanaa ei ollut muutettu, mutta joka lausetta luultavasti oli. Kirjan lähdettyä painoon olin kuitenkin jo täydellisesti kyllästynyt tekstiin – eikä minun tee ainakaan vähään aikaan mieli lukea sitä.

Kalenterissasi on nyt esiintymisiä kirjarintamalla – kaupoissa ja kirjatapahtumissa. Kuullaanko haastatteluiden kyytipoikana musiikkiakin?

En vielä tiedä kirjaesiintymisten ohjelmaa. Tavallaan kuitenkin haluaisin pitää nämä kaksi asiaa erillään – musa on musaa ja kirja on kirja. Mutta saapa nähdä. Tuntuu kyllä kummalliselta hypätä lavalle lukemaan katkelmia kirjasta.

Miten Johanneksen mielikuvitusystävä Kalevi Sorsa kuvailisi kirjaasi?

Kalevi myhäilisi lukiessaan ja puhaltelisi piipustaan suuria savupilviä. Hän luultavasti pitäisi teosta hyvänä matkalukemisena kesäisille mönkijäajeluille.

Anssin kirja-ajatelmia heinäkuulta 2007 voit lukea uutisarkistosta.