Kirja kosketusetäisyydeltä

Lokakuun alussa julkaistiin odotettu Anssia käsittelevä kirja, Kosketusetäisyydellä. Tämä elävää tekstiä ja vauhdikkaita keikkakuvia yksiin kansiin kokoava teos seuraa Anssia yhden vuoden ajan toukokuusta 2016 Tennispalatsin katolta Helsingin jäähallin konserttiin 6.5.2017. Anssin mukaan kyseessä on eräänlainen välitilinpäätös uran tästä vaiheesta. Nimensä kirja sai kannen kuvasta, joka sopi muutoinkin kirjan teemaan.

Kirja sai alkunsa, kun Docendo-kustantamosta otettiin yhteyttä Anssiin ja esitettiin idea henkilökuvakirjasta – ja Anssi näytti vihreää valoa. Kirjoittajaksi hän ehdotti musiikkijournalismin alalla ansioitunutta Jean Ramsayta, joka oli tullut hänelle tutuksi tehtyään aikoinaan Rumbaan haastattelun. Anssi luotti hänen kykynsä pukea ajatuksia lyyrisesti kauniiseen nippuun. Etuna oli myös se, että Jean ei tuntenut Anssia, jolloin hän pystyi katsomaan kohdettaan analyyttisen etäisyyden päästä ja luomaan kiinnostavan näkökulman. Keikkakuvaajaksi Jean pyysi Kalle Björklidiä.

Koska Jean halusi tekstin ja kuvien kertovan samasta aiheesta, prosessi käynnistyi niin, että Kalle alkoi ottaa kuvia keikoilta sekä takahuoneista ja Jean istui Anssin sinisen laina-Jaguarin kyytiin kirjaamaan muistiin juttuja, jotka nivottiin kuvien kautta kirjaksi. Kirja piirtää tarkkaa kuvaa Anssin arjesta ja pyrkii avaamaan lisää artistin persoonaa hänen historiansa, ajatustensa ja työnsä kautta. Fokus pidetään urassa ja Anssin omassa äänessä, johon Jean lisää omia pohdintojaan. Alun perin kirjaan oli tarkoitus haastatella bändiä ja fanejakin, mutta tuolloin fokus olisi hajonnut liikaa. Heidät nostetaan esiin, mutta he ovat kuitenkin sivuroolissa, ikään kuin utuisina hahmoina Anssin ympärillä. Toisin on kuvissa, jotka on usein tarkennettu vaikkapa yleisöön, mikä on mukavaa vaihtelua.

Kun Anssi päästetään kertomaan uransa vaiheita, sanainen arkku on lavea ja värikäs, vaan ei lopulta kovin syvä. Monet näistä tarinoista on kuultu jo muissa yhteyksissä, mutta nyt ne on koottu niin, että pystyt avaamaan kirjan vailla aiempaa Anssi-tietoutta, tai keräämään siitä lisää täytettä jo tuntemiisi tarinoihin. Tiesit ehkä, että Kelly jätti bändin, mutta tiesitkö kimmokkeen siihen? Kuulit ehkä, että Anssi oli teininä Deep Purplen jäähallikeikalla, mutta keiden kanssa? Minkä tapahtumien kautta Pekka ja Susi oikeastaan saikaan levytyssopimuksen? Neil Young on Anssin suosikki, vaan mikä levyistä päätyi ensimmäisenä levyhyllyyn?

Kiinnostavaa antia ovat myös Jeanin analyyttiset tulkinnat, jotka on selvästi tehty pitkän ajatustyön tuloksena. Ne herättävät lukijankin miettimään. Monien havaintojen kanssa voi olla yhtä mieltä, mutta toiset eivät istu omaan näkemykseen. Jean esimerkiksi nimeää Antin introvertiksi ja antaa ymmärtää Anssin olevan ekstrovertti. Työnsä sanelemana Anssi onkin muuttunut vuosien mittaan avoimemmaksi, mutta on edelleen se, joka istuu vieraammassa seurassa tarkkailijana tai nenä kännykässään, ellei hänen odoteta vaikkapa esitelmöivän. Kirjassa yritetään selvittää, onko olemassa kahta erilaista Kelaa, ja vastaus jää lukijan arvioitavaksi. Ollaan lopulta vain kosketusetäisyydellä, ei iholla tai pään sisällä, ja hyvä niin.

Kirjassa on parisataa sivua ja se tempaa nopeasti mukaansa. Teksti kuljettaa juonta eteenpäin ja kuvat löytyvät aarteina matkan varrelta. Opuksen pystyy periaatteessa ahmimaan jopa yhdeltä istumalta kannesta kanteen, mutta kirjassa on myös asioita, joihin mielellään palaa uudestaan. Mikään hakuteos se ei kuitenkaan ole, vaikka siitä saakin rautaisannoksen ymmärrystä aiheesta Anssi Kela.

Jos siis tarkempi tutustuminen mustiinpukeutuvaan artistiin kiinnostaa, mars kirjakauppaan! Anssi ja Jean ovat Helsingin kirjamessuilla tavattavissa tulevana torstaina 26.10. klo 18-19. Sieltä kirjan saa varmasti hyvään messuhintaan ja voit pyydystää siihen nimmarit!

One thought to “Kirja kosketusetäisyydeltä”

  1. Hyvä! Mm. tuohon, kuka on introvertti, kuka ekstrovertti, kiinnitin minäkin huomion. Lavan ulkopuolella Antti on joukkueen ekstrovertein. Anssi aivan varmasti introvertti. Lavalla taas tilanne on toisin. Esiintymistä kun katsoo, ei ikinä uskoisi sisäänpäin kääntyvään bändin johtohahmoon. Basistin sen sijaan voisi mieltää sellaiseksi.

Vastaa käyttäjälle Heli Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *