Nostalgiaa tanssittaa eteenpäin

”Me shynnytään, me khuollaan ja välisshhä hiukan tansshitaan!”

Onkohan Anssi mennyt kokonaan onnesta sijoiltaan? Kaksi vuotta sitten Anssi Kela -albumi ja nimi saivat huimaavaa vastakaikua flirttailtuaan hieman 80-luvun kanssa. Nyt levylaulaja on heittäytynyt täysillä tuon vuosikymmenen öiseen syliin ja ottaa siitä kaiken ilon irti. Mitä jää käteen, kun aamu valkenee? Vaikka tie veisi hissiin omaa kuvajaista peilaamaan, sillä ei oikeastaan ole juuri nyt väliä. Nostalgiaa-levy tarttuu nimestään huolimatta hetkeen, on seikkailu tässä ja nyt.

Albumin kyytiin voi hypätä saman tien mukaan tai sitten sitä voi paheksua. Suhtautuminen kertoo kuulijan mielentilasta eikä itse levystä. Musiikki etenee sata lasissa ja enemmän on enemmän -periaatteella, joten kylmäksi se tuskin jättää. Jos Nummela-tyyli on suosikkisi, Nostalgiaa pitää lähestyä avoimin mielin ja antaa sille aikaa. Jos Anssi Kela -levy kolahti, astuttavanasi on pienempi rappunen. Kyllä tämän Anssiksi edelleen tunnistaa, vaikka levy saattaakin romuttaa lopullisesti hänen mustanpuhuvan synkistelijän imagonsa.

Nostalgiaa antaa jänniä mielleyhtymiä niille, jotka muistavat 1980-luvun. Vaikkei olisi erityisesti kuunnellut sen ajan musiikkia, tietyt 80-luvun geneettiset koodit on kirjattu tälle levylle. Ei taida olla sattumaa, että Tanssilattialla-kappaleen välikettä kuunnellessa alkaa päässä soida Ghostbusters-tunnari. Slovarit heittävät varoittamatta hämärään limudiskoon ja kotibileisiin. Tämä levy takuulla puhuttelee niitä, jotka rakastavat tuon ajan musiikkia ja ovat ehtineet kuunnella suosikkinsa palasiksi noin miljoonaan kertaan. Heitä hemmotellaan modernisoidulla kasarilla.

Jos levystä riisutaan nostalgiaelementti, jäljelle jää hauskan kuuloista ja tanssijalkaa liikuttavaa musiikkia, jollaista kukaan muu ei tee. Se laskeutuu jonnekin diskopopin ja iskelmän hämärille rajamaille. Rokkia ei tältä levyltä löydy, mutta Tyhmä kuu voisi pienen kitaralaukan vauhdittamana karata hevin puolelle. Nostalgiaa kuulostaa täydelliseltä levyltä lauantai-iltoihin ja kesäisiin automatkoihin – siinä on vapautta.

Tällainen poppi rakentuu usein höttöisistä sanoituksista ja Anssin ammattitauti on suvereeni taito kikkailuun sanoilla, tarinoilla ja merkityksillä. Hän on selvästi revitellyt teksteillään musiikin viitoittamana, jolloin on vaara livetä ylinokkelan ja falskin puolelle. Esimerkkinä Nahkaa ja luuta, jossa ”mannerlaatta sheikkaa, mökki tärähtää, punaiselle mun viisari värähtää”. Hölmöyselementti on kuitenkin harkittu. Tekstit ovat siitä huolimatta anssikelaa eli osuvia elämää piirtäviä tuokiokuvia ja tarinoita dramaattisilla elementeillä.

Teemallisesti ja tyylillisesti Nostalgiaa-sinkku on loivin lähestymiskulma, kun taas aloitusbiisi ja tuleva single Tanssilattialla nostattaa kulmakarvoja varmasti. Kumpaakin reittiä pääsee levyyn käsiksi. Piirrä minuun tie jatkaa kappaleiden Älä mene pois ja Haaveilua linjaa, mutta isommalla stadionilla. Mihin tahansa (paitsi Helsinkiin) kiihdyttää samaa kaasujalkaa kuin Maitohapoilla, Suuria kuvioita ja Rock-unelma.

Tarinankertoja-Anssin albumien lopusta löytyy se tärkein kappale, joka kokoaa kaiken yhteen ja antaa merkityksen levylle. Kuten Nummela, Aukio tai Parasta aikaa. Nyt tuo kappale on kohtaaminen nimeltään Kuolleen miehen kitara, jota kuunnellessa ei voi olla liikuttumatta. Siitä on karsittu musiikilliset ja tekstilliset nokkeluudet, jolloin Anssin oma ääni kuuluu vilpittömimpänä.

Loppukevennyksenä haluan jakaa kanssanne havainnon, joka osui silmiini Anssin heinäkuussa 2010 kirjoittamasta keikkaraportista. Kuusamon kadulla kuultiin seuraava episodi:

NAINEN: Heeiii, tuossa se nyt tulee – Anssi Kela!
MIES: Kumpi se muuten on, Anssi vai Antti? Onko se Anssi vai onko se Antti?
NAINEN: Se on Irma-Liisan sukulainen!
MIES: Anssi vai Antti?

Kuka on Irma-Liisa?

Nyt me tiedämme!

 

Oman Nostalgiaa-levysi löydät varmimmin Äxän nettikaupasta, mutta omalla lähiseudulla sinnitteleviä levykauppoja on myös tärkeää tukea. Ensihätään voit aloittaa kuuntelun Spotifyssa. Lisää lausuntoja levystä voit lukea Yhteisöstä. Lisäksi ainakin Aamuset, Rosvot.fi, Keskisuomalainen ja Helsingin Sanomat ovat arvioineet levyn.

Keikkakiertuekin on jo käynnissä, katso kalenterista lähin kohde ja aloita lämmittely kuuntelemalla perjantainen SuomiPopin studiokeikka! Muista käydä myös äänestämässä suosikkibiisejäsi Anssin gallupissa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *