Kirpeästä pakkassäästä huolimatta tunnelma oli lämmin Helsingin Uudenmaankadulla sijaitsevassa pienessä Belly-ravintolassa perjantai-iltana 23.2. Neljällä suurella kattokruunulla koristellun huoneen punaisella takaseinustalla odotti lava, jolle nousisi tänä iltana Jippu-klubiaan emännöivä nuori laulajatar-lauluntekijä Jippu vieraanaan 2000-luvun suomalaisen laulaja-lauluntekijä-jatkumon peruskallio Anssi Kela.
Jippu on noussut suuren yleisön tietoisuuteen viime syyskuussa julkaistun debyyttialbuminsa ”Salaisuuksia, joita yksinäiset huutaa unissaan” myötä. Ensimmäisen kerran Jippu-lempinimellä kutsuttu tyttö esiintyi yleisön edessä 5-vuotiaana ja kymmentä vuotta myöhemmin hän kirjoitti itse biisejäkin. Tyttö ihaili dramaattisia oopperadiivoja. Pari vuotta sitten Asko Kallonen hankkiutui Jipun keikalle ja tarjosi hänelle saman tien levytyssopimusta. Nyt 21-vuotias laulajatar keskittyy uraansa täysillä.
Anssi puolestaan oli viettämässä keikkataukoa ja kypsyttelemässä neljättä soololevyään, kun Jippu onnistui viime viikolla houkuttelemaan hiuspehkoaan edelleen kasvattavan levylaulajan yleisön eteen. Ennakkoasetelma oli herkullinen: lavalla kaksi Kallosen löytämää lauluntekijää, joista toinen on ollut useita vuosia kansan suosiossa ja toinen on vasta nousemassa sinne. Anssi ei ollut ennen tätä iltaa juurikaan kuullut Jipun kappaleita, eikä Jippu ollut koskaan kuullut Anssia livenä.
Yhdentoista jälkeen bändi alkoi ryhmittäytyä lavalle ja yleisö lavan eteen. Juha Tapio oli kuulemma varastanut osan Jipun vakiomuusikoista kiertueelleen, joten tänä iltana parrakas Emppu soitti koskettimia, Anssi Maasalo bassoa, Jussi Nikula rumpuja ja Tuomas Wäinölä kitaroita. Anssi saapui lavalle punaista Gretschiään kantaen ja kytki sen lainaefektiboksiin.
Mustaan napapaitaan ja keltaisiin villasukkiin sonnustautunut Jippu aloitti keikan kolmella omalla kappaleellaan: Lunta ja enkeleitä, Kaksi kauneinta ja Kii. Jippu kertoi tekevänsä laulunsa rakkaudesta, mutta mukana on myös reipas määrä kaipuuta. Tulkitsijana Jippu on ennen kaikkea herkkä, eläytyvä ja spontaani, mikä on livenä suorastaan käsinkosketeltavaa ja kuuluu äänestä paremmin kuin radiossa tai levyllä. Osa lauluista yltyi rokkaaviksi, varsinkin kun Gretsch-maestro oli menossa mukana.
Anssi vaihtoi kitaran akustiseen Martiniin ja huuliharppuun samalla kun hänet jätettiin lavalle yksin. Lavan kulmalle kömpiessään Jippu totesi, ettei Anssi ole kertonut mitä aikoo soittaa, kuitenkin jotain heviä. Jippu-klubeilla kun on ollut tapana, että vieras esittää paljon lainakappaleita. Anssi aloitti loihtimalla Martinistaan Neil Youngin legendaarisen Hey Hey My My:n sointuja. Harvinaisen komea aloituskappale, eikä edes mitään sympaattisia mokia tällä kertaa! (vrt. Semifinal 8.10.2002)
Toisen soolokappaleensa Anssi kertoi esittäneensä edellisviikolla Eduskuntatalossa – joka on muuten aika ”äijä” keikkapaikka. Hänet nimettiin Etnisten suhteiden neuvottelukunta ETNO:n Hyvän tahdon lähettilääksi ja häneltä pyydettiin puhetta. Lauluntekijä tuumasi, että parempi tehdä aiheesta laulu ja esittää se. Laulu käsitteli maahanmuuttajien asemaa ja rasismia Suomessa. Säkeistöissä oli ”Suomi suomalaisille” -henki ja kertosäkeessä ihmeteltiin vapaasti muisteltuna, että ”Sitä vaikeaa on ymmärtää, jos synnyinpaikkani on Järvenpää, että miksi olisin yhtään enempää sinivalkoinen”. (Toivottavasti Anssi ei tämän muistini runteleman sanoituksen luettuaan revi hiuksiaan.) Kertosäe herätti hilpeyttä varsinkin Järvenpään suunnalta tulleiden keskuudessa.
Kolmanteen kappaleeseen Anssi pyysi seurakseen bändin kitaristin ja kaksikko testaili hymyssä suin kahden akustisen kitaran stemmasoittoa. Nyt saatiin sitä heviä: Iron Maidenin Wasted Years. Tätä Anssi on esittänyt pari kertaa aiemminkin ja uskaltaisin väittää, että Bellyn kahden kitaran versio kuulosti parhaalta. Soittajat silminnähden nauttivat ja Jippu ihasteli lavalle palatessaan, että kylläpä Anssi veti hyvin nuo kolme kappalettaan.
Setti jatkui taas kolmella biisillä Jipun levyltä: Amerikan autoja, Talossa ja Enkelten kaupunki. Gretschinsä ääreen lavan nurkkaan palannut Anssi oli saanut jonkin verran pikaopetusta kappaleisiin ”noin minuuttia” ennen keikkaa ja palaveerasi aina ennen biisejä bändin kitaristin kanssa. Ennen Enkelten kaupunkia nurkasta ilmoitettiin, ettei yhtään tiedä, mitä pitäisi soittaa. Jippu kannusti, että ”soita vaan jotain, kyllä sä osaat”. Näin tehtiin. Kenties Anssi seurasi katseellaan basistia ja päätteli mitä pitää tehdä – täysin käsittämätöntä tavalliselle talliaiselle. Kaiken huipuksi Anssi vetäisi valtavan upean ja tyylipuhtaan kitarasoolon, joka nosti muutenkin hienon kappaleen seitsemänteen sfääriin. Soiton loputtua yleisö hurrasi ja bändin kitaristi kääntyi tuolissaan katsomaan taakseen, jossa Anssi kohautteli olkiaan. Päästyään jälleen mikrofonin ääreen Anssi totesi, että hyvältähän nämä Jipun biisit kuulostavat, pitää varmaan ostaa levy. Jippu lupasi lähettää sellaisen nimmarilla.
Bändi kaikkosi taas lavalta ja Anssi esitti toisen oman kappaleensa, joka kertoo myös asioista, jotka ovat nykyään valitettavasti todellisuutta. Jennifer Anistonista kuultiin perusrämpytysversiosta täysin poikkeava hidas tulkinta, jossa mahtipontiset kertosäkeet laulettiinkin nöyrästi lähes kuiskaten. Kun Jennifer oli c-osassa hypännyt arkustaan, meno yltyi intensiivisempään suuntaan ja yleisö aplodeerasi hurjasti hyvän esityksen merkiksi.
Tämän jälkeen Anssi huhuili laulajatarta takaisin lavalle ja Jippu hätäili lunttilappujensa unohtumista takahuoneeseen. Tunteella mennään, se on pääasia, hän totesi. Kun Anssi aloitti laulun, yleisöstä kuului hihkumista ja hurrausta. Backstreet Boysien iki-ihana I Want It That Way, jonka Anssi esitti Savoyssa viime keväänä Pekka Kuusiston kanssa. Ihanalta se kuulosti tälläkin kertaa duettona!
Ennen toista duettoa lavalla etsittiin kynää ja paperia, sillä Jippu halusi kirjoittaa itselleen lunttilapun. Anssi käytti tauon kertomalla eduskuntavierailullaan kohtaamasta Eduskunnan omasta suklaasta, jossa on Eduskuntatalon kuva ja joka maistuu vahvasti suomalaiselta konsensukselta. Sellaista olisi kuulemma mukava ostaa lähikaupastakin. Tämän jälkeen Anssi nappasi Jipun kirjoittaman lunttilapun ja piti pistokkaat. Sanoitus sai virallisen hyväksynnän ja Anssi tarkisti vielä: Muistatko sä kertosäkeen?
Duetto oli Harhaa. Jippu kuunteli silmät kiinni Anssin laulua lunttilappu kourassaan ja lauloi toisen säkeistön edelleen silmät kiinni. Vähintään yhtä hienosti kuin Anna Kuoppamäki, tosin hiukan eri sanoilla, mutta mitä pienistä, varsinkin kun myös Anssi hukkasi yhden sanan Tuomaksen sähkökitaran murahtaessa soimaan. Tunteella mentiin ja jälki oli huikaisevaa! Kappaleen jälkeen Jippu kertoi tämän olevan suosikkikappaleensa Nummela-levyltä ja luki vielä varmuuden vuoksi lunttilapusta sanat yleisölle, jos ne olivat menneet joltain ohi.
Jippu jatkoi keikkaa omilla kappaleillaan ja muukin bändi palasi lavalle. Vuorossa olivat Kaunis vanha mies, levyä uudempi kappale Baarissa ja Piiloon. Anssi ja Tuomas vaihtoivat kitaroita kahden biisin ajaksi, joten Anssi istui tuolilla akustinen kitara sylissään ja Tuomas sai kunnian soittaa Gretschiä nurkassa. Jippu yritti houkutella Anssia takaisin mikrofonin ääreen, mutta tämä halusi mieluummin soittaa kitaraa. Jippu lauloi vielä Kukkakaupan kulmalla, jonka jälkeen hän onnistui yleisön aplodien kannustamana houkuttelemaan Anssin laulamaan – ”laula vaikka pari kappaletta, kun tämä on ensimmäinen kerta kun kuulen sinua livenä”. Anssi ohjeisti bändin, siirtyi laulumikrofonin luokse Gretscheineen ja ilmoitti, että tämä on hänen bravuurinsa. Dire Straitsin Money For Nothing rokkasi oikein maukkaasti.
Kappaleen jälkeen Anssi totesi, että se taisi olla siinä ja jätti lavan Jipun haltuun. Laulajatar päätti Juicen Syksyn sävelen sijasta laulaa kitaristin ja kosketinsoittajan säestyksellä oman kappaleensa Rakkaus voittaa, josta saatiin kaunis päätös keikalle. Muusikoiden poistuttua lavalta yleisön edustaja jäi ihmettelemään, miten keikkatauon katkaiseminen voikin tapahtua näin hienosti. Yleisö piti kuulemastaan, samoin kuin nämä kaksi Kallosen löytöä. Sattuisikohan muilla lupaavilla lauluntekijöillä olemaan omia vierailijaklubeja?
Kuvia keikalta Galleriassa!
Illan biisilista Menneissä keikoissa.
Näytteitä Jipun musiikista löytyy täältä.
Lisää ETNO:n Hyvän tahdon lähettiläistä.
P.S. Mikäli Tuomas Wäinölä haluaa saada Kauniaisten musiikkikoulun todistuksensa takaisin, niin ottakoon yhteyttä allekirjoittaneeseen. Kyseinen paperi on jostain syystä ajautunut haltuuni…