”Elokuun yö, viileä tuuli, vesi on mustaa ja hopeaa” (Mikko Kuustonen: Enkelit lentää sun uniin)
Keskiviikkoilta 3. elokuuta 2005 oli merkittävä siksi, että Anssi pääsi taas pitkän tauon jälkeen mellastamaan keikkalavalle. Tai tarkemmin ottaen Tuusulan vuonna 1734 valmistuneen puukirkon alttarin eteen. Keikka oli osa Tuusulanjärven kamarimusiikkitapahtumaa, jonka isäntinä toimivat viulistiveljekset Jaakko ja Pekka Kuusisto. Tämän vuoden teemana kamarimusiikkifestareilla on Pohjois-Amerikka ja illan teemana oli Anssi Kela Unplugged, eli akustista musiikkia oli lupa odottaa. Konsertin alkamisaika oli hiukan erikoinen kirkko-olosuhteisiin nähden, klo 22.00 – yökeikka.
Auringon laskiessa Tuusulanjärven taa kirkossa harjoiteltiin tulevan illan esityslistaa ja lipunmyynnin alettua iltayhdeksän jälkeen etuovelle alkoi kerääntyä runsain määrin innokkaita jonottajia. Yleisön keski-ikä näytti olevan normaalia baarikeikkaa korkeampi ja kansaa saapui varsinkin lähialueilta soittoa kuulemaan. Väen rynnistettyä sisään kirkko näytti kovin täydeltä. Kirkon etuosaan oli järjestelty läjä soittimia, joista keskeisimpinä näkyivät kolme Martin-kitaraa, sininen harmoni ja valkea piano.
Soitto alkoi kymmenen maissa ja kesti 1 h 35 min. Tämä tiivistelmä ei tee missään määrin oikeutta upealle konsertille, sillä ennen puoltayötä ehti tapahtua paljon merkittäviä asioita. Anssi aloitti keikan Martin D45 -kitaralla ja esitti kolme tuttua biisiä: Milla, Puistossa ja Kaatuneiden muistolle. Viimeksi mainittu kuultiin akustisena versiona vasta toista kertaa. Neljännen biisin eli Kipinöitä Anssi soitti pianolla.
Tämän jälkeen Anssi kertoi olonsa olevan hiukan orpo ja kutsui seurakseen estradille ”Kultainen Harmonikka -voittaja” Pekka Kuusiston, joka istui harmonin eteen ja otti viulun käteensä. Herrojen välillä alkoi välittömästi ankara huulenheitto ja juttuja kerrottaessa yleisön uskottiin jo kaikkoavan ovista ulos. Mutta ei, yleisö istui ja nauroi. Esiintyvät artistit pohtivat mm. kamarimusiikin ja aplodien olemusta. Pekka kertoi, että erään lehdessä olleen uutisen mukaan he esittäisivät tänä iltana Johnny Cashia, mitä ei kuitenkaan tulla kuulemaan. Anssi osoitti loistavaa spiikkihistorian tuntemustaan sellaisilla vapaasti muistelluilla lausahduksilla kuin ”ne on täällä vaan pitämässä sadetta” ja ”mulla on uudet kengät”. Juttelun lomassa soitettiin ei-niin-kovin-hilpeä kesäbiisi Murhaballadi (johon viulunsoitto istui äärimmäisen hyvin) ja hieno versio Karhusaaresta. Karhusaaren syntyhistoriasta selvisi, että biisin nimi oli jo periaatteessa Mikko Kuustosen varauksessa, mutta Anssi ehti tehdä kappaleen ensin.
Sitten kuultiin kaksi yleisölle oudompaa biisiä: studiossa työn alla oleva Hakaniemen harmaa mies ja Insomnia, jonka levytetty versio on kuulemma Pekka Kuusiston suosiossa. Mikan faijan BMW tarjoiltiin perinteisestä roimasti poikkeavana versiona, Anssi nimittäin soitti lap steeliä ja bemari oli kuin uudesti syntynyt. Hyvän biisin tuntee siitä, että se kestää kovaakin höykytystä, kuten Pekka totesi. Häikäisevän loistava oli myös seuraava uutukainen, Rakkaus on murhaa, jota Anssi ei suotta kuvaillut studioraportissaan yhdeksi kovimmista tekemistään jutuista ikinä. Pekka intoutui revittelemään viulullaan seisaaltaan ja kappaleen loputtua artistien päälle satoivat ehkä keikan riittoisimmat aplodit. Toinen uusi biisi Jennifer Aniston kuulosti myös lupaavalta. Nimi tulee kuulemma siitä, että Anssi näki Jenniferistä unta eräänä yönä.
Biisilistattoman setin lopuksi soitettiin perushitit Nummela ja 1972, joiden jälkeen artistit poistuivat hetkeksi sakastiin vetämään henkeä. Encorena saatiin kuulla yksi listasta unohtunut biisi: Älä mene pois. Tätä uutta kappaletta on soitettu livenä vasta kerran, tammikuussa Pyhällä. Nyt siitä kuultiin pianoversio, jollainen tulevalle levyllekin on studioraportin mukaan taltioitu. Biisin loppupuolella laulajalta loppuivat sanat kesken ja Pekka improvisoi tilalle soittoon sopinutta laulua: ”Kalliolle kukkulalle, rakennan minä majani…” Konsertin finaaliksi Anssi tarttui vielä kerran lap steeliin ja selitti, että teemanahan oli tuo Pohjois-Amerikka. Soitettiin siis instrumentaaliversio Amerikan Yhdysvaltojen kansallislaulusta! Innokkaasti aplodeerannutta yleisöä piti esiintyvän artistin taholta kehottaa lähtemään kotiin, sillä niin hyvin väki näkyi viihtyvän kirkossa keskellä yötä.
Yleisön tunnelmat tämän kaiken jälkeen olivat melko sanattomat. Vähän kuultuja ja uusia biisejä oli paljon ja uusia versioita lukemattoman monta. Ympäristö ja ilmapiiri olivat akustiselle keikalle juuri otollisia. Yleisön joukosta keikkaa kuvailtiin mahtavaksi, ”mahtavaa” liian laimeaksi ilmaisuksi ja päädyttiin sanoihin ”älyttömän mahtava”. Kaikkein tyhjentävin kommentti kuului: ”Tuotah…” Menoa kuvailtiin hulvattomaksi. Epäiltiin, ettei tällaista keikkaa taida ikinä tulla toista. Toivotaan epäilyksen osoittautuvan vääräksi.
Tuusulan biisilista:
1. Milla
2. Puistossa
3. Kaatuneiden muistolle
4. Kipinöitä
5. Murhaballadi
6. Karhusaari
7. Hakaniemen harmaa mies
8. Insomnia
9. Mikan faijan BMW
10. Rakkaus on murhaa
11. Jennifer Aniston
12. Nummela
13. 1972
———-
14. Älä mene pois
15. The Star-Spangled Banner (Yhdysvaltojen kansallislaulu)
Kuvia keikalta löytyy Galleriasta.